Viikkokatsaus # 48

Maanantaina tein poikkeuksen, ja lähdin melkein samantien töiden jälkeen salille treenaamaan. Tein näin päin tällä kertaa, koska olin sopinut kahvittelut meille ystäväpariskunnan kanssa myöhemmin illalla. Tein rintaa ja hauista. Treeni kulki hyvin ja oli ihan mukavaa vaihtelua saada välillä treenata aikaisemmin. Olin melko yllättynyt, ettei tuohon aikaan ollut kanssatreenaajia paljoakaan. Nyt kun Kimmo on kotona, voisin ehkä sillointällöin käydä myös suoraan töistä treenaamassa, jolloin koko ilta taas jäisi perheelle. Jotakin hyötyä lomautuksistakin. Kuuden maissa tuli ystävämme kaksostyttöjensä ja koiransa kanssa meille kyläilemään. Ajattelin, että on kivaa, kun Karkki saa seuraa kaksosista, mutta Karkki juoksikin riemusta kiljuen koiran perässä. Noh, sainpahan vähän paremmin syliteltyä noita suloisia tyttöjä, kun mustasukkainen tyttö juoksenteli vain koiran perässä. Kivaa oli!

 

Tiistaina heräsin aamulla jo aiemmin, jotta kerkeän aamusalille. Vuorossa oli olkapäät ja ojentajat. Tällä kertaa ei treeni tuntunut kulkevan oikein millään, varmasti johtuu osittain ajankohdasta. Kyllä se kuntosalitreeni yleensä kulkee vain paremmin illemmalla.

Illaksi olin sopinut, että näemme Heidin. Tätä ennen vieteltiin Karkin kanssa luksusaikaa; kokeiltiin pelata kinectiä (Karkki pelkäsi, outoa), kuunneltiin lastenlauluja, laulettiin, tanssittiin ja hassulteltiin. Heidin kanssa juoruiltiin tärkeimmät kuulumiset läpi teekuppien ja kakkujen äärellä.

 

Keskiviikkona alkoi vihdoinkin hammassärkyni jo helpottaa, mutta tilalle tuli hieman flunssainen olo. Näinollen en uskaltanut lähteä juoksemaan töiden jälkeen, kuten suunnitelmissa oli. Kaipasin kuitenkin hetken omaa aikaa, joten kävin kävellen reippaalla happihyppelyllä ulkona. Sitten mentiinkin jo taas Karkin kanssa jumppaan. Tälläkin kertaa meitä oli harmiksemme vain 2 äitiä ja ohjaaja, mutta siitä huolimatta todella kivaa! On vain niin kivaa touhuta yhdessä uusia asioita, joita ei kotona ahtaissa nurkissa pysty toteuttamaan (vaikka meilläkin sitä tilaa riittää, ei kuitenkaan ole jumppasalin kokoista aluetta käytössä). Oman lapsen ilo on vain niin parasta! Jumpassa tyttö väsyy ja tulee nälkäiseksi, joten kotona syötiin jälleen jättilautasellinen puuroa ja mentiin vielä saunaan lämmittelemään. Ihana yhdessäolon päivä!

Torstaina oli ajoittain taas flunssainen olo, mutta onneksi helpotti iltapäivää kohden. Töiden jälkeen mentiinkin jo pian mammatreffeille yhden vauvajumppaäidin upeaan lukaaliin. Karkki oli ikätovereistaan se kovin höpöttelijä ja pisti parastaan selittelemällä jatkuvalla syötöllä ja naurattamalla meitä aikuisia. Karkki komensi poikakavereitaan hänen kanssaan leikkitelttaan istumaan ja veti verhot kiinni. Ties mikä pussauskoppi siellä oli käynnissä, vai "somettivatko" lapset vain leikkipuhelimilla ringissä. Emäntä oli taikonut todella, todella ihanaa jouluista kakkua ja glögiä. Kyllä kelpasi herkutella! Pari tuntia meni hetkessä ja kohta olikin aika mennä jo kotiin iltapuurolle. Ja äiti pääsi salille. Tällä kertaa oli selän vuoro. Tein reippaaseen tahtiin selälle vaikka mitä liikkeitä, mutta jostakin kumman syystä en vain saanut tällä kertaa tuntumaa kunnolla, puristusvoimat loppuivat ilmeisesti liian aikaisin. Ehkä orastava flunssanalkukin vie vähän voimia, toivottavasti ei nyt iskisi päälle!!

Perjantaina eli tänään aamulla nousin väkisin ajoissa ylös lenkille. Kun kuulin katon ropisevan, meinasin jo luovuttaa ja painua takaisin vällyjen väliin hetkeksi, mutta onneksi en niin tehnyt. Vaikka lenkki kulkikin vähän nihkeästi, johtuen varmaan väsymyksestä, liiasta vaatemäärästä ja kelistä, on se fiilis lenkin jälkeen kuitenkin aina sen arvoinen. Päivä alkaa niin paljon reippaammalla ololla. Tänään on tarkoitus mennä ostoksille perheen kesken töiden jälkeen. Huomenna ajattelin treenata, viettää siskon kanssa laatuaikaa ja nähdä illalla piiitkästä aikaa kummipoikaa, tämän kaksoisveljeä ja ystäväpariskuntaa! Sunnuntaina varmasti mennään taas Papin luo herkuttelemaan. Mukava ja rento viikonloppu siis taas tiedossa, tuskin maltan odottaa sen alkua! Nauttikaahan tekin viikonlopusta täysillä hyvässä seurassa rentoutuen!

Ps. Onko tämä viikonloppu nyt virallinen pikkujoulu?! Onneksi kelistä huolimatta voi kynttilöin, tunnelmavaloin ja ruoan & juoman kautta luoda sitä joulufiilistä kotiin.

Pps. Pimeinä aikoina unohdan ottaa edes niitä huonolaatuisia kuvia iphonella, pahoittelut tekstipainotteisista postauksista. 

Kummius

Mikä on tärkeintä kummissa? Luonne, suhde vanhempiin, elämäntavat, "sijainti"? Montako kummia?

