Viikkokatsaus # 44

Tällä viikolla ollaan oltu ahkeria ja touhuttu joka päivä jotakin hauskaa. Kimmo lähti keskiviikkona kalareissulle ja ollaan oltu Karkin kanssa kaksin siitä lähtien. Kiva viikko takana ja vielä kivempi viikonloppu edessä!

- Maanantai

Syötiin pikaisesti töiden jälkeen kotona ja lähdettiinkin lähes samantien Karkin kanssa Heidiä ja V:tä moikkaamaan. Tytöt tuli jälleen kivasti juttuun keskenänsä, mitä nyt leluja revittiin vuorotellen toistensa käsistä. Karkki kovasti pusuttelikin V:tä! Selkeästi toisen lapsen seura piristi kumpaakin. Lopuksi vielä tuijotettiin yhdessä haltioituneena Teletappeja äitin kännykästä yhdessä, söpöläiset!

Vein Karkin kotiin isin kanssa syömään  ja itse suuntasin vielä salille. Vuorossa oli rinta, ojentajat ja olkapäät. Tein tunnin mittaisen kovatahtisen treenin ja sain hyvin tuntumaan. Tein liikkeitä vähän sekalaisessa järjestyksessä normaaliin verrattuna tungoksen vuoksi, mutta ehkä juuri se sai taas tuntumaan lihaksissa eri tavalla. Rättipoikkiväsyneenä kotiin nukkumaan. 

- Tiistai

Tänään jälleen syötiin pikaisesti kotona ja lähes samantien startattiin auto, haettiin Laura ja Ada ja ajettiin Leaf-areenalle, jossa treffattiin P ja I. Jälleen siis hauskuttelemaan mehukattimaahan. Nyt oli avattu myös uusi 0-3 -vuotiaiden puoli, jossa oli mm. mielettömän hieno pehmeä karuselli ja valoliukumäki! Karuselli oli hittijuttu Karkin mielestä. Kaikilla pikkuisilla oli hauskaa ja ehkä vielä innostuneempia taisi olla äidit, jotka painelivat lapset kannoillaan isojen seikkailuradalla innosta hihkuen! Haskuutta riitti parin tunnin ajaksi, jonka jälkeen oli pakko lähteä iltatoimiin kotiin. Kimmo hoiti taas Karkin nukkumiset kun minä pääsin vielä juoksemaan pienen lenkin pimeään iltaan. Tämän jälkeen oli kyllä itsekin melko poikki touhukkaan illan jälkeen! 

- Keskiviikko

Tänään syötiin taas kotona töiden jälkeen ja melko äkkiä lähdettiinkin vaunujuoksulenkin kautta aikuinen-lapsi-ryhmään. Kyseessä oli koulun liikuntasalissa järjestettävä lapsille suunnattu jumppa. Sain tietää ryhmästä vasta hiljattain perhepäivähoitajalta. Karkki kyllä nautti suuresta tilasta jossa sai kirmata. Paikalla oli harmittavan vähän porukkaa ja lupasinkin yrittää saada tuttuja mukaan kivaan lasta liikuttavaan harrastukseen. Hyvin Karkki ymmärsi yksinkertaiset liikunnalliset leikit ja itsekin viihdyin. Ehdottomasti jatketaan kivaa harrastusta, toivottavasti porukka vain kasvaisi! Touhukkaan illan päätteeksi kotiin iltatouhuihin ja nukkumaan. 

- Torstai

Kimmon sukulaisia Ruotsista oli tullut appilaan kyläilemään, joten mentiin pian töiden jälkeen Karkin kanssa heitä moikkaamaan. Neljä innokasta lastenhoitajaa otti ilomielin Karkin leikkimään appilaan, jotta pääsin rauhassa saleilemaan, luksusta! Tein reipastahtisen hauis + selkätreenin. Siinä torstaikin hurahti vauhdilla.

Viikonloppuna on edessä taas vaikka mitä kivaa: yökyläilyä Forssassa ystävien luona ja 2-vuotis syntymäpäivät. Sunnuntaina saadaan vielä Isikin takaisin kotiin. Joten pidemmittä puheitta, toiminnantäyteistä viikonloppua kaikille ja mahtavaa Halloweenia! 

Ps. Paniikki, mitä lahjaksi isipäivänä? Ideoita otetaan vastaan ilomielin!! 

