1 ja 3/4 vuotta vanha mini

Karkki täytti viime viikolla jo huikeat lukemat, vuoden ja yhdeksän kuukautta! Vastahan se täytti sen 9 kk ja murehdin äitiysloman loppua. Mitä tälläinen mun pienisuuri taapero sitten jo osaa? 

Ihan hurjasti kaikkea, mitä ensikertalainen äiti voi vain ihmetellä; voiko noin pieni ymmärtää jo noin paljon!? Karkki ymmärtää todella hyvin hänelle kerrottuja asioita ja osaa yhdistää niihin erilaisia toimintoja. Esimerkiksi kun kerron, että mennään suihkuun/kylpyyn/saunaan, hakee tyttö pienet jalat kovaa vauhtia kiitäen kylpytakkia ja yrittää riisua vaatteita. Uinnista puhuttaessa hakee uimapuvun ja ulkoilusta puhuttaessa koittaa pukea ulkovaatteita. Hän osaa nimetä kuvien perusteella paljon eri ihmisiä ja osoittaa tykkäävänsä erityisesti joistakin mm ryntäämällä näiden syliin tavatessa. Hän osaa tunnistaa, mikä on kenenkin omaisuutta ja usein tuokin mm kännykät omistajilleen kehujen toivossa. Tyttö rakastaakin kaikkien "tärkeiden" tehtävien suorittamista ja nauttii erityisesti niiden jälkeisistä kehuista. Pyritäänkin ottamaan Karkkia mukaan arkisiin askareihin mahdollisimman hyvin, tuomalla pyykkejä koriin tai narulta kaappiin, viemään roskia roskikseen, pyyhkimään pölyjä jne. Karkki on hurjan eläinrakas ja ihmisläheisyyskin on hurjan tärkeää hetkellisen alkujännittksen jälkeen. Rakkautta osoitetaan pusuin ja halein. 

Karkki osaa hurjasti sanoja ja ulosantikin paranee päivä päivältä. Tällä hetkellä on kahden sanan yhdistäminen peräkkäin kovassa harjoittelussa, joten eiköhän ne lauseet pian kasva jo pidemmiksikin. Yksinkertaisia kahden sanan lauseita kuulee jatkuvasti: äitin auto, laita tänne, anna tänne, "karkki" piirtää, mennään tänne, lisää puuroa... En osaa sanoa, ymmärtääköhän muut lauseita yhtä hyvin kuin äiti, mutta äiti ainakin lähes aina ymmärtää, mitä Karkki koittaa kertoa. 

Karkilla on hurjan hyvä muisti, hän tietää miten läheiselle jumppapaikalle mennään ja toivookin pääsevänsä jumpalle joka kerta, kun me ohi mennään. Hän muistaa edelleen ensimmäisen jumpan pesäleikin ja vauvajumpan isovarvas-kantapää-laulun. 

Motorisetkin taidot kehittyvät jatkuvasti. Sormien näppäryys kehittyy ja dublopalikat yhdistyvät päivä päivältä helpommin ja isommaksi torniksi. Jalat juoksevat jo kovaa tahtia ja kuperkeikan teko ihan itse on jo lähellä onnistumista, vain pienen pieni avustus vaaditaan. 

Tempperamenttia löytyy. Tyttö osaa osoittaa tunteensa vahvasti, mikä on hyvä asia, eihän tunteitaan pidäkkään hävetä. Karkki nauraa makeasti, kun siihen on aihetta (tuntuu, että vahingonilo on paras ilo tällä hetkellä) ja osaa myös olla hyvinkin uhmakas, kun ei saa mitä tahtoo. Uskon kuitenkin, että tempperamenttisella luonteella ja tahdonvoimalla pärjää tulevassa elämässä loistavasti, vaikkei ne uhmaamiset aina äidin sydäntä niin lämmitäkään. Karkilla on myös empatiakykyä, hän tulee silittämään ja halaamaan, kun joku on surullinen. Karkki ei toistaiseksi onneksemme ole oppinut mistään puremaan, tönimään tai harrastamaan muita väkivaltaisuuksia. Hän rakastaa kiipeilyä ja riehumista, juoksemista ja peuhaamista. Liikunnalliset leikit ovatkin parhaita, äitiinsä tullut tyttö! 

Karkki on oppinut hyvin kaikkiruokaiseksi ja kiltisti lautasen tyhjäksi syöväksi, kunhan vain joku syöttää häntä. Jos itse pitäisi viitsiä syödä, kestää se niin kauan tytön haaveillessa niitä näitä, että aiemman lautasen lähestyttä loppuaan olisikin jo seuraavan ruoan aika. 

Karkki nukkuu jo hienosti ison tytön sängyssään omassa huoneessaan pupu kainalossa ja on vain kerran yöllä itse postunut sängystä. Karkki osaa pukea jo hattuja ja kenkiä itse, kova yritys on oppia pukemaan muutkin asusteet ihan itse. 