 

Yksi tärkeä päätös, joka tehdään kun saa lapsen, on valita lapselle hyvät kummit. Kastetaan lapsi sitten kirkkoon tai ei, ymmärtääkseni suurin osa valitsee lapselle kummit.Toisille on itsestään selvää jo kauan, että sitten kun lapsen saan, on sen tuleva kummi se ja se.  Jotkut taas päättää lapsen kummit viime hetkellä ennen nimiäisiä/kastetta. Meille oli tavallaan jopa jo ennen ajatusta Karkista tiedossa, että jos joskus yhteisen lapsen saamme, ketkä tulevat olemaan hänen kumminsa. Kimmo oli ystävänsä kanssa tehnyt diilin, että ovat toistensa esikoisten kummeja tulevaisuudessa, ja tämä lupaus myös piti. Minä taas olin täysin varma, että jos lapsen saan, haluan siskoni sen kummiksi. Meidän suvussa on ollut tällainen tapa, ja onhan oma sisko kuitenkin aina elämässä mukana. Tosin, oli Minnakin tästä valinnasta täysin varma, koska kun kerroin raskaudesta, oli ensimmäinen reaktio: "ihanaa, musta tulee kummitäti!".

 

Nämä Karkin kummit tuli valittua etenkin "sijainnin" ja suhteen vanhempiin -kautta. Tahdoin kummit, jotka pysyvät lapseni elämässä mukana ja ovat lähellä. En tietenkään voi taata, ettei nämä ihmiset koskaan muuta esimerkiksi lappiin, mutta luulen näiden ihmisten pysyvän lähettyvillä ja näkevän Karkkia usein. Enkä voi käsi sydämmellä luvata, ettemme me koskaan muuta mihinkään. Toisekseen, tiedän, etteivät nämä koskaan katoa elämästämme, Minna nyt pysyy vaikka väkisin siskonani ja Kimmo ja Karkin kummisetäkin ovat sen verran kauan olleet hyviä ystäviä, etten usko sen ystävyyden koskaan kaatuvan/kuolevan. Nyt meillä kaikilla on yksi arvokas yhdistävä tekijä lisää; Karkki!

 

Tahdoin kummeiksi ihmiset, joilta voin tarvittaessa pyytää apua ja jotka aidosti välittävät mun rakkaasta, toisin sanoen, en tahtonut kummeja, jotka lähettävät lahjoja joskus ja jouluna postin kautta näkemättä Karkkia muuten, kuin kuvien kautta. Tahdoin, että Karkille ja kummelle tulisi muodostumaan lämmin ystävyyssuhde ja että Karkki uskaltaa turvautua myös kummeihinsa, viettää aikaa näiden kanssa omana itsenään ja kertoa asioita, joita ei omille vanhemmilleen uskalla mainita.

 

Itse olen 100 % varma, että teimme oikean valinnan. En voisi kuvitellakaan parempia ja läheisimpiä ihmisiä Karkin elämään. Tiedän, että nämä ihmiset kunnioittavat meitä vanhempina, mutta uskaltavat myös luoda omanlaisensa suhteen Karkkiin. Nämä ihmiset ovat olleet tiiviisti seuraamassa meidän kanssa Karkin kasvua pienestä itkuisesta vauvanrääpäleestä määrätietoiseksi touhutaaperoksi, ja tiedän, että pysyvät myös rinnalla niin myrskyisät teinivuodet kuin huonot poikaystävävalinnatkin. Näillä ihmisillä on samantapaiset elämänarvot kuin meillä, ja varmasti tahtovat omalta osaltaan kasvattaa Karkkia samaan suuntaan, kuin me. Olen saanut apua, kun olen tarvinnut hengähdystaukoa raskaassa arjessa ja olen saanut ilokseni nähdä, miten reippaasti Karkki leikkii kummiensa kanssa.

Valitsimme vain kaksi kummia, ja olemme tyytyväisiä näin.  Mutta ymmärrän täysin myös suuremman kummien lukumäärän. Toisaalta, jos joskus toisen saan, on hänellekin löydyttävä omat, tärkeät ihmiset rinnalleen. Ja vaikkemme valinneet kaikkia meille tärkeitä ihmisiä Karkin kummeiksi, ovat nämä ihmiset ilman nimikettäkin olleet Karkin elämässä mukana. Iso kiitos kaikille, jotka haluavat olla matkassa mukana seuraamassa Karkin ihmeellistä kasvua.

Itsekin olen yhdelle lapselle tämän kunniatehtävän saanut, jopa sylikummin muodossa. Ja tästä tehtävästä olenkin ylpeä ja iloinen. Harmikseni kummipoikani kuitenkin asuu kaukana ja näemme harvoin. Toivottavasti kuitenkin tulen olemaan tämän pojan elämässä erityinen ja luotettava turva välimatkasta huolimatta. En tahdo olla vain se lahjoja tuova täti, vaan tahdon olla myös hauskaa ja luotettavaa seuraa.

Oletko sinä kummi? Millä perusteella valitsit kummit omalle lapsellesi? Kuinka monta kummia?

Onko olemassa yhtä oikeaa tapaa onnistua elämäntapamuutoksessa?

Yhtenä iltana intouduttiin kaverini kanssa keskustelemaan elämäntapamuutoksesta ja dieeteistä. Siitä, minkälainen tapa sopii kenellekin. Lähinnähän kyse on itsekurista ja opituita tavoista, toisille kun sopii toisenlaiset ja toisille toisenlaiset tavat. 

Jotkut tarvitsee alkuun hyvinkin tiukkaa kuria olevan dieetin, josta on sitten hyvä jatkaa. Ja silloinhan dieetti on onnistunut, jos sen jälkeen on omaksunut terveellisemmät elämäntavat ja tottumukset, jotka tulevat ikäänkuin luonnostaan. 

Itse olin ennen melkoinen joko tai -tyyppi, kaikki tai ei mitään. Ja osittain olen edelleenkin, esimerkiksi sairaana syön mitä mieli tekee ja paljon, koska enhän pääse kuntosalille. Hölmöä, suurin osa kun sairaana  saa hädin tuski mitään alas, vetää tämä kaikkea kaksin käsin.  Mutta olen myös oppinut rinnalle jo vähän suvaitsevampaakin ajatusmaailmaa, toisin sanoen tehnyt liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta elämäntavan, johon herkutkin kuuluu pienissä määrin. Olen yrittänyt tehdä liikunnan ja ruoan & herkkujen suhteen sellaiset "säännöt" itselleni, että voin elää niiden kanssa lopun elämääni. Ei siis mitään mahdottomia karkki- tai alkoholilakkoja, tai 20 treenikertaa sisältäviä viikkoja. 

Ennen saatoin syödä naurettavan vähän ja treenata hulluna tiettynä päivinä, ja toisina taas syödä herkkuja ja juoda alkoholia kaksin käsin ilman minkäännäköistä liikuntaa. Nykyään olen kuitenkin onneksi ymmärtänyt, että syömällä monipuolisesti ja riittävästi, takaa parhaimmat tulokset treenistä lepoa unohtamatta. Ja ettei jokaisena lepopäivänä ole pakko ruveta ahmimaan herkkuja kaksin käsin. Ja että treenipäivänä voi toisinaan myös vähän herkutella. Ja että oman kroppani pahin vihollinen on alkoholi, ei niinkään salmiakki tai pizzat. Tai ettei buffeteissa ole pakko syödä itseään oksennuskuntoon. 