Hyvä äidin tunnusmerkit

Minkälainen on täydellinen äiti? Pullantuoksuinen kodinhengetär, joka tekee kaikki ruoat alusta alkaen itse puhtaista ravintoaineista ja koti kiiltää puhtauttaan? Silti on lapsensa arjessa läsnä 110 %:sti eikä tarvitse omaa aikaa? On aina askeleen edellä ja kehittää lapsensa taitoja jos minkälaisten harrastuten ja leikkien muodossa? Näyttää aina huolitellulta ja ulkoilee lasten kanssa liikkuen vähintäänkin puolipäivää? Täydellisen äidit lapset ei katso televisiota eikä syö herkkuja?

Kehtaako joku äiti myöntää, että on kaikkea tätä? Ja jos ei ole, onko silloin muilla äideillä oikeus arvostella toisen äitiyttä? 

Äitiys on yksi hienoimmista asioista, joita naisen on mahdollisuus kokea. Vaikka se on lähes kaikille naisille mahdollista, on se silti hyvin yksilöllistä ja uniikkia. Kaikki äidit nimittäin on äitejä omille uniikeille yksilöilleen, jotka ovat yleensä äideille niitä maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia. Ja kaikki nämä uniikit upeat yksilöt toimivat eri tavalla, ei ole olemassa absoluuttista totuutta, miten tulee esimerkiksi toimia tutista vieroittaessa tai opetellessa potalle. Joku keino toimii toiselle paremmin kuin toiselle. 

Miksi äidit sitten on niin ilkeitä toisilleen? Arvostelevat toisten toimintatapoja ja jopa lapsia, pitävät omia toimintamallejaan ainoina oikeina ja leuhkivat omien lastensa jutuilla minkä kerkeävät. Jos tunnistat itsesi tästä, katso peiliin! Katsooko sieltä takaisin täydellinen äiti, jolla on varaa arvostella ja haukkua muita? Jos todella olet sitä mieltä, hyvä, jatka samaan malliin, mutta jos et, ehkä olisi syytä miettiä, mikä laittaa äidit arvostelemaan toisiaan niin julmalla kädellä? Rohkenen epäillä, että sen on oltava kateus jostakin, miksi muuten kokisi tarvetta pönkittää omaa egoaan toisten kustannuksella. Kaikkihan

tietävät, että parhaiten onnistuu loukkamaan arvostelemalla sitä toiselle

kaikkein rakkainta ja tärkeintä asiaa. Mutta siitä voidaan olla monta mieltä, paraneeko se ego muiden silmissä vai ei tällaisella toiminnalla. Itse en ainakaan arvosta sellaisia ihmisiä kovinkaan korkealle.  

Ei, en minäkään ole täydellinen ja sorrun myös joskus arvostelemaan muita, mutta kovasti tähtään tällaisesta hirveästä tavasta eroon. 

Tämä postaus ei ole ketään kohtaan kirjoitettu, kunhan päätin tarttua tärkeään aiheeseen. Uskon omista tärkeistä äitiystävistäni pelkkää hyvää, enkä usko joutuneeni tälläisen kohtelun alle. Mutta liian moni muu joutuu. Älkää olko selkäänpuukottajia ystävillenne vaan tukekaamme toisiamme tässä tärkeässä tehtävässä, äitiydessä! 

Olet sitten natsiäiti tai lempeyden ruhtinatar, muista, että just sä olet parhain äiti just sun lapselle! <3

"Saliuskottavuus"

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että liikunnan ilo kuuluu kaikille, iästä, sukupuolesta tai koosta riippumatta. Mikä siinä sitten on, että itse kuitenkin olen niin kriittinen itseni suhteen? 

Monessa, monessa tilanteessa ajattelen, että olenkohan tarpeeksi "saliuskottava" kertoakseni/näyttääkseni, että harrastan kuntosalia. Helppo esimerkki; häpeilen mennessäni ostamaan fitnesstukusta proteiinia, jostain kumman syystä nimittäin mietin, että näytänköhän yhtään urheilulliselta ja lihaksikkaalta. Ihan niinkuin sitä myyjää nyt kinnostaisi, ketä sitä proteiinia ostaa. Salilla häpeilen kokeilla uusia liikkeitä tai suurempia painoja, jos vaikka joku sattuisi huomaamaan. Mitä jos teenkin liikkeen väärin tai näytän naurettavalta yrittäessäni nostella liian isoja painoja. Olen todella huono ottamaan kehuja vastaan ja joskus jopa häpeilen saavutuksiani. Enkä missään nimessä neuvo mielelläni muita, koska olenhan minä täysin amatööri. Enkä kulje viimeisen päälle trendikkäissä uusinta uutta olevissa merkkitreenivaatteissa, vaan useimmat treenivaatteeni on ostettu ns. halpaketjuliikkeistä.

