Odotusta...

Otsikko jo kiteyttääkin lähinnä sen, mitä tänne tällä hetkellä kuuluu.. ODOTUSTA! Ajatukset on lähes koko ajan tulevassa koitoksessa ja sen ajankohdan jännittämisessä. Uusi tuleva arki jännittää hurjasti, hyvällä tavalla, enkä malta odottaa sen alkamista.

Merkkejä tulevasta synnytyksestä on olevinaan jo vaikka kuinka, mutta silti mitään ei tapahdu, ovela kaveri antaa odotuttaa itseään. Toivottavasti Papu ei ole yhtä viekas luonteinen. Vaikka masu on aivan ihana ja rakas, kaipaan myös sitä aikaa kun voi kumartua ilman vaikeuksia, osallistua helpommin taaperon toiveisiin, voi nukkua mitenpäin vain ja paita on edes joskus puhdas. Saa nukkua ilman ainaista vessahätää ja kivuliaita sängystänousuja, ja pystyy herätysten jälkeen nukahtamaan nopeasti uudelleen. Tiedän kyllä, että vauvan kanssa joudun varmasti heräilemään öisin vähintäänkin yhtä usein, mutta silloin pitäisi olla jo ne eri hormonit tukena ja ajatukset aivan eri asioissa.

Koskaan ei voi täysin valmistautua siihen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja miten paljon se meidän elämä taas tuleekaan muuttumaan. Siksi olenkin päättänyt ainakin yrittää olla stressaamatta hirveästi etukäteen ja elää mahdollisimman paljon hetkessä. Nyt yritän panostaa aikaan esikoisen kanssa ja rentoutua loppuraskauden ajan. Tänään meni jo reilun kahden vuoden tiivis suhde salikortin kanssa katkolle ja toiveissa onkin, etten kovin kauaa ehdi sitä yhtenä kappaleena kaipailla. Myös Kimmo toivoo, että hän lähti tänään viimeistä kertaa Porvooseen töihin, ainakaan hetkeen.

Olen koittanut sopia itselleni paljon mukavaa puuhaa tuleviin päiviin, jotta unohtaisin välillä tämän raskauden ja sen synnytyksen odottamisen. Aika hyvin nyt olen viikonloppuna saanutkin ajatukset välillä ihan muihinkin asioihin. Pitäkää mulle peukkuja, etten enää kovin kauaa joudu odottamaan meidän uutta perheenjäsentä!