Yhteenvetona voisikin sanoa, että elämäntapamuutos lähtee siitä, että oppii tuntemaan itsensä, mikä on just mun fyysiselle ja henkiselle terveydelle paras tapa ja toimintamalli. Millaiset säännöt ja rutiinit sopii just mulle. Minkälaiset tavat tekee onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Kenenkään toisen tapa ei välttämättä täysin kopioituna toimi lainkaan toiselle. Elämäntapamuutos ja onnistuneet dieetit lähtee itsensä arvostamisesta, itsensä tarpeiden tunnistamisesta, positiivisesta asenteesta ja onnen & tasapainon tavoittelusta. 

Itsekään en ole ns. valmis tässä muutoksessa, ja tuskin ketään koskaan tulee olemaankaan. Välillä tulee herkuteltua liikaa ja innostuttua juhlimaan, mutten onneksi koskaan jää viikkotolkuiksi huonoon kierteeseen rypemään, vaan aina tulee uusi päivä ja uudet mahdollisuudet palata ruotuun. Jokainen päivä voi olla alku jollekin suurelle muutokselle! Sehä siinä parasta onkin, ettei koskaan tule valmiiksi, vaan aina voi kehittyä, asettaa tavoitteita, oppia uutta, aloittaa alusta; ikuinen projekti vain ja ainoastaan itseään varten! 

Sokeririippuvuus

Voisin kuvitella, että jokaisella on jokin asia, mihin on koukussa edes vähän. On se sitten terveellinen tai epäterveellinen asia, ei liika riippuvuus ole koskaan hyvästä. Voi olla koukussa huumeisiin, tupakkaan tai alkoholiin, liikuntaan tai videopeleihin, tv-sarjoihin tai ruokaan. Tai niinkuin minä, joka olen koukussa sokeriin. Nyt saattaa moni muukin siellä nyökytellä, sokeririippuvuus on varmasti melko yleinen "ongelma".

Itselleni ei ongelmaa tuota pullat, suklaa tai keksit, sokerilimsat tai mehut, vaan suurin ongelmani on karkit, ja etenkin salmiakki. Kuka voisi elää ilman salmiakkia tai irtokarkkeja?! Jo alkuviikosta alan odottaa viikonloppua ja sitä hetkeä, kun saan avata herkulliset karkkipussit. 

Tämä himo alkoi vasta raskauden myötä, ennen raskautta himoitsin paljon enemmän kaikkea rasvaista ja suolaista ruokaa. Sipsejä ja kebabia. Harmi vain, ettei tämä irtokarkkihimo loppunutkaan raskauden loputtua, vaan ilmeisesti jatkuu siitä hamaan tulevaisuuteen saakka. En tosin tiedä, onko kumpikaan himoista sen parempi, suolaisen ja rasvaisen vai makean. 

Olen myös vähän koukussa liikuntaan, tai pikemminkin siitä aiheutuvaan hyvään fiilikseen, jota en saa mistään muualta. Muttei tämä riippuvuus kuitenkaan ammu yli, vaan pysyy maltillisissa rajoissa, toisin, kuin sokerin kanssa. Voisin elää pelkällä salmiakilla kuntosalilla höystettynä. Hassu yhdistelmä kieltämättä. 

Sokeririippuvuus ei onneksi ole vakavimmasta päästä ja aiheuta suuria terveydellisiä haittoja, kuten alkoholi tai huumeet (vaikka kyyyllähän se sokeri on epäterveellistä, lihottaa ja salmiakki nostaa verenpainettakin). Siinä mielessä voin olla kohtalaisen tyytyväinen riippuvuuteeni (jos joku riippuvuus on pakko valita), vaikka mielelläni omaisin vähän vankemman itsekurin ja söisin herkkuja vähän maltillisemmin. 

Sallin himoni kohdetta itselleni viikonloppuisin, pakko myöntää että usein jokaisena kolmena päivänä, ja loput neljä arkipäivää hillitsen itseni, useimmiten. Parasta on olla ostamatta herkkuja kotiin arkena, jolloin itsekuri pysyy parhaiten kasassa. Kavereiden kanssa kahvitellessa saatan jotakin pientä suuhuni laittaa, mutten samalla tavalla "elä salmiakilla" kuin viikonloppuisin. En edes voi kuvitella lupaavani olla ilman salmiakkia edes yhtä kokonaista viikkoa! 

Kehtaatko sinä myöntää himon kohteesi näin julkisesti? Mikä syntisen hyvä asia vie sun kielen mennessään? 

Rentouttava viikonloppu

Vaikkei unitunteja viikonloppuna ehtinyt kertyä kovinkaan montaa (tämä vaje korjaantui kuitenkin viime yönä), oli viikonloppu silti mukavan rentouttava! Hampaanpoistosta johtuva särky koitti kovasti latistaa tunnelmaa, mutta sekin saatiin lääkkeillä kuriin. Perjantaina satanut lumi innosti polttamaan kynttilöitä ja fiilistelemään joulun tuloa. Mutta missäs kaikkialla sitä viikonloppua tulikaan vieteltyä ja missä seurassa?

Perjantaina tuli Forssan poppoo meille yökyläilemään. Lasten (etenkin Karkin ja Tenhon) jälleennäkemisen hetki oli jotakin niin hellyyttävää, kun he juoksivat innoissaan toisiaan vastaan ja halasivat. Halauksia ja pusuja taidettiin illan mittaan muutamatkin vaihtaa. Ja muutenkin oli ikäkaimojen leikit samalla aaltopituudella, siellä he sohvatyynyn takana kikattivat piilossa keskenänsä, söpöläiset. 

Tarjosin tällä kertaa kiireisen viikon vuoksi helppoa ruokaa; bageleita haluamallaan täytteellä. Jälkiruoaksi oli leiponut jouluista luumu-pipari-juustokakkua. Ja toki lisäksi oli oltava perjantain kunniaksi karkkia ja sipsejä, tottakai! 

Ilta meni vauhdikkaasti höpötellessä kuulumisia ja saunoessa. 

Lauantaina vieraat lähti aikaisin aamiaisen jälkeen vauvauintiin ja itse pääsin kuntosalille! Tein jalkoja ja vatsoja. Univaje meinasi painaa päälle ja alkuun tuntui treenikin kulkevan nihkeästi, mutta loppua kohden fiilis nousi ja sain kuin sainkin lihakset kipeäksi. 