Miksi ihmeessä ajattelen niin, sillä enhän minä itsekkään salilla muiden ulkonäköä arvostele tai treeniä seuraile. Joten tuskin ketään munkaan tekemiset paljoa kiinnostaa. Tosin, joskus saan mukavaa palautetta kanssatreenaajilta, mutta senkin otan häpeillen vastaan. Vähättelen itseäni ja väitän hieman tuntemattomammille ihmisille, etten minä kovin tosissani sen harrastuksen kanssa ole, kunhan nyt vähän käyn painoja heiluttelemassa. Ketä täysin välinpitämättömästi treeniin suhtautuva jaksaisi muka notkua salilla iltamyöhään tai aamulla kukonlaulun aikaan? Ei ketään, sanon minä. Vaikken tähtääkään mihinkään tiettyyn tavoitteeseen, harrastan lajia kuitenkin "rakkaudesta lajiin" -tyyppisesti. Liikunta alkaa olla jo osa identiteettiä, ainakin sitä aitoa identiteettiä, mitä en kehtaa ulospäin näyttää. 

Läheisille ihmisille kehtaan kertoa millon mistäkin hullutuksistani ja myöntää kuntosalin tärkeyden arjessani. Mutta miksi en uusille ihmisille?  Ehkä pelkään, että nykymaailmassa kuntosali yhdistetään yleistyneeseen fitnessilmiöön ja koska en näytä fitnesslavojen tähdeltä, olen huono lajissani. Tai ehkä ajattelen, että jos myönnän treenaavani tosissani, ajattelevat muut minun heti epäonnistuneen, jos lihoan kilon tai kaksi. Ehkä se on sitä epäonnistumisen pelkoa. Sitä, että näytän muiden silmissä tekopyhältä fitness-saarnaajalta.

Todellisuudessa, en usko, että vain lihaksikas ja puhdasta ravintoa syövä ihminen on ainoastaan "saliuskottava" ja oikea ihminen neuvomaan tai valmentamaan. Kenellä tahansa voi olla paljonkin tietotaitoa, vaikkei varsinaisesti ulospäin siltä näyttäisikään. Mutta pakko myöntää pinnallisuuteni siinä suhteessa, että palkkaisin itse esimerkiksi mielummin sellaisen ammattilaisen avukseni, joka myös ulkoisesti näyttää ammattitaitoiselta. 

Tämän rönsyilevän ja ilman punaista lankaa kulkevan tekstin pointti yritti olla kai se, että miksi ihmeessä en kehtaa olla oma itseni minulle tärkeässä kuntosalimaailmassa, vaikka olen sitä mieltä että liikunta kuuluu kaikille. Miksi se ei siis kuuluisi minullekin!?

Onko siis olemassa jonkinnäköinen "saliuskottava"-vartalo? Mitä mieltä olette? Uskallatteko muut lajin harrastajat olla avoimesti "kuntosalihurahtaneita"? Pidättekö te tietynlaista vartaloa saliuskottavampana kuin toista? 

P.S. Etsin blogilukulistalleni lisää hyviä treeniblogeja, joista saa kivoja vinkkejä, onko teillä antaa hyviä vinkkejä? 

Rentouttava viikonloppu takana!

Joskun nautin myös suunnattomasti rauhallisista viikonlopuista, jotka koostuvat kiireettömästä ajasta perheen ja ystävien kanssa, liikunnasta, herkuista ja hyvistä yöunista. Tämä viikonloppu oli sellainen.

 

Perjantaina mentiin töiden jälkeen valmennusäititreffeille P:n luokse koko porukka. Oli kiva nähdä, kun tytöt touhusivat keskenään ja ihastelivat koiraa. Oli myös kiva jutella aikuisten kanssa herkullisen tarjoilun parissa. Pari tuntia hurahtikin nopeasti, mutta onneksi sovittiin uudet treffit jo heti seuraavaan viikkoon. Loppuilta menikin herkkujen parissa kotisohvalla vain elämää ja toisenlaiset äidit -ohjelmia katsoen. 

Karkki valmennustreffeillä.

Lauantaina oli ihana taas syödä rauhassa aamiaista ilman kiirettä. 

Kiireettömän aamun touhuja, Karkki ilmeisesti matkii äitiä.

Silti pääsin lähtemään salille aikaisin tekemään rinta-hauis-treeniä. Sen verran hyvän treenin sain aikaiseksi, etten sillä käsien tärinän määrällä pystynyt edes kulmakarvoja nyppimään. Lähdettiin Karkin kanssa länsikeskukseen taas kirppistelemään kaverin kanssa sovittuja treffejä odotellessa. Ja hyvä että mentiin, sen verran ihanan "edustus"-takin Karkille löysin! 