Tällä hetkellä eletäänkin kumpikin suuren kasvupaikan kohdassa, niin äiti kuin lapsikin. Lapsi muodostaa kovaa tahtiaan omaa persoonaansa ja äidin on pyrittävä pysymään määrätietoisena kasvattajana, opittava kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, muodostettava rajat ja seisottava niiden takana. Paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kuitenkin aika moni voi nostaa kätensä ja myöntää, me mennään sieltä mistä aita on matalin. Olen kyllä jääräpäinen ja omaan tahdonvoimaa, mutta nämä sotivat keskenään suuren empatiakykyni kanssa; miten voi pysyä tiukkana kun toinen on niin lohduton!? Pyrin kuitenkin ennenkaikkea kasvattamaan rakkaudella ja huolenpidolla, tekemällä selväksi mikä on väärin ja miten toimitaan, kun tehdään väärin. Toiset pitää kuin kukkaa kämmenellään, toiset taas kasvattavat tekevälle sattuu -periaatteella, itse koitan epätoivoisesti löytää sitä kultaista keskitietä ja tehdä omat muista riippumattomat ratkaisuni. 

Ennenkaikkea Karkki on täydellinen, iloinen, tempperamenttinen, vauhdikas, hurmaava, rakas minitaapero, joka on äidille (ja monelle, monelle muullekin) kaikki kaikessa <3 

Viikkokatsaus # 4

Maanantai meni jälleen samalla kaavalla, kuin useampi aikaisempikin. Niskasta kiinni niin ruokailujen kuin liikunnankin kanssa. Töiden jälkeen siis kotiin syömään ja siitä sitten sopivasti ruuhka-aikaan salille! Tehokas olkapää-ojentaja-treeni kuitenkin käynnistää viikon kuin viikon ja saa kehon jälleen nuutuneesta viikonloppufiiliksestä kohti virkeämpää olotilaa. Muuten ilta meni murujen kanssa aikaa vietellen.

Tiistainakin tahdoin viettää aikaa vain perheen kanssa kuntosalin lisäksi. Kävinkin heti töiden jälkeen tekemässä onnistuneen rinta-hauis-treenin ja loppuilta vieteltiin kotosalla yhdessä touhuillen. 

Keskiviikkona tulin töiden jälkeen kotiin syömään ja pian syönnin jälkeen aloinkin steppailemaan jälleen pyykkikorin kannen päälle 40 minuutin ajan (1 Gossip Girl jakso) ennen Karkin jumppaa. Pian liukasteltiin jälleen jumpalle. Tämä taitaa olla mieluisin harraste Karkille, joka on turhan innokas ryntäämään saliin jo ennen aiemman jumpan loppumistakaan. Nyt äiti oli ylpeä, kun Karkki uskalsi ensimmäisen kerran nimikannustusringissä juosta ihan yksin, ilman äitiä. Muutenkin jumppa sujui tällä kertaa erityisen hyvin, Karkki nautti kaikista tehtävistä ja keskittyikin jo tekemiseen vähän. Tälläkin kertaa oli uusia kasvoja mukana ja osallistuvia lapsia taisi olla 6 tai 7. 

Torstaina oli harrastevuorossa tanssi. Laura ja Ada tulivat meidän kyydissä ja menomatka ei ihan mennytkään niinkuin elokuvissa. Kiireellisen aikataulun vuoksi annoin Karkille välipalaksi banaanin taakse matkan ajaksi. Eiköhän tuo banaani kuitenkin jossakin kohtaa pudonnut, ja alkoi lohduton itku "aania,aania...". Tyttö oli ihan suunniltaan ja alku tanssistakin meni vielä itkua keräillen. Onneksi loppua kohden saatiin se ilokin välillä kasvoille. Ja oli hellyyttävä näky, kun nämä pikkuiset tanssivat kädet käsikkäin yhdessä toisiinsa turvautuen. Olin suunnitellut vielä illalla treenaavani jollakin tapaa, mutta voimat olivat sen verran vähissä, että jätin suosiolla väliin. Käytiin saunassa koko perheen voimin ja nautiskeltiin vain löhöillen. 

Perjantai ei alkanut unelmaolosuhteilla, kun aamu alkoi suuhygienistin penkissä. Onneksi hammaskiven poisto oli äkkiä ohi ja täysi kivutonta tällä kertaa. Olen siis onnistunut parantamaan suunhoitoani entisestään, hyvä minä! Töiden jälkeen suuntasin suoraan töistä salille tekemään nopean, mutta tehokkaan selkätreenin. Kimmo oli auttamassa T:tä, joten Heidi tuli tuuraamaan Kimmoa ja katsomaan Karkkia mun salin ajaksi. Loppuilta vietettiinkin Heidin ja V:n seurassa herkutellen. Meillä oli iso kasa dippivihanneksia, noitapillejä ja omenasipsejä. Kyllä niilläkin mahan täyteen ähkyyn sai vedettyä. Kivaa oli! 