Kotona käytiin Karkin kanssa pihalla nauttimassa lumisesta maasta. Kivointa taisi olla äidin lumilyhdyn hajoittaminen ja lumen maistelu. Mutta kivaa meillä oli, voi kun tulisikin jo se pysyvä lumi ja valoisuus!! 

Päivällä käytiin Heidin, V:n ja Karkin kummisedän kanssa herkuttelemassa jälleen bizzabuffassa. Hyvää oli ja Karkki viihtyi leikkiessään isompien lasten kanssa. 

Sitten vietiinkin jo Karkki mummolaan yökylään ja valmistauduttiin iltaan; Kimmon työpaikan pikkujouluihin! Jännitti, oli niin kivaa päästä kunnon juhliin pitkästä aikaa. Mekkokin vaihtui viime metreillä, kun sain Kimmon äidiltä ihanan pikkumustan. Parit rentouttajat ehdittiin kotona fiilistellessä ja valmistautuessa nauttia ja sitten jo mentiinkin. Juhlat oli niin mahtavat! Todella, todella hyvää ruokaa, mukavaa ohjelmaa ja hilpeä tunnelma, mikäs sen parempaa. Näihin juhliin oltiin todellakin panostettu, ja sehän nyt oli arvattavissakin, koska harvoin juhliin saa osallistua avecitkin. 

Iltaa jatkettiin vielä kaveripariskunnan luona ja nukkumaan päästiinkin vasta lähempänä neljää. Mutta ilta oli mahtava ja uni maistui sen jälkeen erittäin hyvin.

Kuten varmasti arvata saattaa, tuli sunnuntaista melkoinen löysäilypäivä. Haettiin pian herättyämme muru hoidosta ja mentiin Karkin kanssa Papille syömään. Syötiin herkullisia tarjouluita ja höpöteltiin. Loppuilta makoiltiin kotona sohvalla perheen kesken, ja tuli sitä vahingossa herkuteltua vähän hesburger-ruokaakin, hupsista! 

Mutta nyt hyvin nukuttujen unien jälkeen kohti terveellisempää arkea intoa puhkuen, kivaa viikkoa kaikille teillekin! 

Viikkokatsaus # 47

Tämä viikko on kulkenut vauhdilla eteenpäin, liekö asiaan vaikuttanut kivat menot pitkin viikkoa vai yksi ylimääräinen "vapaapäivä" keskellä viikkoa. Olen saanut myös nauttia rauhallisista aamuista ilman hälinää, koska harmiksemme sai Kimmo piiiitkän loman ja näinollen hoitaa Karkin asioita enemmän, kuten lyhyempää päivää hoidossa olevan Karkin kuskailut ym. 

Maanantaileikit :)

Maanantai

Menin lähes suoraan töistä Lauran kanssa treenaamaan pienelle lähisalille. Välillä on kiva treenata yhdessä kaverin kanssa. Itse tein hauis ja rinta treeniä, kun taas toinen Laura hauista ja selkää. Osittain touhuttiin omissa oloissamme ja osittain yhdessä. Kivaa oli treenata tiivistunnelmaisella salilla ja kuunnella sivukorvalla "vakiojengin" juttuja. Vähän uskaltauduin kokeilemaan yhtä vatsalihasliikettäkin näiden tyyppien kanssa. Nyt jäi iltaankin mukavasti aikaa ja yhdessä oloa perheen kanssa. 

Tiistai

Käytiin koko poppoo kiepputorilla pyörimässä ja samalla erästä laajennettua kauppaa tutkailemassa ostosten muodossa. Harmiksemme reissu oli melko turha, ku ei kirpputorilta tarttunut matkaan mukaan mitään mukavaa niin olisi voinut käydä lähempänäkin kaupoilla.  Ehkä ensikerralla on sitten tuplalöydöt, eikö sen näin pitäisi mennä?! Illalla ryntäsi vielä kuntosalille tekemään olkapäitä ja ojentajia. Etenkin olkapäät sai hyvä poltteen tehdessäni supersarjana vipunostoja sivulle ja vipunostoja eteen vuorotellen kovalla tahdilla. 

Keskiviikko

Jälleen vieläkin isommalla kauhulla odotettu päivä, nimittäin taas hammaslääkäri ja viimeisen viisauden hampaan poisto. Koska tiesin, että hampaanpoiston jälkeen tulee pieni liikuntakielto ja että liikunta lievittää edes vähän paniikkia ja siirtää ajatukset muualle, laitoin kellon aikaisin soimaan ja lähdin aamuaerobiselle juoksulenkille. Normaalisti olen todella huono liikkumaan tyhjällä vatsalla, mutta nyt kulki harvinaisen hyvin. 

Pian olikin jo aika rientää tuskien piinapenkkiin. Ja tällä kertaa se todella oli sitä, tuskaista kylmähikeä lähes 45 minuutin ajan. Ensinnäkin puudutuspiikit johonkin suureen hermoon laitettuna sai kyyneleet valumaan silmäkulmista ja sivuoireena tähän puudutukseen kuului vielä voimakas sydämmentykytys. Todella outo tunne kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa, vaikka vain makaa paikallaan. Piikeistä selvityäni revittiin hammasta irti 30 MINUUTIN ajan, milloin väännettiin & käännettiin taltoilla ja milloin pihdeillä. Oli vähän tiukassa ilmeisesti. 

Päälimmäisenä hammaslääkäristä poistuessani mielessä oli helpottunut hurraa huuto, ei koskaan enää tarvitse istua viisaudenhampaan poistossa!! Ja onpahan taas yksi hammasväli vähemmän puhdistettavaa. 

Jäin kotiin hoivaamaan kipeytyvää leukaani ja paisuvaa poskeani. Heidi ja V tuli meille pitämään seuraa tässä puuhassa. Tätä ennen Kimmo ja Karkki kävi Heidin ja V:n kanssa kerhoilemassa, kivaa, että isikin viettää laatuaikaa tyttärensä kanssa. 

Illalla vein Karkin jumppaan. Ehkä olisi ollut parempi, että Kimmo olisi vienyt, koska särky paheni jumpan aikana, mutta tahdoin niin kovasti itsekin osallistua Karkin harrasteisiin. Tällä kertaa oli ohjaajat sairaina, joten meille koottiin vapaa temmellysalue jumppasalin välineistä. Ja kyyyllähän mun vauhtipimu sai aikansa kulumaan hyvin juoksennellessaan ympäriinsä ja komentaessaan "äiti ittumaan" milloin mihinkin. Hauskaa oli!