Uusi takki.

Tästä olikin hyvä jatkaa maha kurnien ystävän kanssa jälleen kerran pizzabuffaan. Saatiin syödä todella rauhassa ja vaihdella kuulumisia pitkästä aikaa oikein ajan kanssa, sillä Karkki jaksoi touhuta yksikseen leikkipaikassa todella hyvin. Siinä hurahtikin 3 tuntia nopeasti. Pian kotiin tultuamme tuli Minna meille saunomaan ja katsomaan leffaa kera herkkujen, tottakai. 

Dippivihannekset!

Karkki innostui kovin kummitädin seurasta ja jaksoi touhottaa pitkään iltaan päivän leikeistä huolimatta. Tosin, sänkyyn päästyään tyttö nukahti kuin saunalyhty. Saunottiin ja alettiin katsomaan step up 3 -leffaa. Sisko sai katsoa leffan loppuun yksinään, kun tämä väsynyt äiti nukahteli pitkin leffan. Ja ei, leffa ei ollut huono, taisin vain olla ihan liian väsynyt. Sainkin nukuttua pitkät ja hyvät unet tuona yönä, kun ei Karkkikaan herännyt toihukkaan päivä päätteeksi kertaakaan!! 

Sunnuntai alkoi levänneenä aamiaisella ja ulkoilulla. Käytiin Karkin kanssa puistossa ja touhuttiin omassa pihassa. 

Puistossa

Sitten suuntasinkin taas salille tekemään viikon viimeistä treeniä: jalkoja ja vatsoja. Tänään tuntee tehneensä, joten osui treeni oikeaan paikkaan. 

Salilla.

Päivällä käytiin taas Papilla syömässä pihvejä ja näkemässä perhettä. Loppu sunnuntai ilta meni vähän siivotessa ja yritettiin me koko perheen elokuvaakin seurata. Huonolla menestyksellä, kun Karkin huomio oli ensin lähinnä dippi-kastikkeessa ja sitten pyydettiinkin jo Doraa ruutuun. 

Tälläisen viikonlopun jälkeen maistuu arkikin paremmin, kun ei ole univelkaa alla jo valmiiksi, joten virkeää viikkoa kaikille! 

Viikkokatsaus # 43

- Maanantai

Hävettää myöntää, mutta maanantaikin meni vielä laivareissusta & väsymyksestä toipumiseen ja mässäilyyn. Sain kyllä onneksi vähä siivottua ja treffattua kaveria, joka tuli meillä käymään. Mutta illan pimeinä tunteina en mennytkään salille, kuten yleensä, vaan sorruin käymään lähikaupassa hakemassa karkkia, ruissipsejä ja dippiä. Huhhuh, rankalla huvilla on rankat seurauksetkin. Vaikka oli kivaa, ei tarvitse ihan heti ottaa uusiksi. Lötkömötkö päivät ei sovi mulle!

- Tiistai

Meni jokseenkin jo pirteämmissä merkeissä. Heidi tuli meille V:n kanssa ja lähdettiinkin melkein heti puistoilemaan. Oltiin vain hetki ja käveltiin vain pieni lenkki, kun kylmyys jotenkin tunki luihin ja ytimiin asti. 

Paljon mukavampi oli höpötellä meillä lämpimän teen äärellä lasten iloista touhuntaa seuraten. Lasten iltapuurojen jälkeen lähdin Heidin kanssa samalla ovenavauksella vielä tekemään viikon ensimmäisen salitreenin. Kello oli jo melko paljon, joten salilla oli mukavan hiljaista. Sain aikaiseksi todella tehokkaan selkätreenin. Ja nautin "pitkän" tauon jälkeen hikoilusta ja mukavuusalueen ylityksistä. 

- Keskiviikko

Tämä päivä menikin aika pitkälti töiden jälkeen kotihommia tehden ja kaupassa käyden. Karkki sai valita kaupasta itselleen Dora-dvd:n vähän niinkuin 1,5-vuotis lahjaksi. Olisimpa saanut ikuistettua ne ilmeet; onnen, kun tunnisti Doran kannessa ja valinnanvaikeuden, kun olisi tahtonut ottaa molemmat dvd:t mukaansa. Karkin iltaruokailujen jälkeen lähdin taas salille. Ja siellä oli ihan liikaa porukkaa, joten päätin tehdä olkapää/ojentajat -treenin tänään. Siinä kun pääsee aika pitkälle jo irtopainojenkin kanssa. Hyvin sain tuntumaan ja fiilis oli korkealla! Kotona vielä täyteltiin Kimmon kanssa neuvolan hyvinvointilomakkeita ja todettiin, että meillä on kyllä kaikki aikas hyvin <3 aina vois tottakai jollakin osa-alueella mennä vielä paremmin, mutta kannattaa olla tyytyväinen siihen, mitä on!