Lauantaina nousin ylös kohtalaisen aikaisin, jotta kerkisin aamusalille. Nautiskelin kuitenkin aamiaisen ensin rauhassa, viikonloppuaamiaiset ilman kiirettä on parhautta! Salilla olin jo yhdeksän aikoihin, vuorossa oli jalat ja vatsat. Sain taas jalkoihin aikaiseksi erittäin hyvän poltteen, mutta vatsat eivät taaskaan olleet kovin yhteistyökykyiset. Kotona yhdessä Karkin kanssa pesulle, yhteiset kylpyhetket kun ovat meidän prinsessalle hyvin, hyvin tärkeä juttu. Pakattiin kimpsut ja kapsut ja hurautettiin Citymarketin kautta matkaan kohti Riihimäkeä. Cittarissa tankattiin vatsat edullisesti kotikeittiössä, äiti patongilla ja kahvilla, isi pizzalla ja kahvilla ja Karkki riisipiirakoilla ja pillimehulla. Ja selvittiin reippaasti alle kympillä! Matka oli puuduttavan pitkä, mutta Karkki sai hyvät päiväunet ennen HopLoppiin saapumista. Heli, Kalle ja pojat olivatkin ehtineet jo tunnin leikkiä ennen meidän saapumista paikalle. Leikittiin reilun kahden tunnin ajan Hoplopissa ja siirryttiinkin hurjasta menosta johtuen mahat kurnien Helin herkulliseen kahvipöytään Hyvinkäälle. Tarjolla oli porkkanakakku-muffineja, Vienetta-jäätelöä ja irtokarkkeja, nam! Isit pääsivät saunomaan kahdenkesken ja me äidit vaihtamaan kuulumisia lasten leikkejä seuraillen. Ilta jatkui rennolla oleskelulla, kunnes poikien nukahdettua (Karkki kukkui kun on huono nukkumaan vieraassa paikassa) Heli tarjoili meille herkullista kana-caesar-salaattia tuoreen patongin kera. Jälkkäriksi herkuteltiin vielä sipsejä ja irtokarkkeja jutustelun ohessa. Sain itseni kyllä niin ähkyyn ja jopa suun haavoille karkkiöverin johdosta, ei hyvä! Tuli vedettyä alkoholin sijaan karkkikännit, sellainen karkkikrapula aamulla ainakin oli päällä. 

Sunnuntaina herättiin 8 aikoihin aamiaiselle. Aamu oli aika kiireinen, koska oli ehdittävä Turkuun takaisin iltapäiväksi synttäreille. Oli kuitenkin kivaa pitkästä aikaa yökyläillä Hyvinkäällä ja nähdä poikia! Ajeltiin takaisin kotiin ja syötettiin Karkki pikaisesti, ennen kuin taas oli lähdettävä. Mentiin Papin luokse syömään herkullista lohikeittoa ja katsomaan matkakuvia. Karkki sai tuliaisiksi kauniin mekon, ehkäpä siitä tulee tytön 2-vuotis syntymäpäivämekko. Sitten herkuttelemaan vähän lisää serkun lapsen syntymäpäiville. Lisää sokeria napaan. Mutta eihän sekään riittänyt. Kotia hetken siistittyämme päätimme hakea iltapalaksi/evääksi töihin lähipizzeriasta ruokaa, mulle rullakebabin cheddarjuustolla ja Kimmolle pizzan. Ja oli kyllä niin herkullista, että vain vaivoin sain säästettyä puolet seuraavaksi päiväksi töihin evääksi. Ja olihan sitä pakko napsia irtokarkkeja ja sipsejä päälle jälkiruoaksi. Hyi, hyi mua, ihan liikaa herkkuja, oli olokin kyllä maanantaina sen mukainen, ettei tarvitse karkkia (toivottavasti!!) ostaa hetkeen. Toivottavasti tuleva viikko sujuu vähän raikkaampien ruokien parissa (ainakin edes se arkiosuus viikosta!).

Ipanahippaamassa!

Kuten viikkokatsauksessa kerroin, oltiin Lauran, Adan ja Karkin kanssa edellislauantaina Logomossa lastenfestareilla. 

Oltiin paikalla ajoissa, heti yhdeksän jäljissä. Jätettiin vaunut parkkiin ja vaatteet narikkaan. Jo tuolloin oli kova tungos ja liikkuminen vilkkaan ja innokkaan minin kanssa toisinaan melkoisen hankalaa. Aloitettiin päivä muumien musiikkihetkellä ja tästä siirryttiin heti perään katsomaan Kengurumeininkiä. 

Käytiin leikkimässä peuhulassa ja kuuntelemassa heppa-satua. Mimiä ja Kukua katsomassa alkoi sekä äidit että lapset olla jo niin poikki ja nälkäisiä, että lähdettiinkin keskenkaiken hakemaan vaunut parkista ja kävelemään kohti ABC:tä. Kovasta tuulesta ja tärisevistä matkarattaista huolimatta sammui väsynyt Karkki samantien ja äiti saikin aloittaa ruokailun leppoisasti. Kyllä sitä olikin nälkä jo ehtinyt tulla! Pian heräsi vain pienet unet ottanut Karkkikin syömään. Adan vedellessä sikeitä vähän kauemmin, ehti Karkki tutustua myös ABC:n leikkipaikkaan ja me äidit hörppiä kahvia. Kuvut ravittuna talsittiin takaisin festareille. Enää ei viittitty narkikkaa maksaa uudelleen, joten jätettiin päällysvaatteet vaunujen mukana vaunuparkkiin. Mentiin katsomaan muumeja ja Karkki olikin ihan haltioissaan kun pääsi laulamaan ja heilumaan muumihumpan tahtiin. Loppuaika leikittiin vielä peuha-alueella, kunnes alkoi kaikki olla jo niin poikki, että oli aika lähteä kotia kohti. Päivä oli raskas, mutta sitäkin antoisampi. Oli ihanaa nähdä lasten ilo ja viettää päivää hyvässä seurassa ajan kanssa! Tällaisia juttuja saisi olla paljon, paljon enemmän! 