Torstai

Pidin suosiolla niin ajanpuutteen vuoksi kuin särkevän hammasreijänkin takia liikunnasta vapaan päivän. Töiden jälkeen kerkesin jonkun aikaa tehdä kuvakirjaa meidän vuodesta koneella, kunnes tulikin aika lähteä mun mamman eli isomamman luokse kyläilemään Karkin kanssa. Ja mitä herkkuja taas tulikaan ahdettua mahaan, ihan liikaa, mutta minkäs teet kun katse syö enemmän kuin maha vetäisi herkullisten tuoksujen ja makujen keskellä. Oli tarjolla mamman ihan parasta pannukakkua (ketään ei ole tehnyt yhtä hyvää tähän mennessä), Ymmin leipomaa luumu-pipari-kakkua, munkkeja ja pipareita kera colan ja kahvin. Maha turposi kuin pullataikina herkkupöydän äärellä. Karkki oli mielissään kun pääsi huomion keskipisteeksi touhuamaan milloin "nenon", milloin "Ymmin" ja milloin "mmmman" kanssa. Karkki mm. hyppi jumppapallon päällä sokerihumalatilassaan ja katseli valokuvia turhankin innokkaasti. Kiva ilta!

Perjantai ja tuleva viikonloppu

Tänään huonosti nukutusta yöstä huolimatta pakotin itseni ylös 5.30 pikaiselle aamiaiselle ja siitä sitten vauhdilla salille tekemään selkätreeniä. Olin taas jo unohtanut miten ihanan hiljaista ja rauhallista on treenata aamuisin, kun seuranani oli vain yksi nainen ja radiojuontajat. Sain lyhyessä ajassa paljon aikaan, kun kaikki laitteet oli koko ajan vapaina ja sain vapaasti poukkoilla paikasta toiseen & "varailla" laitteita. Tehokkaan treenin jälkeen on kiva lähteä vähän virkeämmällä asenteella töihin. 

Viikonloppuun on taas hurjasti kivaa tiedossa; saadaan ystäväperhe yökylään, ehkäpä treffaillaan toista perhettä ruoan merkeissä ja lauantai-illalla päästään Kimmon kanssa Kimmon työpaikan pikkujoulujuhliin. Syystäkin siis taas intoillen odottelen viikonlopun alkua! Nyt siis vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että hammasreikä lopettaa särkynsä myös ilman lääkintää. Nauttikaahan tekin viikonlopusta hymy huulilla!!

Tunteilu

Kuulen usein, etenkin minut hyvin tuntevan Kimmon suusta mm seuraavan lausahduksen; "Mistä sä muka et olis innostunut!?" Olen siis lievästi sanottuna melkoinen intoilija. On ennemminkin sääntö, kuin poikkeus, että viljelen sanan innoissani päivän mittaan vähintään 10 kertaa. Milloin mistäkin asiasta, "oon ihan innoissani uudesta tiskiharjasta", "oon ihan innoissani, koska Karkki koitti tänään sanoa kakka", "vitsit miten kivaa, että sataa vaan vähän eikä kaatamalla"... Ja näkyyhän tämä jo Karkissakin, joka taputtaa ja kiljahtaa "jeeee!" samalla kädet kattoon nostamalla monta kertaa päivässä. Sen, minkä äiti edellä, sitä lapsi perässä pätee meillä siis enemmän kuin hyvin niin asenteessa kuin käytöstavoissakin!

Toisinaan taas kuulen Kimmolta lauseen, "mitä sä et muka jännitäis!?". Olen myös kova jännittämään niin iloisia kuin vähän ikävämpiäkin asioita. "Mua vähä jännittää mennä Karkin kanssa sinne uuteen jumppaan" tai "vähän jännää lähteä kavereiden kanssa laivailemaan". 

Vaikka pyrin elämään hetkessä ja mielestäni usein siinä onnistunkin, olen myös kova "odottaja". "Vitsit, että odotan viikonloppua" tai "mä niin odotan sitä uutta tv-sarjaa".

Yhteenvetona voikin todeta, että elän vahvoilla tunnetiloilla. Ja näytän myös ne avoimesti sekä käytöksessä, että tehostaessani tunnetiloja puhuttaessa sanoilla: innostunut, jännitys, pelko, ilo, onni, odotus... Mutta tiedostan myös sen, että osan mielestä vahvat tunteen ilmaukset on hyvä asia ja osan mielestä taas neutraalimpi käytös on hyväksyttävämpää. Vaikka pitäisi olla oma itsensä ja vähät välittää muiden mielipiteistä, muokkaan käytöstäni reilusti seuran mukaan. Kaikkialla en ole avoin, tunteellinen oma itseni, vaan toisiinaan peitän sen olemalla neutraali ja "sulkeutunut". Seura tekee kaltaisekseen pätee siis tietyiltä osin minuunkin. Onneksi läheisten seurassa uskallan intoilla ja odottaa jotakin viikko tolkulla ja pölöttää samaa höpinää kerta toisensa jälkeen. 

Millaisia luonteita siellä ruudun toisella puolella asustaa? Suhtaudutko neutraalisti asioihin, vai elätkö täydellä tunteella? 

Viikonloppu

Parempi myöhään, kun ei milloinkaan, eikös? Eli kerrotaan näin viikon puolivälin kunniaksi vähän meidän viime viikonlopusta. 

Perjantaina päästiin Kimmon kanssa kaksin treffeille, ja mikä parasta, vielä sponsoroidusti. Sain nimittäin papilta 2 elokuvalippua jo kuukausi sitten, muttei se elokuviinkaan lähtö ole aina niin yksinkertaista pienen lapsen kanssa. Nyt Ymmi kuitenkin mahdollisti tämän pyytämällä Karkkia iltakylään hänen luokseen. Veljeni oli suositellut kovin Labyrintti-nimistä elokuvaa, joten päädyttiin katsomaan se. Haettiin taas ihan liian iso herkkukasa kaupasta ja vietiin Karkki Ymmin luo. Elokuva oli selkeästi nuorten suosiossa ja me varmastikin nostettiin pienen salin keski-ikää reippaasti. Leffa oli niiiin pelottava, ihan liikaa mulle, joka on tottunut romanttisiin komedioihin. Kurkin puolet leffasta isokauluksisen neuleeni takaa korvia rajuilta ääniltä peitellen. Elokuva oli hyvin samantyyppinen, kuin nälkäpeli-elokuvat. Se oli hyvä, mutta liian raju tällaiselle pelkurille. Leffan jälkeen hakemaan nukkuvaa Karkkia Ymmiltä. Heillä oli mennyt kivasti ja olivat viettäneet kahdenkeskistä laatuaikaa Madagascar elokuvan parissa puuroa kaksin käsin kiskoen. 