 

- Torstai

Karkki 1,5-vuotta <3 Milloin siitä tuli näin iso tyttö?! Ison tytön tarinoita pääsee lukemaan eilisestä postauksesta. Torstaina meillä oli osuvasti 1,5-vuotis neuvola jonne mentiin koko perhe. Yli tunnin verran höpöteltiin neuvolatädin kanssa ja Karkki oli mukavasti kasvanut omilla käyrillään. Tempperamenttinen touhuuja.

Neuvolan odotushuoneessa.

 Neuvolan jälkeen vein Karkin kaverini ja hänen lastensa kanssa leikkimään mehukattimaahan merkkipäivän kunniaksi. Virtaa, menoa ja meininkiä riitti ja tyttö nautti! Mikä on tietenkin tärkeintä, vaikka tottakai myös äiti pääsee helpommalla turvallisessa leikkiympäristössä. Oli kiva nähdä tätä kaveria ja hänen ihania lapsiaan pitkästä aikaa! 

Illalla kuskasin väsyneen vilperin kotiin iltapalalle. Meidän piti mennä Kimmon kanssa yhdessä juoksemaan, muttei isimies enää jaksanutkaan, joten lähdin itse vielä pienelle iltalenkille. Ensimmäinen juoksu pakkassäässä pitkiin aikoihin ja kylmyys sai pinkomaan vielä kovemmin, kuin normaalisti. Hikikin tuli vasta sisälle tultaessa, sen verran kylmä oli. 

- Perjantai

Väsynyt, mutta helpottunut fiilis siitä, että alkaa viikonloppu! Pari viimeistä yötä on mennyt Karkin osalta levottomasti, joten koko perheen univaje on jo aika pilvissä. Mutta ehkä me ens yönä nukutaan pitkään, toivottavasti! Työpäivää jo piristää tänään lounas ystävän kanssa. Illalla olis tarkotus taas treffata pitkästä aikaa koko valmennusäitiporukkaa P:n luona isit mukaanlukien, kivaa!!

Mukavaa alkavaa viikonloppua itse kullekin! :)

P.S. Kiinnostaako kuulla neuvola-mittoja ja kuulumisia enemmänkin?!

Karkki 1,5-vuotta kertoo itsestään

Heiieii (Hei Hei ja molempien käsien innokas vilkutus), mä oon Karkki ja tänään jo 1,5-vuotias! Aattelin sen kunniaksi vähän kertoa itsestäni ja lukuisista taidoistani.

Oon kaikkien mielestä aika pieni, mutta aikas pippurinen ja omatahtoinen tapaus. Kyllä mä käyn aika useasti äitin esimerkin mukaan peilin luona itseäni katselemassa (ja vaikkei äiti niin tee, niin mä myös vähä pussailen itseäni peilin kautta ja läästin sitä jännää kiiltävää pintaa mun mukamas niin likaisilla sormilla). Ja mun mielestä sieltä peilistä katsoo takasin just sopivan kokoinen pikkutyttö, enhän mä nyt muuten sitä pussailis! Ja mitä tohon pippurisuuteen tulee, en oikeen tiedä, mikä se pippuri on, mutta tottakai mä nyt näytän, että mitä tahdon, mistä ne aikuiset sen muuten tietäis!? Mä oon tosi hyvä loukkaantumaan ja tekoitkemään (kurkin aina aikuisen reaktiota tekoitkun välissä), jos mä en vaikka saa pastillia, kun mä sellaisen tahdon. Haluan pastillia tosi usein, koska se on parasta herkkua, ja juoksenkin usein sen pastilli-piilokaapin alle osoittelemaan ja nyökkäilemään "ooo" tomerasti. Äiti ja "iti" on tosi outoja, kun ei silti aina anna mulle pastillia, miten niin muka sitä ennen on pitäny syödä kiltisti ruokansa!?

