Uusivuosi ja uudet kujeet

Vuosi 2014 oli täydellinen. Se oli täynnä elämyksiä ja kauniita hetkiä, onnistumisia ja iloja. Sain seurata pikkuruisen tyttöni kasvua konttaavasta pikkuvauvasta määrätietoiseksi taaperoksi. Ihmetellä, miten voikaan pieni ihmisen alku oppia uutta niin nopealla tahdilla ja ymmärtää maailmasta jo niin paljon. Miten tuo pieni ihme voikaan olla niin fiksu ja täydellinen, ainakin äidin silmissä! Sain tuntea, miten suhteemme kehittyy päivä päivältä yhä syvemmäksi ja rakastavammaksi ja kokea, kun pikkuinen oppi myös osoittamaan rakkauttaan meitä kohtaan halien ja pusujen muodossa. Sain todeta, että olen onnekas kun Kimmon kanssa juhlistimme jo 7. yhdessäolovuotta pienellä irtiottoviikonlopulla Maarianhaminassa. Sain matkustaa myös koko perheen voimin 10 päiväksi Puerto de la Cruziin ja viikoksi Turkin Bodrumiin. Näiden seikkailujen lisäksi vuoteen mahtui monia, monia muitakin pienempiä seikkailuja viikonloppuisin milloin mihinkin.  Sain viettää vielä alkuvuoden tyttöni seurassa kotona ja palata sitten reippaana työelämään reilun vuoden tauon jälkeen. Olen saanut viettää ihania hetkiä tärkeiden ystävien kanssa ja seurata myös heidän onnenhetkiään. Olen onnistunut hyvinvointitavoitteissani varsin hyvin ja oppinut löytämään ne minulle sopivat keinot voidakseni hyvin.

Tottakai jokaiseen vuoteen mahtuu myös niitä vastoinkäymisiä, epätoivon hetkiä ja epäonnistumisia. Mutta onneksi vuodesta 2014 on päälimmäisenä mielessä vain suunnaton määrä ilon aiheita ja sitä voikin muistella hymyssä suin. 

Toivottavasti vuodesta 2015 tulisi vieläkin ikimuistoisempi, onnellisempi ja täydellisempi, kuin edeltäjänsä (jos se edes enää on mahdollista)! Teen itse ainakin töitä sen eteen, että ensi vuosikin olisi täynnä onnistumisia ja iloja! Pyrin asennoitumaan tulevaan vuoteen ilolla ja innolla. Teen lupauksia, jotka ovat mahdollisia ja kehittävät hyvinvointiani. Olen oma itseni ja pyrin olemaan myös ylpeä siitä! Lupaan keskittyä perheeseeni, hyvinvointiini ja ystäviini, mukavaan ja ilojen täyteiseen arkeen; tyytyväisyyteen.

ELÄMYKSELLISTÄ, TÄYDELLISTÄ JA ILOJEN TÄYTTÄMÄÄ ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE TEILLE! 

Kuulumisia

Huhhuh, miten pitkä postaustauko onkaan tullut ihan huomaamatta. Nyt on vaikeaa päättää, mistä lähtisi liikenteeseen. Tulkoon tästä sitten tämän hetken fiiliksistä jonkinnäköinen sekametelisoppa. 

Joulu oli täydellinen. Vaikka sen eteen käytettiin tuhottomasti aikaa ja nähtiin vaivaa, oli se todellakin kaiken sen arvoinen! Nyt kun "joutui" itsekin osallistumaan joulupöydän laittoon, oppi todellakin eri tavalla arvostamaan niitä valmiita pöytiä, joihin on aiemmin vain tyytyväisenä istahtanut tekemättä asian hyväksi mitään. Oli ihanaa yhdistää kahden eri "kantaperheen" joulutavat ja viettää joulua isommalla porukalla rennossa tunnelmassa. Joulu taisi merkitäkin jokaiselle nyt paljon enemmän, kun illan päätähtenä kirjaimellisesti esiintyi energinen pikkutyttö; lapset vain tekevät siihen joulun tunnelmaan sitä jotakin. Karkki oli elementissään, kun sai olla huomion keskipisteenä kaikkien läheistensä ympäröimänä. Voisin höpötellä meidän ihanasta joulusta ummet ja lammet, mutta ehkä haluatte kuulla myös jostakin muustakin, joten tässä muutamia kuvia meidän joulusta. 

Harmittaa, kun suurin osa joulun kuvista on digikamerassa, ja se ei ole saatavilla tähän hätään. Saatatte siis saada myöhemmin vielä toisen kuvapläjäyksen meidän joulusta, kunhan ehdin kuvat koneelle siirtämään jossakin välissä. 