Lauantain aloitin kuntosalitreenillä. Tein reippaan olkapäät ja ojentajat -treenin. Iltapäivällä mentiin Maskun kunnan järjestämään lastentapahtumaan Heidin, V:n ja Karkin kummisedän kanssa. Todella kiva, että tällaisia ilmaisia tapahtumia järjestetään, joissa lapset saa seuraa, liikuntaa ja hauskaa tekemistä. Karkki ei ollut suostunut päiväunille ennen tätä, joten pelkäsin kovasti, miten käy, meneekö koko reissu pelkkään kitisemiseen. Mutta ei, innoissaan tyttö touhuili temppuradalla sen, minkä pystyi. Lisäksi hän sai ensimmäisen kasvomaalauksensa ja näki kivan nukketeatteriesityksen. Buffetissa juotiin kahvit ja syötiin sämpylät. Tapahtumassa olisi lisäksi ollut mm. poniratsastusta ja käsitöitä, mutta ne jäivät tällä kertaa välistä. Ehkä sitten, kun Karkki on vähän vanhempi. Tämän jälkeen käytiin vielä kahvilla Heidin luona, jonne Karkki nukahti touhujen päätteeksi. 

Aamutukka

Vauhti oli kova

Illalla sain vapaa-illan, kun oltiin päätetty mammaryhmän (vauvajumppa-äidit) kanssa pitää pikkujoulut. Henna haki mut kyytiinsä ja ajeltiin Turkuun. Aloitettiin pikkujoulut torin laidalla sijaitsevassa Hohtogolf West Coastissa. Kuuden mamman voimin pidettiin hauskaa ja tahkottiin 15 reiän rataa reilun kahden tunnin ajan. Matkaan mahtui mukaan iloisia uutisia, paljon naurua ja jännitystä & kiljuntaa. Loppujen lopuksi voitin kierroksen tuplasti paremmin pistein kuin viimeinen, liekö alkoholittomuudella ollut syytä voittooni!? Venyneen golfauksen vuoksi jouduimme siirtämään pöytävarausta myöhemmäksi ja lopulta kipitettiinkin mahat kurnien korkokengillä seisomisesta kipeytyneillä jaloilla torin poikki Blankoon. Tunnelmallisessa ravintolassa oli mukava päästä lepuuttamaan jalkoja ja keskustelemaan hyvän ruoan lomassa. Itse tilasin lammassalaattia, joka vei kielen mennessään. Oltiin myös ostettu noin 5 € maksavat lahjat, ja arvottiin ne. Sain paljon herkullista suklaata ja itse olin ostanut ison rasian karkkeja. Mammojen haukottelujen lisääntyessä päätettiin hipsiä kotiin nukkumaan. Mutta oli kivaa, olen onnekas kun olen saanut niin paljon uusia mukavia ihmisiä elämääni äitiyden myötä! 

Sunnuntai aamuun olin sopinut treffit meille yhden valmennusäidin kanssa. Mukava parituntinen vietettiin jutellessa kuulumisia lasten leikkiessä vieressä. Tämän jälkeen lähdettiin nopeasti Karkin kanssa Myllyyn joulunavajaisiin Ymmin kanssa. Ymmi osti Karkille joululahjan ja syötiin herkulliset ilmaiset riisipuurot. Katseltiin esityksiä ja oli hauska nähdä, miten innoissaan Karkki oli. Hän tanssi hurjasti sylissä ja Ymmin olkapäillä. Taputti innoissaan kuolaisilla käsillään esitysten päätteeksi. Miten pienestä voikaan pieni ihminen innostua <3 Tästä ajeltiin papin luokse syömään ja jo matkalla Karkki nukahti. Tällä kertaa oli tarjolla ankkaa, erilaista, mutta ihan hyvää ruokaa. Juotiin päälle kahvit jäätelön kera ja pitihän se Karkkikin herättää herkuttelemaan "jättiä". Käytiin myös hetki leikkimässä Ymmin ystävän Siri:n luona Iivon kanssa. Sain juoda kahvia ja nauraa hierontalaitetta sähköhammasharjaksi luulevaa Karkkia. Kiva oli vaihtaa kuulumisia, mutta melko nopeasti oli pakko lähteä kotiin, koska edessä oli vielä viikon viimeinen salitreeni, selkä. Tein tehokkaan ja nopean selkätreenin ja reilun tunnin päästä lähdöstä olinkin jo kotona saunassa istumassa Kimmon ja Karkin kanssa. Perhesauna on mukava lopetus niin hyvälle treenille, kuin kivalle viikonlopullekin. 

Mitäs te teitte viikonloppuna?

Tämän hetken treenikuviot

Kysy, anna palautetta, ehdota, kommentoi! -postauksessa huomiota sai eniten treenaaminen ja siihen liittyvät asiat. Aloitan tässä postauksessa kertomalla tämän hetken treeniohjelmasta ja -jaoista. 

Jossakin aiemmassa postauksessa taisin mainita, että otan kokeiluun 3-jakoisen saliohjelman rinnalle 4-jakoisen ohjelman. Että kokeilen tehdä joka toinen viikko kolmijakoisella, ja joka toinen viikko nelijakoisella ohjelmalla. Jo vuoden verran kerkesinkin 3-jakoista ohjelmaani tahkoa, toki joitakin harvoja väliviikkoja tuli ja liikkeet vaihtui, mutta jako pysyi samana. Jaoin treenattavat lihakset seuraavanlaisesti: 

1. Rinta, ojentajat ja olkapäät

2. Selkä ja hauis 

3. Jalat ja vatsat

Uudessa, nelijakoisessa ohjelmassa jakoni taas on: 

1. Olkapäät ja ojentajat

2. Selkä

3. Rinta ja hauis

4. Jalat ja vatsat

Tätä vuorottelujakoa olen ehtinyt toteuttaa nyt 7 viikon ajan ja vuorottelu on osittain jo ehtinyt hieman sekoittumaankin. Mutta olen  tykästynyt uuteen jakoon todella paljon! Etenkin nelijakoisuuteen! Tuntuu, että lihakset saa paljon enemmän ja paremmin ärsykkeitä tässä jaossa. Etenkin rinta, olkapäät ja ojentajat, koska nyt jokaiselle lihakselle on vähän enemmän aikaa, kun ei tarvitse kaikkia kolmea samana päivänä hosua menemään. Pimeät, kylmät ja märät syysilmat myös houkuttavat paljon mielummin salille menoon kuin lenkkeilyyn. Nelijakoisella ohjelmalla saa lyhyemmässä ajassa enemmän tuntumaa lihaksiin, tai ainakin musta tuntuu siltä. Olenkin pohtinut, että ehkä siirryn kokonaan nelijakoiseen ohjelmaan. Jos en ehdi neljää kertaa viikon sisällä salille, siirrän sitten viimeisen treenin seuraavaan viikkoon ja toivon silloin ehtiväni neljästi. 