Mä en oikein jaksa keskittyä syömiseen, se on niin turhaa touhua, keskityn paljon mielummin esimerkiksi seikkailija Doraan, Teletappeihin tai muihin mun ikäisten ohjelmiin. Niitäkin pyydän näkymään jatkuvasti kun ollaan kotona nyökkäilemällä tomerasti "ooo" ja osoittelemalla telkkaria. Äiti antaa mun harvemmin kattoa ohjelmia, kuin "iti". Kyllä mä siellä hoidossa syön itse aika paljon, jopa haarukalla, mutta siellä ne muutkin pienet ihmiset syö, niin sit syön mäkin. Kotona ei ketään pieni ihminen näytä mulle esimerkkiä, niin en viitsi sitten mäkään syödä, edes syötettynä. Joskus äiti ja "iti" saa kyllä huijattua mut syömään hyvin, jos ne keskittää mun huomion johonkin ihan muuhun, ni sit mä vahingossa availen mun suuta, hups. Maitoa mä voisin juoda aina ja kaikkialla, se vaan on niin hyvää.

Mä en malta olla paikallani missään tai koskaan, ehkä hoidossa ja muissa vähän vieraammissa paikoissa voin syöttötuolissa istua, kunhan vaan "iti" tai äiti ei oo paikalla. Ne ei saa missään nimessä nähdä, että mä olisin kiltisti paikallani tai söisin hyvin, kun niille kuuluukin osoittaa sitä tempperamenttista luonnetta vielä enemmän, kuin muille. Mun lempipuuhaa tällä hetkellä on kiipeily. Osaan kotonakin kiipeillä jo mm. syöttötuoliin istumaan (en siis todellakaan viihdy siinä kauaa, kunhan vaan käyn kääntymässä) ja olohuoneen pöydälle. Musta on kivaa riehua sohvalla ja mennä sohvatyynyjen taakse "majaan". Kaikkein kivointa siellä "majassa" on olla joko äitin tai "itin" kanssa ja kurkkia sitä toista aikuista sieltä piilosta. Musta myös verhojen taakse on kiva mennä piiloon, etenkin kakkimaan, en oikein tahdo, että mua viedään potalle tai pöntölle. Musta on myös mahtavaa riehua äitin tai "itin" kanssa kotona erilaisin tavoin; juosta käytävää edestakaisin karkuun/ottaen kiinni äitiä tai "itiä", tanssien hyviä biisejä olohuoneessa, tai loikkia ja kiljua ja ottaa saippuakuplia kiinni.

Mä niiiin nautin muiden lasten seurasta, kunhan ne ei koske mun äitiin. Jos joku menee mun äitin syliin, oon tosi surullinen ja pelkään, että äiti hylkää mut. Sit mä itken ihan hysteerisesti. Se on mun äiti, ei kenenkään muun. Mutta musta on ihan huippua päästä leikkimään mun hyvien kavereiden kanssa, ei me ehkä osata viellä hirveen hyvin huomioida toistemme leikkejä, mutta jo pelkkä muiden lasten läsnäolo saa mut hihkumaan innosta. Tykkään silitellä ja "hoitaa" mua nuorempia lapsia. Ja kovasti tahtoisin isompien lasten leikkeihin mukaan. Tykkään hirveesti siitä, että mua viedään leikkipuistoihin, sisäleikkipuistoihin, kavereiden luo ja uimaan.

Musta on lähiaikoina tullut tosi iloinen ja nauravainen tapaus, mistä kaikki aikuiset on niin innoissaan. Äiti ja "iti" tykkää hurjasti mun naurusta, ja niiden sydän sulaa, jos mä juoksen antamassa niille märkiä pusuja vuorotellen. Tykkään välillä pussata myös mun kavereita ja kummitätiä. Halailu on myös kivaa. Aina kun joku tulee ulko-ovesta sisään, mä juoksen innosta hihkuen vastaan.

Mä ymmärrän jo tosi paljon puhetta, ja useimmiten tykkään toteuttaa multa pyydettyjä asioita. On ihan kivaa viedä itse vaippa roskiin, sulkea kaapin ovia ja näyttää mm. mun sänkyä, kun mä tahdon nukkumaan. Mä myös osaan itse jo tuottaa paljon sanoja, ja listaan tulee uusia sanoja päivittäin. Mun ehdotomia suosikkisanoja on mm. anna, Heiieii, laiteta, ooo, äiti, iti, seikkailija Dorasta opittu 'yhmaa (tyhmää), 'etta (vettä) ja mitä näitä nyt oli. 

Haluan kylpeä useasti, se on niin kivaa! Vesi on niin paras elementti. On myös kiva piilotella esineitä omiin kätköihini, mitkä mä vain tiedän. Äiti ja "iti" joskus ihmettelee, kun tuun vastaan leipä (kuivunut korppu) suussa, ja ne heti käskee mun ottamaan sen pois suusta, olisivat nyt kerrankin tyytyväisiä, kun mä jotain syön!