P.S. Ilokseni huomasin, että lokakuussa pidetään Logomossa vastaavanlainen tapahtuma, Ipana peuhut, joten niitä odotellessa! 

Onko huoliteltu ulkonäkö itsekeskeistä?

Mitä mieltä olette, jos vastaan tulee ihminen treenatulla vartalolla, kauniilla vaatteilla ja muutenkin huolitellulla ulkonäöllä, pidetäänkö häntä automaattisesti "pissiksenä", itserakkaana oman navan tuijottelijana? Onko ulkonäöstään huolehtiminen sama asia kuin itserakkaus?

Mun mielestä ei. Minun mielestä itsestään huolehtimista ei tarvitse millään lailla perustella tai puolustella, on jokaisen oma makuasia, minkälaisena tuolla kadulla tahtoo tallustaa. Ei kaikilla tietenkään ole varaa kulkea vain merkkivaatteissa tai aikaa kiharrella tukkaansa joka aamu viimeisen päälle, mutta jos on, ei se ole keltään muulta pois. Itse en kovinkaan paljoa jaksa panostaa ulkonäkööni aamuisin ja lähdenkin töihin usein hyvin pienellä ehostuksella, vähän meikkiä, tukka sinne päin ja jotkut vaatteet päällä niin se riittää mulle. Eipä tämän valkotakin alta muutenkaan ne vaatteet paljoa paista. Mutta ihastelen kyllä ihmisiä, jotka jaksavat panostaa joka aamu ulkoiseen habitukseensa. Itse panostan mielummin liikunnan ja ruokavalion kautta. Vievät nekin oman aikansa ja panostuksensa, mutta kun keho voi hyvin, pitäisi sen näkyä myös jollakin tavalla ulospäin. Toivottavasti! 

Mun mielestä sen sijaan jatkuvasti itsensä korostaminen ja istestään jatkuvalla syötöllä jauhaminen, se jos mikä, on itsekeskeistä. Kun ihminen puhuu vain itsestään ja elämästään, eikä jaksa kuunnella muiden mielipiteitä ja kertomuksia, pyörii mun mielestä silloin ajatukset tällaisella henkilöllä liian itsekeskeisesti. Musta on hyvä laajentaa sitä oman navan tuijottelua vähän laajemmalle alueelle koittamalla ymmärtää myös muiden tapoja, tietoa ja mielipiteitä. 

Näkökanta tuli vain mieleen, kun niin paljon ihmistä tulkitaan vain ja ainoastaan ulkoisen olemuksen mukaan. Myös sisäinen luonne on ratkaiseva kokonaisuuden kannalta. Helposti itsekin sorrun arvostelemaan ja kun tarkemmin miettii, on se mielikuva luotu vain ulkoisen habituksen perusteella. Koitetaan siis kaikki tutustua ensin myös siihen mahdolliseen sisäiseen kauneuteen, ennen kuin tuomitaan milloin miksikin vain ja ainoastaan ulkoisen olemuksen perusteella. Suvaitsevampaa päivää kaikille! 

Viikkokatsaus # 3

Viime viikon maanantaina menin töistä suoraan kuntosalille. Vuorossa oli ojentajat ja olkapäät. Treeni kulki todella hyvin ja tuntuma oli loistava. Loppuillan vietin kotona perheen kanssa ja jatkoin kuvakirjan tekoa meidän vuodesta Ifolorin ohjelmalla. Mukavaa, mutta aikaavievää puuhaa. Samalla on kuitenkin ihana muistella niitä pieniä tärkeitä hetkiä viime vuoden ajalta. 

Tiistaina tulin töistä kotiin pikaisesti syömään ja sitten lähdettiinkin jo Karkin kanssa ystävien luokse kylään. Syötiin vähän herkkuja kahvipöydässä, vaihdettiin kuulumisia ja seurattiin lasten iloisia leikkejä. Kotona päätin harrastaa liikuntaa sisällä, koska ulkona oli jälleen kerran kuin luistinradalla. Niimpä vedin salikengät jalkaan, laitoin telkkarista tulemaan Gossip Girliä ja juoksin paikallani. Jossakin kohtaa vaihdoin pohkeiden kipeydyttyä askellukseen pyykkikorin kannen päälle. Oli ilmeisesti tehokasta tämäkin, kun sain hien niin hyvin virtaamaan. Ja aikakin kulki vauhdilla, kun samalla sai katsoa kivaa ohjelmaa. Helposti vierähti tunti kuntoillessa. 

Keskiviikkona menin jälleen salille suoraan töistä. Tällöin salilla on vielä mukavan hiljaista, verrattuna esimerkiksi kello 18 aikaan. Tein rintaa ja hauista ja jälleen kerran kulki treeni kivasti. Sopiva ajankohta treenille. Tästä pikaisesti kotiin syömään ja sitten jo liukasteltiinkin Karkin kanssa vuoden ensimmäiseen jumppaan. Porukka oli lisääntynyt, mikä oli enemmän kuin kiva asia, onhan isossa porukassa aina mukavampaa. Painettiin menemään vauhdikkaasti koko 45 min ja Karkki taisi jälleen nauttia, vaikka alkuun vähän ujostuttikin. Karkille on muodostunut jumpassa tiettyjä lempparitehtäviä (kuten lankkua pitkin kävely) ja ei oikein tahtoisi sen jälkeen millään siirtyä uuteen liikkeeseen. Kunnes sitten innostuu siitä ja kierre on selvä. Kotona vielä kylvettiin ja tehtiin

muita iltapuuhia. 