Yleensä salilla lämmittelen 10-15 minuuttia juoksumatolla, crosstrainerissa tai soutulaitteessa. Päälle useimmiten vetelen vielä leukoja. Teen yhtä liikettä yleensä 3-5 sarjaa, sarjoissa 8-20 toistoa. Yleensä teen ensimmäisen sarjan vähä pienemmällä painolla ja suuremmilla toistomäärillä, ja siitä sitten nostan painojen määrää & lasken toistojen määrää ja teen fiilispohjalta niin monta sarjaa, kun milloinkin huvittaa tehdä juuri sitä liikettä. Yleensä teen vuorotellen liikkeet eri lihaksille, esimerkiksi:

1. Penkki rinnalle

2. Hauiskääntö mutkatangolla eristettynä

3. Rintaa smithissä

4. Vasarakääntöjä hauikselle istuen irtopainoilla

5. Rintaa laitteessa

6. Hauista irtopainolla eristettynä

jne...

 (Ja nyt paremmin tietävät, älkää naurako, jos olen keksinyt omia hölmöjä nimiä liikkeille :D )

Välillä teen ajanpuutteessa myös supersarjoja, eli yhdelle lihakselle kahta liikettä vuorotellen, kumpaakin liikettä esimerkiksi sen neljä sarjaa. 

Koska en voi asua salilla ja yritän aina olla mahdollisimman nopea, olen melkoinen tilanteen mukaan elelijä ja treenaan pitkälti fiilispohjalta. Saatan vasta salilla etenkin alkuviikosta päättää, minkä jaon lihasryhmä vuoro tänään olisi. Katselen, paljonko on porukkaa ja mitkä laitteet on varattuina, ja treenaan sen mukaan. Toki loppuviikosta ei enää valinnanvaraa ole, mutta liikkeet voi kuitenkin valita laitteiden vapaustilanteen mukaan. 

Tykkään haastaa itseäni ja ylittää mukavuusalueeni. Tämän vuoksi voin helposti tehdä fiilispohjalta, koska tiedän useimmiten innostuvani ja haastavani itseäni. Ja jos joskus on löysäily olo, se on ihan ok, koska varmasti seuraavana päivänä on taas fiilis katossa ja treeni-into taivaissa. 

Millaiset treeniohjelmat teillä on? 

Rennon tiukalla asenteella kohti uusia salielämyksiä! 

Viikkokatsaus # 46

Tämä viikko on jollakin tapaa madellut eteenpäin ja ollut hieman tavallista ankeampi. Nyt siis positiivisuutta kehiin ja iloisesti viikonloppua kohti! Mutta sitä ennen voitaisiin palata tämän viikon touhuihin:

- Maanantai

Samanlainen, kuin kaikki muutkin maanantait, laitettiin ruokaa tulevaa viikkoa varten. Tällä kertaa ihan vain muusia ja lihapullia. Mutta kokeiltiin vähän uudella kaavalla, kun huomattiin, ettei ollut sipulia missään muodossa; ei tuoreena, ei pakasteena eikä sipulikeittona. Kokeiltiin laittaa sipulikeittopussin tilalta lämminkuppi kanttarellikeittopussi taikinan sekaan. Ja unohdin vielä kananmunankin, mutta yllättävän hyvin toimi näinkin, vähän erilaista makua tällä kertaa. 

Illalla kävin salilla tekemässä jalka- ja vatsatreenin, joka jäi viime viikolla tekemättä. Nyt sain kyllä todella hyvin tuntumaan jalkaosastolla parin seuraavan päivän kipeistä lihaksista päätellen. Ehkäpä uusi liike, yhden jalan kyykky prässissä sai uutta tuntumaa lihaksiin! 

- Tiistai

Käytiin moikkaamassa Heidiä ja V:tä. Kierrettiin lähikirppari pikaisesti ( mukaan ei tarttunut kuin Karkille sukkia, jotka nekin oli uusia) ja mentiin Heidin luo teelle & porkkanakakulle. Karkille etenkin porkkanakakku maistui. 

Illalla painelin vielä salille, vuorossa oli rinta ja hauis. Tukan pesu oli haastavaa kädet täristen, joten taisi olla onnistunut treeni. 

- Keskiviikko

Juoksulenkkipäivä. Tällä kertaa tahdoin päästä yksin juoksemaan ilman vaunuja, koska Karkin viihtyminen vaunuissa alkaa olla jo vähän sitä ja tätä, jolloin on lenkistä ainakin rentous kaukana. Toki otan tytön mukaani, jos ei ole muuta hyvää vaihtoehtoa, mutta veikkaan, että tytöllä oli hauskempaa isän kanssa sisällä kuin vaunuissa könöttämässä kylmässä ja pimeässä. Sellainen räkätys ainakin makuuhuoneen myllätystä sängystä kuului kun kotiin tulin, että oli isin kanssa riehuttu ja vietetty laatuaikaa oikein olan takaa. Ja lisää riehumista oli tiedossa kun tästä pyrhällettiin kipi kapin jumppaan, tällä kertaa viime viikkoa paljon paremmalla menestyksellä! Nyt meitä oli neljä äitiä + ohjaaja lapsineen. Ja kivaa oli niin äidillä kuin tyttärelläkin! 45 minuuttia hurahti hetkessä kun liikuttiin ja naurettiin porukalla. Illalla tyttö nukahtikin hetkessä riehakkaan päivän päätteeksi ensin syöden aikuisen ihmisen edestä ravintoa naamariin. Taisi olla kuluttava päivä! 

- Torstai

Uintipäivä. Huomio taas kaikki turun seudulla asustelevat äidit. Kuulin Heidiltä, että heidän vauvauintiaan järjestävä Aquakids & therapy tarjoaa veloituksetta yhden kokeilukerran uusille asiakkaille marraskuun ajan. Tottakai tämä lysti oli siis hyödynnettävä. Laitoi jo ajoissa s-postilla ilmoittautumisen, mutta vaikken mitää vastausta saanut (kun vasta näin päivää liian myöhässä), päästiin ongelmitta uintiin mukaan. Heidi taas haki ystävällisesti Karkin hoidosta ja tapasivat isukit Raisiossa, josta tulivat yhtä matkaa Turkuun. Näin pääsin itse suoraan töistä Caribialle. 