Mä tykkään käydä päivisin hoidossa, mun hoitotäti ja kaverit hoidossa on tosi kivoja. Saan olla ainoa prinsessa ja mun hiukset laitetaan aina nätisti hoitopäivän aikana. Hoidossa tykkään olla kiltti ja käyttäytyä toiveiden mukaan useimmiten. Tykkään leikkiä siellä ulkona, syödä hyvää ruokaa paljon, nukkua pitkät päiväunet ja askarrella yllätyksiä mun vanhemmille. Jäätelöpäivä ja jumppapäivä sekä retket on mun suosikkeja. 

Tässä nyt joitakin tällaisen 1,5-vuotiaan kertomuksia itsestään, enempää en nyt malta tarinoida. Tänään mä meen 1,5-vuotis neuvolaan katsomaan, paljonko ne kurjat kasvukivut on mua venyttänyt. Ja sit äiti ja mun kaveri P vie mut mehukattimaailmaan leikkimään ja riehumaan, jeij! Ja viel senkin lisäks sain eilen valita kaupassa yhden seikkailija Dora -dvd:n itselleni lahjaksi. Kyllä kannattaa tulla 1,5-vuotiaaksi, siis paljon onnea minä <3 

Säännöt rakkaudelle

Mistä voi tietää, että noiden kahden parisuhde on täydellinen, ja noiden taas ei?!

 

Mun mielestä parisuhde on täydellinen silloin, kun se on täydellinen niille kahdelle suhteessa elävälle, kun ne on onnellisia suhteessaan ja haluavat olla toisilleen täydellisiä. Pelkästään ulospäin annettu kuva ei kerro koko totuutta. Muiden silmään järjestelyt voi näyttää hyvinkin epätäydelliseltä, mutta niiden kahden mielestä niin on paras elää. Tai päinvastoin, jonkun silmään voi jokin kaksikko näyttää unelmaparilta, mutta todellisuudessa pinnan alla kytee ja pahasti.

 

On olemassa ne tietyt unelmaparin perusoletukset; omakotitalo, lapsia, naimisissa, koira ja farmariauto. Mutta mitä jos vaan ei tykkääkään asua omakotitalossa ja hoitaa pihaa? Mitä jos ei tykkää koirista/lapsista? Onko automaattinen oletus silloin, ettei voi mennä hyvin. Mitä jos juhlitaan paljon, yhdessä ja erikseen, asutaan mahdollisesti erikseen ja kummallakin on urheiluauto, onko silloin selvää, että toi ei pidemmän päälle kestä?

 

Jokaisessa parisuhteessa on ne omat sääntönsä ja unelmansa. Toisille pareille toimii toisenlainen tapa toimia, toisille toisenlainen. Ja näistä ei voi tehdä mitään perusolettamuksia, jos ei pari ole syystä tai toisesta halunnut asioistaan puhua.

 

Viikonloppuna tuli paljon keskusteltua tyttöjen kanssa risteilyllä parisuhteista ja niiden erilaisista säännöistä, unelmista ja tavoista. Näiden lukuisien ja mielenkiintoisten keskusteluiden myötä tulin itse siihen tulokseen, että on turha arvostella toisten parisuhdetta ja että mun suhde on täydellinen mulle just tällaisenaan.

 

Miten teidän parisuhteet? Oletteko täydellisiä keskenänne ja sorrutteko usein arvostelemaan muiden tapaa toimia?

Itämeren aalloilla käy lumpeenlehtien tie!

Tyttöjen hupiristeily oli kuin olikin juurikin niin onnistunut, kuin uskalsin odottaa! Oikein harmitti lauantai-iltana, että se oli jo ohitse, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten antaa niiden valottaa risteilyn hauskasta ja hyvästä tunnelmasta. 

Shhh.. Hiljaa tytöt, tai vartija voi ajaa teidät omaan hyttiinne ;D

Pakko kertoa myös lumpeenlehti-otsikon tarina.. Laivailemassa meiltä kysyttiin useaan otteeseen, mikäs porukka me ollaan. Ja loppuken lopuksi tarina muokkautui siihen, että oltiin sm-liigan kuviokellunta-joukkue nimeltä lumpeenlehdet. 

Kiitos kuviokelluja-tytöt mahtavasta ja kosteasta risteilystä! 

Viikkokatsaus # 42

- Maanantai

Kaikki maanantait menee yleensä saman kaavan mukaan: töiden jälkeen täytetään jääkaappi ja tehdään eväsruokia; tänään tehtiin herkullista kanarisottoa. Käyn myös lähes aina tekemässä viikon ensimmäisen treenin, tällä kertaa se oli rinta, ojentajat ja olat -kombo. Salilla oli kova tunku, ja jouduin poikkeamaan normaaleista liikkeistäni säästääkseni aikaa, muttei se varmastikaan ole pahitteeksi välillä muuttaa rutiineja. Normaalista maanantaista poiketen otettiin illalla kahdenkeskistä aikaa saunomalla Karkin nukkuessa, hektinen viikonloppu vaatii rauhallisen maananain. 