Torstaina tulin pikaisesti kotiin syömään ja hakemaan Karkin, ja lähdettiinkin nopeasti uuteen harrastukseen Raisioon, taaperotanssiin. Sain Laurankin innostumaan, ja saatiin heistä meille tanssikaverit. Ryhmä oli todella iso ja ikähaarukka laaja, joten ei ihme, että Karkki roikkui tiiviisti kiinni äidin sormessa koko tunnin ajan. Siitä huolimatta tyttö kuitenkin teki pyydettyjä asioita ja selkeästi nautti yhdessätekemisestä ja liikkkumisesta. Vauhdikkaasti meni tämäkin 45 minuuttinen. Kotona päätin taas harrastella liikuntaa kotona lempisarjojen parissa, joten taas pyykkikorin kansi olohuoneeseen ja ei kun menoksi. Rattoisasti tuli hiki tukkaan askeltaessa vähintäänkin 45 minuutin ajan. Kannattaa käyttää luovuutta, kyllä hätä aina keinot keksii, kuntosalikortin puuttuminen on vain tekosyy liikkumattomuudelle. 

Perjantaina olin ihan överiväsynyt herätessä. Ollaan tehty kaksi suurta muutosta Karkin yöjärjestelyissä ja se on todellakin verottanut unituntien määrää meillä kaikilla vähintäänkin rankalla kädellä. Siitä huolimatta voin ylpeydellä sanoa, että aamulla heräsin salille ennen töitä. Väsymys,ehkä tiukka ruokavaliokin (toisinaan tiukka) ja kiire yhdessä saivat aikaan melko tehottoman ja sähläävän selkätreenin aikaan. Väsynyt ja hosuva mieliala ei jaksanut keskittyä ja treeni tulikin tehtyä vain vähän sinne päin. Tästä huomasi taas, kuinka tärkeää onkaan se asenne ja mieliala kaikkea tehdessä. Ja että myös riittävä uni on erittäin tärkeää! Työpäivä sujui läpi riittävällä kahvin määrällä ja oli ilo huokaista helpotuksesta, kun pääsi töistä kotiin kaupan kautta. Pian syömisen jälkeen tuli Heidi ja V ilostuttamaan meitä ja Kimmo puolestaan painui Karkin kummisedän luokse saunomaan. Päästiin juoruamaan siis kahdenkesken. Paljon olikin kerrottavaa ja ihmeteltävää ja ilta kului rattoisasti vähän herkkuja (hupsis) popsiessa kaksin käsin. 

Lauantaina heräsin aikaisin, sillä meillä oli jännä päivä tiedossa. Halusin kuitenkin oman rauhallisen aamuhetken hyvän aamiaisen ja salkkareiden parissa. Vasta sitten herätin neidinkin valmistautumaan. Laura haki meidät ja suunnattiin kohti logomoa, ipanahippoja. Ensimmäistä kertaa järjestettävä lastenfestari Turussa. Päivä oli todella, todella mukava mutta myös raskas. Ajattelin tehdä päivästä oman postauksensa, koska kuvia tuli räpsittyä sen verran. Väsyneinä touhukkaasta päivästä kiiruhdettiin kotiin, kun Kati perheineen oli tulossa yökyläilemään meille. Tehtiin tortilloja kanasta ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Saunottiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kiva ja rento ilta. 

Sunnuntai-aamu aloitettiin aamiaisella, jonka jälkeen lähdettiin Katin ja isompien lasten kanssa ulkoilemaan. Käveltiin vaunulenkki höpötellen niitä näitä ja pysähdyttiin matkan varrella tulleeseen puistoon leikittämään lapsia. Äkkiä vierähti 1,5 h, ja sen jälkeen syötiinkin jo lounasta. Tehtiin salaattia eilisen tortillan täyteaineksista ja jälkkäriksi taas hedelmäsalaattia. Vieraiden lähdettyä kotia kohti, Karkki meni päiväunille ja äiti salille. Vuorossa oli jalat ja vatsat. Treeni kulki superhyvin ja fiilis oli kohdallaan. Nautin! Pian kotiin päästyäni lähdettiin Ikeaan, hakemaan vain Karkin uuteen sänkyyn patjaa. Mutta kas kummaa, taas mukaan tarttui vaikka ja mitä muutakin. Isojen kanssien kera ajettiin lapsuudenkotiin katsomaan Ymmiä ja nykyistä intti-enoa. Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia. Matkalla kotiin haettiin vielä kotipizzasta monster-pizzat meille aikuisille ja kotona laitettiin netflixistä leffa pyörimään. Täytyyhän sitä nimipäivää jollakin tapaa juhlistaa. Pizza oli herkullista, mutta myös todella, todella täyttävää. Ihana ilta rentoutuen. 

Paras Isimies ikinä!