Karkki oli koko uinnin aikana yhtä hymyä, vesi ku on Karkin mielestä niin ihana asia. Tällä kertaa ei edes kellukkeet tuottanut raivareita, vaan tyttö rohkeasti yritti tasapainotella käsikellukkeiden varassa lelujen perään. Ohjattu tunti oli kiva piriste pitkän tauon jälkeen. Tunnin jälkeen jäätiin vielä reiluksi puoleksi tunniksi lillumaan altaisiin ja lähdettiin vasta kun Karkki osoitti haluavansa pois. 

Uinnin jälkeen kiiruhdettiin kotiin nälkäisinä syömään. Siinä se torstai-iltakin kului yllättävän nopeasti. 

Ja nyt vihdoin on taas jo viikonlopun alku ihan hetken päässä. Tiedossa on elokuviin menoa, leikkipäivää, mammojen pikkujoulut ja leikkitreffit. Toivottavasti myös treenejä mahtuu mukaan. Kuulostaa hyvälle, eikö? Kivaa viikonloppua myös sulle! 

Haaste



Sain hauskan haasteen ystäväni Lauran LUONA-blogista, jossa kerrotaan itsestä ja haastetaan uusia blogeja mukaan. Kiva idea, jossa samalla saa helposti kerrottua pieniä faktoja itsestään ja mainostettua sekä omaa että toisten blogeja, joita itse seuraa. Joten ehdottomasti tahdoin tarttua tähän haasteeseen.

Säännöt:

- Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

- Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.

 -Haastetun pitää valita 11 blogia joilla on alle 200 lukijaa.

- Haastetun pitää esitää 11 uutta kysymystä haastetuille.

- Sinun pitää kertoa kenet 11 olet haastanut.

Ei takaisin haastamista.

 

11 asiaa minusta

1. Olen ujo/hiljainen perusluonteeltani (ja se ärsyttää minua suuresti!)

2. Pyrin positiiviseen asenteeseen AINA, ja vaikka en aina siinä onnistu, on yritys kova

3. Minulla kestää hetken tutustua uusiin ihmisiin, mutta kun tutustun, olen avoin ja sosiaalinen

4. Olen touhuaja, en osaa nauttia tyhjistä päivistä ilman aikatauluja ja suunnitelmia

5. Rakastan herkkuja, etenkin salmiakkia, ilman sitä ei voi elää

6. Pidän pääosin rutiineista ja suunnitelmista, mutta joskus myös spontaanius on kivaa

7. Liikunta on intohimoni, etenkin kuntosali on henkireikäni, parasta omaa aikaa, mitä vain voi olla

8. Ihmiset ympärilläni on tärkeintä ikinä

9. Tahdon läheisilleni vain parasta, enkä voi olla murehtimatta myös heidän murheitaan

10. Olen onnellinen ja nautin elämästäni

11. Motto: ystäviä/läheisiä ei voi olla koskaan liikaa!

 

11 Vastausta

1. Mikä olet ammatiltasi?
 

Biotekniikan insinööri, tällä hetkellä teen työkseni laboratorioanalyyseja.
 

2. Mikä on lempiruokasi?
 

Saako tähän vastata salmiakki?! Jos pitää valita jokin ruoka, se on varmaan pizza, kebab tai hampurilaiset (ikuinen herkuttelija kun olen).
 

3. Mitä puuhailet mieluiten vapaa-aikanasi?
 

Luulen, että tämä on tullut jo selväksi, mutta mieluiten siis vietän vapaa-aikaani salilla tai ystävien/perheen kanssa ja herkuttelen tottakai.
 

4. Mitkä ovat kiinnostuksen kohteesi?
 

Tähänkin varmaan parhain vastaus on kuntosali ja ruoka.
 

5. Mikä on lempi vuodenaikasi?
 

Taitaa se kesä viedä voiton, vaikka pidän kyllä jokaisesta vuodenajasta omalla tavallaan.
 

6. Nautitko enemmän rauhallisesta vai menevästä elämäntyylistä?
 

Menevästä, luulisin, vaikka mulle menevä ei tarkoitakaan baareja ja bileitä.
 

7. Asutko maalla vai kaupungissa?
 

Mun mielestä maalla, vaikka Turun lähistöllä asustellaankin.
 

8. Miten suhtaudut alkoholiin?
 

Harvinainen herkku spesiaaleihin tilanteisiin, kohtuudella nautittuna kiva lisä täydelliseen iltaan.
 

9. Mihin kategoriaan luokittelet blogisi?
 

Sekametelisoppaan... ei kai, kai tämä eniten kuvastaa mun elämäntyyliä ja ajatusmaailmaa, joten ehkä lifestyle-blogeihin, vaikka ehkä osittain kuuluukin myös perhe- ja liikunta-blogeihin.
 

10.  Kauanko olet blogannut?
 

Vasta pari kuukautta, mutta bloggaamisesta on silti tullut tärkeä osa arkea.
 

11. Minkä tyylisiä blogeja luet?
 

Luen lifestyle-, treeni- ja perheblogeja.

11 Kysymystä

1. Kahvi vai tee?

2. Facebook vai Instagram?

3. Bloggaamisen syvällisin tarkoitus?

4. Kirjat, blogit vai uutiset?

5. Rutiinit vai spontaanius?

6. Lempeä vai tiukka kasvatus?

7. Siideri vai karkki (toisin sanoen alkoholi vai syötävät herkut)?

8. Suolaiset vai makeat herkut?

9. Paras liikuntamuoto ikinä?

10. Top 3 saavutukset elämässä?

11. Asia, jonka olisit voinut jättää tekemättä elämässäsi?
 

11 Haastettavaa

1. Kaks prinsessaa, eiks nii?

2. Ipanani & inspiraationi 

3. Valmiiksi käytettyjä unelmia

4. Rouva Y

5. Haaveita ja oikeeta elämää

6. Yhteenkasvettu

7. Tehtävänimikkeenä Äiti.

8. Mini Me

9. a little bit of light blue

10. Ihan Totta

11. Äiti ja melukylän lapset

Osalla näistä blogeista on aivan varmasti yli 200 lukijaa, mutta nämä ovat niitä blogeja, joita minä seuraan. Yhtäkään pelkästään treenaamiseen suuntautuvaa blogia tässä ei ole, koska kaikilla treeniblogeilla joita luen, on jo todella paljon lukijoita. Myös nämä kaikki blogit ansaitsevat varmasti lisää näkyvyyttä.

Toivottavasti osallistutte haasteeseen, vaikka sen teko vie aikaa, on se hyvää mainosta sekä omalle, että muiden blogeille. Käyttäkää siis mielikuvitusta, paljastakaa salaisuuksia ja asettakaa kiperiä kysymyksiä. Iloisia hetkiä Haasteen parissa!

-Laura