tiistai 29. syyskuuta 2015

Ajatuksia synnytyksestä

Kuten jo viime postauksessa mainitsin, jäi synnytyksestä todella positiivinen mieli, aivan toisin kuin ensimmäisestä synnytyksestäni.  Positiivisinta tässä synnytyksessä oli ehdottomasti sen luonnollisuus, tapahtumia ei häiritty lääkkeillä. Viime kerralla kaikki tapahtui millon minkäkin lääkkeiden vaikutuksen alaisena, joiden uskon osittain vaikuttaneen siihen, ettei kaikki sujunut kuin strömssöössä. Tämän vuoksi toivoin etukäteen selviäväni ilman epiduraalia ja olen iloinen, että selvisin. On ihan erilaista tehdä todella yhteistyötä kehon kanssa, eikä lääkkeiden alaisena sinnepäin. Nyt keho kertoi minulle, mitä tehdä, tunsin kaiken (niin hyvässä kuin pahassakin) ja koin hallitsevani tilannetta.

Tottakai synnytyksen nopeus jätti sen olon, etten ihan pysynyt perässä ja että tapahtuma oli jopa liiankin äkkiä ohi, vaikka kiva tottakai etten kauempaa ollut niin kovissa kivuissa, kuin automatkalla.  Ja paljon on pyörinyt mielessä se, miten täydellisesti synnytys ajoittui jälleen kerran. Kimmo oli kotona, koska oli viikonloppu, mummo pääsi samasta syystä paikalle hyvin äkkiä ja liikenne oli vähäistä sunnuntaina aamulla aikaisin. Päästiin kotiin heti maanantaina, jolloin Kimmon isyyslomapäiviä ei kulunut ns. hukkaan yhtään, vaikka toki Karkki ja Kimmo olisivat kaksinkin pärjänneet kotona. Jos synnytys olisi käynnistynyt arkena, olisi voinut käydä hullusti. Kimmo ei olisi ehtinyt paikalle, koska en tiedä olisinko ilmoittanut ajoissa että nyt vähän supistaa. Ja jos Kimmo olisi ollut Porvoossa, en tiedä olisinko ehtinyt sairaalaan ollenkaan. Papu olisi saattanut syntyä kotiin tai taksin/jonkun ystävän auton kyytiin, jos olisin aikaillut samalla tavoin kotona. Ajatuskin hirvittää.

Olisin toki tahtonut ehtiä edes saliin asti ja vähän edes valmistautua henkisesti ponnistamaan, koska tosiaan sairaalaan kuvittelin meneväni jopa liian aikaisin, en liian myöhään. Mutta onneksi kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Täällä istun maailman ihanin poika sylissäni ilman jälkeäkään synnytyksestä, elämäni kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti