Pikainen toivotus

Iloista vappua jokaiselle! Miten ajattelitte juhlistaa? Itse pääsen tänään viettämään omaa aikaa siskon ja serkun kanssa Logomoon Sami Hedbergin pariin ja ravintolaan syömään, aika luksusta siis! 
PS. Tänään vapun kunniaksi paukkuu raskausviikot uuden kympin puolelle, 20 + 0, puolivälissä mennään jo!

- Laura

Kirje tyttärelleni

En voi uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta, kun saavuit ja muutit maailmani. Näytit minulle, mitä todellinen, vilpitön ja aito äidinrakkaus on. Se on jotakin niin syvää, ettei sitä lapseton nainen voi käsittää. Mikään tässä maailmassa ei ole yhtä tärkeää kuin sinä ja voisin tehdä puolestasi ihan mitä vain. Olet maailmani, elämäni, kaikkeni.

On ollut uskomatonta huomata, miten suuria tunteita voin kokea sinun kanssasi. Kukaan muu ei vastaavanlaisia saa aikaan minussa. Voin iloita suunnattomasti hyvinkin pienestä eleestäsi tai myös hermostua sinulle hyvinkin turhista asioista. Liikutun katsellessani touhujasi ja koskaan aiemmin en ole pelännyt kenenkään puolesta yhtä paljon. Murehdin ja huolestun päivittäin, koska olet minulle niin valtavan rakas. Ennenkaikkea kuitenkin iloitsen ja nautin seurastasi, ja ikävöin, kun en ole kanssasi. 

Olen aina pakahtua ylpeydestä, kun näen sinun oivaltavan, oppivan ja harjoittelevan jotakin uutta. Liikutun kyyneliin, kun osoitat ihanilla hellyyden osoituksillasi rakkautta minulle ja isällesi. Saat minut nauramaan ja on ihana oppia tuntemaan sinua ja tulevaa persoonaasi päivä päivältä enemmän. 

Toivon sydämmeni pohjasta sinulle vain ja ainoastaan pelkkää hyvää ja onnellista elämää. Olen huolesta sekaisin, jos sairastelet, ja teen kaikkeni, jotta voisit paremmin. Tahdon tarjota sinulle elämyksiä ja iloja elämään. Tahdon elää kanssasi hetkessä ja silti odotan, kun näen sinun kasvavan, ottavan isosiskon roolin ja nauttivan elämästä. Saat olla juuri sellainen, kuin tahdot, äidin rakkaus ei koskaan muutu.

Sinun ansiostasi olen oppinut itsestänikin hyvin paljon, löytänyt oman paikkani maailmassa. Löytänyt ne todelliset elämän arvot, oppinut olemaan kärsivällisempi, armollisempi ja epäitsekkäämpi.

Kiitos, että tulit rikastuttamaan elämääni. Teit siitä täydellisen ja ehjän. 

Onnea rakas Karkki 2-vuotta!

Kiireiset kuulumiset

Heti alkuun haluan pyytää anteeksi blogihiljaisuutta. Meidän elämä ei lähiaikoina ole mennyt ihan niinkuin elokuvissa, johtuen milloin mistäkin univaikeuksista, sairasteluista ja Kimmon työkuvioista. Hektinen elämämme on muuttunut vielä astetta hektisemmäksi ja pakko myöntää, että stressi alkaa vähän painamaan normaalisti kohtalaisen positiivista asennettani alaspäin. Näinollen en ole löytänyt motivaatiota blogikirjoituksille, vaan olen käyttänyt vapaa-aikaani omaan rentoutumiseeni ja ajatuksetkin ovat juosseet ihan muualla. Mutta koska tahdon tämän blogin pysyvän hyväntuulisena, en avaudu sen enempää meidän vastoinkäymisistämme, vaan keskityn lähinnä niihin iloihin.

En voi uskoa, että mun rakas tyttöni on huomenna 2-vuotias. Kaksi vuotta sitten klo 15.30 alkoi synnytys spontaanisti lapsivesien menolla koomisesti siivouksen yhteydessä. Tyttö syntyi 23 päivän puolella yöllä. Miten jännittäviä hetkiä nuo olivatkaan, ihan kylmät väreet menee selässä niitä muistellessa. Ja ajatella, jo alle viiden kuukauden päästä voin olla kahden lapsen onnellinen äiti. Mutta huominen on kuitenkin pyhitetty täysin mun omalle prinsessalleni. Tarkoitus on synttärivalmistelujen lomassa käydä yhdessä Karkin kanssa myös kaupassa valitsemassa tytölle mieluinen pieni lisälahja. Hän nimittäin sai jo viime viikolla ensimmäisen polkupyöränsä. Mutta koska tein edulliset kaupat käytetystä pyörästä torin kautta, tahdon antaa tytölle myös ihan uutena ostetun lahjan, jonka hän saa itse valita. Synttäreistä yritän tehdä oman postauksensa, kun ne ovat ohi, mutta hetki voi mennä toipuessa koko viikonlopun kestävistä pirskeistä. 

Muita positiivisia asioita. Olen päässyt lähiaikoina useasti treenaamaan ihan salille asti. Ja kyllä, olen todella nauttinut noista omista hetkistäni. Ne ovat parasta stressinlievittäjää ikinä. Lisäksi olen hurjan iloinen, kun niin moni ystävä on innokas tulemaan juhlistamaan Karkin syntymäpäivää ja muutenkin kiitollinen kaikesta avusta ja seurasta, jota olen saanut läheisiltäni tämän hektisen arjen keskellä. Toivotaan, että tämä arki tästä pian tasoittuisi taas omiin uomiinsa ja lähtisi rullamaan tavalliseen, positiiviseen tapaansa. 

-Laura

Viikonloppuintoilua

Aurinko<3 Voiko mikään aloittaa perjantai-aamua paremmin. Fiilis nousee kattoon jo pelkästä ajatuksesta, että on perjantai ja viikonloppu edessä, mutta tuo ihana ihana aurinko on vielä piste i:n päälle. 

Meillä on huippu viikonloppu edessä. Vaikka Kimmo jää ahkerana töihin koko viikonlopuksi, en olen siitä nyt kovinkaan harmissani, koska meillä on Karkin kanssa niin kivoja juttuja tiedossa. Tänään nähdään meidän ystäviä Heidiä ja V:tä töiden jälkeen luultavimmin taas ajankanssa ja herkutellen & auringosta nauttien. Huomenna me mennään Ymmin kanssa jälleen piknik-risteilylle herkuttelemaan, leikkimään, nauttimaan ja toivottavasti vähän myös kannelle kevään tähän asti lämpimintä päivää ihastelemaan. Sunnuntaina toivon hartaasti, että voidaan nähdä pitkästä pitkästä aikaa Katia ja poikia päivävisiitin

merkeissä. Aika täydelliseltä kuulostaa mun viikonloppu, eikö?! Treenaaminen jää nyt vähemmälle, mutta olkoon se välillä sallittua. Onneksi on kotipainot ja crosstrainer, niillä olenkin heilunut kohtalaisen ahkerasti kotona Kimmon olleessa porvoossa.

Nautinnollista ja aurinkoista viikonloppua myös sulle! 

Mun arki on Karkin lapsuus

Olen paristakin blogista lukenut tästä tärkeästä aiheesta lähiaikoina, ja tuli heti tarve kirjoittaa siitä itsekin. 

Aikuisen arki on useimmiten hektistä suorittamista ja paikasta toiseen ravaamista, arkisten kotiaskareiden hoitamista ja oman ajan kaipuuta. Sellaista se mullakin on. Mutta aina pitäisi muistaa, että samalla luon tyttäreni lapsuutta. Ja vaikka vajaa 2-vuotias ei tulevaisudessa näistä hetkistä vielä mitään voi muistaa, voivat ne silti vaikuttaa hänen tulevaan persoonaansa ja identiteettiinsä voimakkaastikin. Elää hän koko ajan kuitenkin tätä hetkeä, jolloin toivon hänen joka hetki tuntevansa itsensä tärkeäksi, rakastetuksi, huomioiduksi, onnelliseksi ja turvalliseksi. 

Musta on todella tärkeää, ettei aikuiset aina mene vain omien halujensa mukaan, vaan ajattelevat tosissaan, miltä se puuha lapsesta tuntuu. Toki lapsen tarvitsee oppia, että välillä on vain sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen, ihan aina ei ole kivaa ja että elämässä on myös velvollisuuksia. Mutta samalla tavalla on aikuisen sopeuduttava toisinaan lapsenmaailmaan, heittäydyttävä täysillä mukaan leikkeihin ja vietettävä niitä lukuisia hetkiä hiekkalaatikon reunalla vailla kiireitä tai kireitä hermoja. 

Taas on pakko todeta, että jokainen lapsi on oma persoonansa ja tarvitsee erilaisia virikkeitä, samoin aikuisilla on ne mieluisimmat tavat viihdyttää lastaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa antaa huomiota ja rakkautta, tärkeintä on, että ne tulee vain tehtyä. 