Äidin päivällinen

Karkin päivällishetki

-Tiistai

Siivoskeltiin töiden jälkeen kotia ja kun isimies jäi vielä jatkamaan, lähdettiin me Karkin kanssa karkuun puistoon. Kylläpä tyttö viihtyikin hyvin kun oli sairastanut sisällä muutaman päivän. Viimeiseksi illalla painelin vielä salille tekemään selkä- ja hauistreeniä. 

Puistossa

Salipeiliselfieitä

- Keskiviikko

Jäin töiden jälkeen Turkuun, kuten jo herkkutaivaassa -postauksessa mainitsinkin. Kotiin palattuani herkuista pömpöttävän masun kera leikittiin Karkin kanssa ja illalla viimeiseksi lähdettiin juoksulenkille. Karkille iltamaidot pulloon ja vaunuihin lämpimän makuupussin sisään ja ei kun menoksi. Kyllä kulki hyvin kunnon tankkauksen jälkeen kirpeässä syysillassa. 

Lenkille

- Torstai 

Kävi töiden jälkeen pikaisesti Lidl:ssä kurkkaamassa mainoksessa nähtyjä edullisia treenipökiä. Ne oli kuin olikin kivat ja lähti mukaan matkaan. Päätyivät jopa heti illalla jalkatreeniin päälle. Ennen salia kuitenkin siivoskelin kotona ja leikin majaleikkejä Karkin kanssa. Iltatreeni kulki erityisen hyvin uudet pöksyt jalassa!

- Perjantai

Työpäivän ootd

Jeij, tänään on kauan odotettu perjantai ja tyttöjen laivareissu!! Koko päivän olen odottanut iltaa into piukassa, ihan mahtavaa päästä risteilemään parhaassa seurassa! Toivottavasti reissusta tulee juurikin niin hyvä kuin olen odottanut ja toivottavasti myös teillä kaikilla on mahtava viikonloppu edessä! Palataan maanantaina. 

Herkkutaivaassa!

Luin muutama viikko sitten eräästä blogista Mbakeryn Piece of cake -kahvilasta ja siellä keskiviikkoisin olevasta herkkupöydästä: Wednesday Feast. Ihastuin täysin ideaan ja etenkin kuvissa näkyviin herkkuihin. Ajattelin, että tonne on päästävä joku päivä!

Niimpä me Minnan kanssa ikuisina herkkufanaatikkoina suunnattiin eilen töiden jälkeen Turun kauppahalliin. Ja löydettiin juurikin se, mitä oltiin uskallettu odottaakin. Edulliseen hintaan taivaallisia herkkuja niin paljon kuin maha ikinä vain vetää. Kuin tehty meille siis! 

Tarjolla oli tällä kertaa (vaihtuvuudesta en osaa sanoa kun ekaa kertaa vasta oltiin, mutta aion kyllä varmasti mennä uudestaankin):

- kylmä tomaattikeitto

- kanasalaatti

- aurajuusto-punajuuri-salaatti

- vuohenjuustolla päällystetyt coctailpiirakat

- pehmeitä croisantteja

- valkohomejuustoa

- viinirypäleitä

- ananasta

- jotakin hyvää mehua/limsaa

- kahvia

- pannukakkua kera hillon ja vaahterasiirapin

- kahta erilaista kakkua

Ja kyllä maistui! Syötiin niin että napa paukkui ja viihdyttiin sulkemisaikaan asti. En voi muuta kuin suositella erittäin lämpimästi kaikille arjen pienistä luksushetkistä nauttiville, jotka haluavat luksuksen sopivan vähän ohuemmallekin lompakolle. 

Tämän Wednesday Feastin (klo: 15-18) lisäksi kahvilassa on perjantaisin samaan kellonaikaan Cake Heaven ja lauantai aamuisin vielä Saturday Breakfast (klo: 8-11). Mun on ainakin pakko kokeilla myös tota perjantain kakkutaivasta joku kerta. Ja nämä saisi vielä pientä lisäkorvausta vastaan kuoharin kera. 

Tämä ei ole maksettu mainos, tahdoin vain kertoa kivasta kokemuksesta ja uudesta suosikkikahvilasta etenkin kaikille Turun seudulla asustaville. Käykää ihmeessä kokeilemassa! 

http://mbakery.fi/pieceofcake/herkkupoyta/