Olen jopa yllättynyt siitä, miten upea, rakastava ja epäitsekäs isä Kimmosta onkaan tullut. Tottakai tiesin jo raskaus-aikana, että Kimmosta tulee hyvä isä, mutten suoraansanottuna uskonut, että Kimmo heittäytyy oman mukavuusalueensa ulkopuolelle jatkuvasti tyttärensä ilon vuoksi. Kimmo suostuu menemään Karkin iloksi lähes kaikkiin harrastuksiin mukaan mukisematta, ja se jos mikä on asia, jota todella arvostan. Kimmo ei ujostele kälättävää äiti-laumaa, vaan menee rohkeasti joukkoon mukaan ainoana miehenä, koska tietää, miten tärkeitä nuo sosiaaliset ja liikunnalliset hetket meidän touhukkaalle ja yltiösosiaaliselle tyttärellemme on. Kimmo jaksaa riehua tytön kanssa kotona ja lukea samaa kirjaa sata kertaa, jos hänen silmäteränsä niin tahtoo/toivoo. Kimmo laittaa Karkin tarpeet omiensa edelle poikkeuksetta. Kimmo jaksaa herätä öisin tuudittelemaan itkevää Karkkia ja huolehtia Karkin ruokailuista, hygieniasta, pyykinpesusta... Meillä asuu kotona kaksi tasavertaista aikuista, ei pyykkivuoreen hukkuva uupunut äiti ja hienoa uraa tekevä raikas pukumies. Kun Kimmo jäi lomautetuksi, pelkäsin, että siellä se istuu kaiket päivät kännykkä kourassa Karkin katsoessa 8h putkeen teletappeja, mutta onneksi pelkoni olivat täysin turhia. He touhuavat paljon kaikenlaista yhdessä ja piristävät vielä äitiäkin töistä tullessa valmiilla salaatilla, siistillä kodilla ym. Olen onnekas, kun olen saanut rinnalleni näin mahtavan tyypin ja Karkki voi olla iloinen aktiivisesta isästään. On maailman paras näky nähdä nämä kaksi tärkeää ihmistä yhdessä nauramassa ja remuamassa. 

Karkista huomaa, miten tärkeä tuo Isi hänelle onkaan, ja nyt jo valmiiksi pelottaa Kimmon ulkomaan työkeikka. Miten me pärjätään kaksin ja kuinka kovin tuo tyttö tuleekaan isäänsä ikävöimään. Mutta ehkä me tytöt ollaan rautaa ja harrastetaan yhdessä niin kovin milloin mitäkin tanssia tai jumppaa, ettei edes huomata isin poissaoloa. Ja hyvähän se on aina välillä joutua ikävöimään, jotta todella muistaa sen toisen ihmisen arvon.

Löytyykö teiltä yhtä epäitsekkäitä isejä, teidän elämänne sankareita kotoa? 

 

Elämisen tärkeitä ajatuksia, joiden mukaan on hyvä koittaa elää!

Maailma on pullollaan hyviä elämänohjeita ja -periaatteita. Ajattelin koota tähän niistä osan, ne, joita itse yritän parhaani mukaan toteuttaa. 

1. Elä hetkessä! Älä koko ajan odota tulevaa, vaan nauti juuri nyt käsillä olevasta hetkestä.

2. Rakasta ja ole rakastettu. Näytä, että välität.

3. Ole läsnä. 

4. Yritä olla pelkäämättä,murehtimatta ja vihaamatta, asioilla on tapana järjestyä. 

5. Jätä menneisyys taaksesi ja kulje kohti tulevaa. Älä katkeroidu.

6. Kohtele muita kuten tahtoisit muiden kohtelevan sinua. 

7. Onni lähtee itsestä. Happiness is homemade.

8. Ole oma itsesi ja ylpeä siitä. Aina ei vain voi miellyttää kaikkia.

9. Innostu, haaveile, toteuta ja elä täysillä. 10. Pyri positiivisuuteen ja iloon, maailmassa on ihan liikaa negatiivisuutta ja ahdinkoa. 

11. Pyri näkemään ne elämän pienetkin hienoudet ja arjen ihanuus. 

12. Elämä todellakin on ihmisen parasta aikaa, nauti siitä. 

13. Hyväksy, että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja kiinnostuneita eri asioista. Erilaisuus on rikkaus! 

Näitä olisi varmasti niin monia muitakin todella hyviä ohjeita, mutta nämä tulivat mieleen tällä hetkellä. Tehdään itse elämästämme ihanaa omilla teoillamme ja ajatuksillamme. Kivaa perjantaita!

Hyvinvointia ruoasta

Kuten aiemmin kerroin, olen nyt yrittänyt soveltaa siskoni superdieetin ruokaohjetta parhaani mukaan. Ensinnäkin, ilokseni huomasin, että kohtalaisen oikein sitä on ennenkin tullut syötyä arkisin, viikonloput onkin sitten toinen juttu. Niissä onkin eniten parantamisen varaa, mutta tahdon kuitenkin pitää myös ne pienet herkutteluhetket osana viikonloppujani. Sen herkuttelun ei vain tarvise olla 24/3 pe-su ahmimista. Vähempikin riittää. Muttei kuitenkaan tarvitse syödä 100 %sti oikein, 85 % riittää ja ne 15 % käyttää herkutteluun. Haluan löytää tasapainon, jossa sekä mieli että keho voi hyvin. 