Meillä niin minä, kuin Karkkikin ollaan aika meneviä persoonia. Musta helpoin tapa viihdyttää Karkkia on viedä häntä toisten lasten luo, erilaisiin leikkipaikkoihin ja ohjattuihin harrasteisiin. Ne on mulle ja Karkille niitä mieluisimpia asioita, joita yhdessä tehdään. Huonoin olen taas antamaan huomiota kotona, sorrun liian helpolla jatkuvaan arkiaskareiden puuhasteluun ja leikit jää vähemmälle. Toki otan Karkkia mukaan arkipuuhiin mahdollisimman hyvin, mutta jos heikkous on löydettävä, on se kotona yhdessä leikkiminen. 

Yritän viikonloppuihin löytää aina joitakin mukavia paikkoja, joissa me kumpikin viihdymme, kuten sisä- ja ulkoleikkipaikat, kaveriperheiden luona kyläilyä, leikkipaikallisia ravintoloita, laivailua... Mitä tahansa muuta, kun pelkkää ostoskärryissä tai kotisohvalla nököttämistä. 

Me harrastetaan Karkin kanssa yhdessä jumppaa ja tanssia ja satunnaisesti yritetään mennä myös uimaan. Kotona vietetään yhteisiä kylpyhetkiä saunassa ja hoidetaan kotitöitä yhdessä. Koitan välttää jatkuvaa somemaailmassa pyörimistä iltaisin, kun olen Karkin seurassa, jottei huomioni ole jatkuvasti jossakin muualla. Kimmolla on omat tapansa huomioida tyttöä, ja hyvä niin, jotta erilaisia virikkeitä tulisi mahdollisimman paljon. Lisäksi tyttö saa myös aimo annoksen ulkoilua, askartelua, sosiaalista kanssakäymistä ja muuta virikettä hoidossa ollessaan arkisin. 

Nämä on meidän ja erityisesti mun tapojani antaa Karkille huomiota, rakkautta, turvallisuutta, iloa, liikuntaa ja nautintoa elämään. Kiinnitäthän sinä huomiota myös lapsesi virikkeisiin omiesi lisäksi? 

Raskauskuulumisia

Aika vähän olen kirjoitellut yleistä höpinää tästä raskaudesta, joten olkoon nyt sen vuoro. Tänään, tiistaina 7.4 on raskausviikkoja kasassa 16+5. Toisinaan olo on hyvinkin "raskaana-oleva", toisinaan taas voin myöntää unohtavani koko asian. Kun on toista kertaa raskaana ja kotona asustaa vilkas taapero, ei vauvaa ehdi kovinkaan usein ajatella, kun ajatukset pyörivät lähinnä arjen sujuvassa rullaamisessa. En siis tarkoita missään nimessä, että tämä raskaus olisi jotenkin vähäpätöisempi kuin ensimmäinen, mutta ensimmäisen kohdalla oli aikaa aivan eri tavalla ja kaikki oli täysin uutta. Nyt sisäistää jo valmiiksi, mitä ihanaa sitä onkaan tiedossa. 

Onnekseni tämäkin raskaus on ollut ainakin tähän mennessä melko vaivaton, aivan kuten edeltäjänsäkin. Toki on väsyttänyt ja ollut huonoa oloa, tunneailahteluja ja muita tyypillisiä raskausoireita, mutta luulen kanssaelävien salaisen facebook-ryhmän odottajien keskusteluja lukeneena päässeeni aika helpolla. Ja hyvä niin, olisihan se kamalaa, jos se ihana odotusaika menisi täysin valittamiseen ja sängyn pohjalla makaamiseen. 

Maha on toisinaan hyvinkin selvä raskausmaha, toisinaan taas ei. Ensimmäisestä raskaudesta löystynyt vatsanahka kun reagoi helposti kaikkeen syömiseen ja juomiseen, on maha täysin erilainen aamuisin ja iltaisin. Odotan kyllä salaa jo sitä ihan oikeaa vauvamahaa, enkä vain syömisestä turvoksiin paisunutta vatsanahkaa, mutta tämä taitaa olla aika usean uudelleen odottajan "ongelma". Ensimmäisessä raskaudessa ei tässä kohtaa ollut vielä mitään merkkiä raskausmahasta ja painoakin oli tullut todella vähän. Nyt on eri ääni kellossa, kun on painoakin kertynyt jo 4,5 kg. Toki se vaikuttaa, että lähtöpaino oli nyt 3 kg matalampi, kohtu kasvaa paljon vauhdikkaammin ja ne salakavalat hekkuhimot vaivaa toden teolla. Joka viikonloppu on mitä ihanempia kissanristiäisiä ja aikaa treenille on vähemmän taaperon kanssa. 

Eniten odotan liikkeiden tuntemista. Viime

raskaudessa taisin liikkeitä tuntea vasta aivan puolen välin tietämillä, ja pelkään, että tässäkin raskaudessa käy niin. Sillä nt-ultrassa sain jo sen käsityksen, että jälleen on istukka etuseinämässä vaimentamassa potkuja. Harmi! Pienet potkut kun piristäisi päiviä kummasti. Tiedän kyllä että saan niitä potkuja osakseni kyllästymiseen saakka raskauden aikana, mutta naisen mieli se on vain kummallinen; kaikki heti mulle nyt! 

Joka ikinen ilta kuuntelen kotidopplerilla sydänääniä ja nautin siitä tasaisesta jumputuksesta. Tyyppi (raskausajan nimitykseksi on muodostunut Papu) on kova liikkumaan, sen verran eri kohdista alavatsaa se syke löytyy joka ilta. Jopa neuvolalääkäri onnistui useaan kertaan hävittämään sykkeen kun Papu lähti anturin alta pois. 

Sukupuolesta voin sanoa, että kummassakin on puolensa, ja suurin toiveeni on saada terve lapsi, aivan sama kumpaa sukupuolta hän on. Hirmuisen rakas hänestä tulee sukupuolesta ja toki terveydestäkin riippumatta, mutta varmasti jokainen vanhempi tietää että jo terveenkin lapsen äitinä huolta ja murhetta riittää vaikka muille jakaa, joten mitä se onkaan sairaiden lasten vanhemmilla, nostan isosti hattua heidän hermoille, rakkaudelle ja kärsivällisyydelle. Tahdomme kuitenkin jos mahdollista, ottaa rakenneultrassa selville Papun sukupuolen, mutta eniten kyllä odotan sitä, että saisin kuulla, että tyypin rakenne on kunnossa ja kaikki olisi hyvin. 

Tällaisia mietteitä tällä kertaa, jos olisin kotona, kaivaisin esille vertailukuvan viime raskauden näiden viikkojen olemattomasta vatsasta versus tämän hetkinen ruokapöhötysmaha herkullisen lounaan jäljiltä. Toivottavasti kuvatonkin postaus kelpaa, palaillaan ja nauttikaa yhden päivän lyhyemmästä työviikosta! 

Mitä meille kuuluu?

Viimeinen viikko on taas ollut melko hektinen ja tämän vuoksi blogi on vietellyt hiljaiseloa. Emme päässeet vieläkään sairastelukierteestä, ja mukavan viikonlopun jälkeen seuraksemme saapui öitä valvottamaan korvatulehdus. 

Ehdittiin kuitenkin viettää välissä kiva viikonloppu perheen kesken. Kerrankin ehdin tehdä kaikki kolme sali-treeniä ja sain nukuttua tarpeeksi. Lauantaina käytiin päivällä pizzabuffassa herkuttelemassa ja leikkimässä oikein ajan kanssa perheen kesken ja illalla päästiin Kimmon kanssa vihdoin katsomaan se kuuluisa luokkakokous-leffa. Ja olihan se hyvä! 

Arkiviikko kului valvoessa öitä kipeän lapsen kanssa. Onneksi Karkin ukki mahdollisti mun töissäkäynnin, sillä en olisi millään kehdannut olla taas pois. Sain myös siskosta ja ystävästä viikolla iltaseuraa ja onneksemme Kimmokin tuli porvoon työmaalta jo keskiviikkoiltana kotiin pääsiäisen viettoon. 

Torstaina mulla olikin raskauden ensimmäinen lääkärineuvola ja viikkoja poksui kasaan jo 16. Kaikki oli hyvin ja elämää saa jatkaa normaalisti, kiva niin! 

Torstaina alkoi myös lyhyehkön työpäivän jälkeen perheen yhteinen neljän päivän mittainen pääsiäisloma, ihanaa!! Tähän mennessä ollaan lomalla vietetty aikaa perheen kesken, nähty sukulaisia ja ystäviä, herkuteltu hyvällä ruoalla ja ihanilla herkuilla, olen treenannut joka päivä, ulkoiltu sään salliessa, olen käynyt elokuvissa siskon kanssa, käytiin riehumassa mehukattimaassa ystävien kanssa ja vaikka ja mitä muuta mukavaa rentoa puuhaa. Vielä on lomaan mahtumassa itse tehtyjä hamppareita, perhettä ja sukulaisia, ystävä, treeniä ja rentoa oleskelua. Onneksi pääsiäinen lomineen on olemassa. Nauttikaahan tekin vapaista jos sellaisia olette saaneet! Loppuun kuvia viimeiseltä viikolta.