Pidemmittä puheitta ajattelin kertoa, millä tavalla syön arkisin. Arkiaamut aloitan kaurapuurolla. Sekaan raejuustoa ja sokeritonta mehukeittoa. Lasillinen sokeritonta mehua ja fitnesstukun monivitamiini. 

Töissä ensimmäisellä kahvitauolla juon kahvia ja syön lähes poikkeuksetta aina maitorahkan sokerittomalla mehukeitolla ja pienellä määrällä tummaa soijarouhetta. 

Lounaaksi syön kotiruokaa. Superdieetin myötä olen yrittänyt nyt syödä puhdasta ruokaa ilman turhia kastikkeita. Tällä viikolla esimerkiksi niitä tekemiäni bataattitikkuja ja kanawokkia, jossa on maustamatonta kanasuikaletta ja iso kasa pakastinvihanneksia. Maut tulevat hyvin esiin ilman tomaattimurskaa tai kermaa tms. 

Toisella kahvitauolla joko juon vain kahvit tai syön myös hedelmän, tilanteen mukaan. 

Iltaan kuuluu usein jokin liikunta johonkin väliin, joten ateriarytmi menee vähän sen mukaan. Mutta yleensä syön kotona päivälliseksi ison salaatin. Ja iltapalaksi pyrin jälleen syömään jotakin proteiinipitoista, kuten maitorahkaa tai munakasta. 

Viikonloppuisin en syö yleensä yhtä montaa kertaa, annokset on isompia ja suoraan sanottuna epäterveellisempiä. Mutta onneksi yleensä ainakin viisi päivää viikosta menee kohtuullisen oppikirjamaisesti. En ole nipo ja syön kyläillessä herkkuja, myös arkisin. Kohtuudella kaikkea, pääasia, että voi hyvin, eikös? 

Millaisia ruokailutottumuksia sieltä löytyy? Onko teillä juurtuneita tapoja? 

Idioottipiirakka

En tiedä, mistä tämä vähintäänkin outo nimi tälle piirakalle tulee. Ehkä idioottikin saisi tästä hyvää, sen verran helppoa se on valmistaa. Ja maistuu hyvälle, kiva pikkusuolainen tarjottava. Täytteenä voi käyttää mitä ikinä mieleen vain tuleekaan, helppo tapa esimerkiksi tyhjentää jääkaappia jämärasioista. Kun on kiire saada aikaan jotakin helppoa suolaista tarjottavaa vieraille, suosittelen kokeilemaan tätä.

Uunipellilliseen idioottipiirakkaa tarvitset:

- valitsemiasi täytteitä

- juustoraastetta

- mieluisia mausteita

- 6 dl maitoa

- 4 kananmunaa

- 3 dl vehnäjauhoja

Meidän viimelauantaisen idioottipiirakan valmistus:

Jääkaapista löytyi jauhelihaa, nakkeja ja paprikaa, joten niistä tehtiin piirakan täytteet. Koska tämä meni tuliaisiksi illanistujaisiin, tehtiin puolet jauhelihasta ja puolet nakeista, jotta mahdollisimman moni tykkäisi edes jommastakummasta puolesta. Koko piirakka meni, joten taisi kummatkin puolet maistua.

1. Pilko haluamasi täytteet leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin. (Meillä lisäksi jauheliha tuli ensin paistaa kypsäksi.)

2. Levitä päälle juustoraaste.

3. Valmista ns. taikina. Maito, munat ja jauhot vain sekaisin.

4. Kaada taikina täytteiden päälle. Mausta. 

5. Uuniin 200 *C 30 minuuttia (heh, en saa kännykällä tota astemerkkiä)

6. Nauti!

Viikkokatsaus # 2

Viimeviikon maanantaina menin taas tauon jälkeen töihin. Mutta vain päiväksi, kun taas tiistaina olikin pyhäpäivä. Töiden jälkeen syötiin pikaisesti ja lähdettiin koko perhe "valmennusäititreffeille". Harmiksemme Iinalle pääsi paikalle vain meidän perhe, mutta oli oikein mukavat treffit kahden perheen voiminkin! Reilu parituntinen vierähti nopeasti hyvässä seurassa maittavan kahvitarjoilun äärellä. Koska liikunnat oli jääneet vielä suorittamatta tuolta päivältä, päädyin kävelemään kotiin. Talvisessa pakkasillassa oli tunnelmallista kävellä yksikseen omien ajatustensa kanssa ja reilun tunnin matka sujui yllättävän äkkiä. Onneksi kotona odotti lämmin sauna johon päästiin kaikessa rauhassa kaksin, kun tyttö oli mennyt nukkumaan. 

Tiistaina nukuttiin harvinaisen pitkään koko perhe ja teki kyllä terää saada nukkua kunnon yöunet. Menin aamurutiinien jälkeen tekemään viikon ensimmäisen salitreenin. Tällä kertaa kulki erittäin hyvin ja treeni-into oli kohdallaan! Ehkä sen teki uudet pöksyt tai salihanskat, en tiedä, mutta pääasia oli, että sain olkapäät ja ojentajat tutisemaan. Kotona syötiin ja lähdettiin skanssiin. Hain  vihdoin silmälasit, jotka on pitänyt hankkia jo muutaman vuoden ajan. Lisäksi käytiin loppuunmyyntiä tekevässä Kenkä Mekassa ja mukaan tarttuikin kaksi paria ihania kesäkenkiä huippuedullisesti, kyllä kannatti käydä! Nyt en malta odottaa tulevaa kesää! Ajettiin lähistöllä asuvan Ymmin luokse kahville ja viihdyttiinkin tovi juoruillen. Ilta meni kotona seuraavien päivien lounaita valmistellessa ja perheen kesken aikaa viettäen. Ihanan rento pyhäpäivä! 

Keskiviikkona töiden jälkeen vietin aikaa perheen kanssa ja kävin välissä tekemässä salitreenin, vuorossa rinta ja hauis. Olin salilla siinä kuuden aikoihin, ja se taisikin olla kaikkein korkein kävijälukuaika. Siitä huolimatta sain taas tehtyä mahtavan treenin ja intoa löytyi. 

Myös torstai meni pitkälti saman kaavan mukaan. Perheen kanssa kotona ja välissä ruuhka-aikaan salitreeni. Vuorossa selkä. Myös tämä treeni sujui kohtalaisen kivasti. 

Perjantaina sain kerrankin itseni taas aikaisin ylös sängystä aamuaerobiselle kävelylle ennen aamiaista. Ehdin liukastella ulkona vain reilun 30 minuuttia, mutta siitä huolimatta se aloitti päivän todella mukavasti. Perjantai-illan pyhitin perheelle. Kävin Karkin kanssa vaunukävelyllä (tosin tyttö kyllästyi aika äkkiä istumiseen), saunottiin koko perheen voimin ja katsottiin Kimmon kanssa Netflixistä joku hauska elokuva kera dippivihannesten. Ihanan rento ja perhekeskeinen perjantai-ilta. Ja HUOM, me ei syöty salmiakkia ja pysyin myös koko elokuvan ajan hereillä. Hyvä minä! 

Lauantaina aamurentoilun jälkeen lähdin taas salille tekemään viikon viimeistä osiota; jalkoja ja vatsoja. Jalkatreeni onnistui todella hyvin ja hiki virtasi, mutta vatsat oli tällä kertaa hankalalla tuulella ja niiden osalta jäi vähän voimaton olo. Vaikka niihin tässä konkurssissa juuri pitäisi panostaa, noh, ehkä ensi kerralla sitten. Kotona söin ja siivoilin Karkin nukkuessa uniaan. Ja pian olikin jo aika lähteä viemään Karkkia Ymmin luo hoitoon. Juoruiltiin hetki ja pian lähdinkin minä hakemaan Kimmoa kotoa ja Ymmi & Karkki lähtivät mehukattimaahan. Me mentiin illaksi kaveriporukan illanistujaisnyyttäreihin. Me vietiin todella helppoa ja nopeaa valmistaa, mutta silti maukasta idioottipiirakkaa (laitan joku päivä reseptin myös tänne). Itse luonnollisesti menin autolla, koska alkoholittomuus haaste on Ymmin kanssa lyöty. Superhauskaa oli selväpäisyydestä huolimatta, itseasiassa viihdyn todella hyvin, kun muut humaltuu, mutta minä en, hah! :D Syötiin toinen toistaan ihanempia luomuksia, joita kaikki olivat tuoneet mukanansa (minäkin söin vapaasti dieetistä huolimatta). Katsottiin uusi, hauska sketsisarja Kingi ja pelattiin Haaste-lautapeliä. Oli kivaa kokoontua hyvällä jengillä ja nauraa itsensä kippuraan sketsien ja pelin kommelluksien kanssa. Itse lähdin Ymmin luokse yöksi yhden aikoihin muiden jatkaessa vielä iltaa. Karkilla ja Ymmillä oli ollut hauskaa ja vauhdikasta mehukattimaassa ja unikin oli tullut helposti mukavan päivän päätteeksi. 

Sunnuntaina heräsin aivan liian aikaisin unitunteihin nähden ja olo olikin melko pökkyräinen pitkin päivää. On se kummaa kärsiä krapulaolosta, vaikkei edes mitään juonut. Viihdyttiin Ymmin luona yli puolenpäivän juoruillen mukavuuksia ja vasta sitten lähdettiin kotiin katsomaan isiä, joka olikin yllättävän pirteänä meitä vastassa. Nukuttiin Karkin kanssa tunnin päikkärit ja lähdettiin appilaan syömään mummon superherkullisia ruokia. Maha pallon kokoisena kahvien jälkeen kotiin ja kinectillä zumbaamaan 45 minuuttia. Hauskaa kotiliikuntaa! Vielä viimeiseksi illalla päädyttiin tekemään tulevan viikon ruokia (bataattitikkuja ja kanawokkia, nam!) ja illaksi väännettiin pellillinen pizzaa jääkaapin jämistä (jäi sitä puoli pizzaa kuitenkin vielä seuraavaan päiväänkin). Kohtalaisen tehokas päivä "krapulasta" huolimatta! 

Huhhuh, mikä maraton postaus, hatunnosto jos jaksoit olla kiinnostunut ja lukea tänne saakka. Laitoin nyt vain kuvia ruoista, tarkoitus olisi tehdä oma postauksensa uusista hankinnoista, silmälaseista, kengistä, treenivaatteista.. Kunhan vain saisi joku päivä kuvattua niitä. Kivaa ja energistä kuluvaa viikkoa kaikille!