Mites sitten treenien laita joulun tienoilla? Onnistuin olemaan kokonaiset 6 pv pois salilta ja keskittymään vain ja ainoastaan syömiseen. Tulihan sitä joulun pyhinä muutama juoksulenkki tehtyä ihanan talvisessa & aurinkoisessa säässä. Mutta pääasiassa on rentouduttu ja etenkin syöty koko tulevan vuoden edestä, ainakin melkein! 

Perheen kanssa on tullut vietettyä ihanan paljon aikaa ja tehtyä kivoja asioita. Ulkoiltu, leikitty uusilla leluilla, nähty tärkeitä ihmisiä ja käytiin me mehukattimaassakin riehumassa. 

Nyt ollaan taas hetki pieni arjessa kiinni, kunnes taas koittaa neljän päivän "uudenvuoden-vapaa". Siihenkin on tiedossa vaikka mitä mukavaa puuhaa ja yhdessäoloa! 

Tämän postauksen loppuun ei voi muuta sanoa kuin että on mun elämä vaan niin ihanaa ja onnellista! :) Toivottavasti tulevasta vuodesta tulee vieläkin mahtavampi kuin tästä, jos se edes on mahdollista. Ja sitä samaa toivon vilpittömästi myös jokaiselle teille! 

Rintaa ja Hauista

Tänään aamulla heräilin kohtalaisen pirteänä aamusalille ennen töitä. Tällä viikolla on taas ollut hieman kurkussa karheutta, mutta koska muuten on vointi hyvä, en ole antanut sen häiritä. Tällä viikolla olen koittanut jo päästä vähän joulumoodiin ja koittanut keventää stressitasoa hölläämällä tottumusteni ja tapojeni kanssa. Ruokailun suhteen olen tässä onnistunutkin vähän turhankin hyvin, herkkuja ollaan napaan vedetty jos jonkinmoisia. Liikunnassa mulla on ollut vaikeuksia keventää/vähentää, kun kerran olen tällainen kaikki tai ei mitään -persoona. Olen kuitenkin saanut höllättyä hieman painoissa salilla ja tehnyt vähän pidempiä sarjoja. Välillä pitää vain osata keventää kehittyäkseen! 

Pidemmittä puheitta; tänään sain olla yksikseni salilla, joten otin muutamia kuvia ja ajattelinkin kertoa tämän päivän treenistä tarkemmin.

Lämmittelin 10 minuuttia juoksumatolla. Aamuisin on kroppa melko kankeassa tilassa, joten vauhtia kannattaa nostaa fiiliksen mukaan, eikä repiä heti täysillä. 

Seuraavaksi tein vuorotellen:

- 3 x 8 tavallisia leuanvetoja

- 4 x 15-10 penkkipunnerrusta

Sitten tein yksittäisinä sarjoina:

- hauiskääntöjä mutkatangolla 4 x 10 

- rintaa smithissä vinopenkillä 3 x 10

- vasarakääntöjä irtopainoilla hauikselle istuen 3 x 10

- rintaa laitteessa 3 x 10

Ja vuorotellen seuraavia: 

- hauista alataljassa 3 x 10

- hauista kahdella taljalla 3 x 8

- loppuun vähän vatsoja rullalla. Alkuun koitan tehdä aina pientä liikettä suorin jaloin (tavoitteena onnistua joskus vielä niinkin loppuun asti), ja sen jälkeen rullailen polvet lattiassa. Välillä teen myös toes to bar -vatsoja leuanvetotangossa roikkuen, tehokasta tämäkin! Tästä pikaisesti astetta energisempänä kohti työpaikkaa! Energistä päivää teillekin!! 

-Laura

EDIT: tämä piti julkaista jo aamupäivällä, mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös?! Joten, kauniita unia ja energistä perjantaita! 

ÄITI

On yksi vaihe elämässäni, josta en kovin mielelläni puhu heti uusiin ihmisiin tutstuessani. Minulla on nytkin tuttavuuksia/kavereita, jotka olen tuntenut jo pitkän tovin, ja joille en silti ole asiasta maininnut. Monet saattavat arvailla ja tietää, vaikken itse ole asiaa ääneen sanonutkaan. Asiasta puhuminen aiheuttaa kiusallisia tilanteita, pitkiä hiljaisuuksia, arkoja kysymyksiä ja vaivaantuneita puheenaiheen vaihdoksia. Jo pelkästään tätä kirjoittaessa kädet hikoaa ja hermostuttaa. Uskon, että osa teistä lukijoistakin on saattanut asiaan kiinnittää huomiota. Miksi aina puhutaan vain Papista ja tämän luokse menosta, missä on Karkin toinen mummo?!

 

Karkin toinen mummo,mamma,mummi, mikä hän ikinä tahtoisikaan olla, mun äiti, on kuollut 11-vuotta sitten. Yllättäen ja yhtäkkiä, ilman varoituksia. Ei kuitenkaan tapaturmaisesti. Sen yksityiskohtaisempaa selvitystä en tahdo tänne näin henkilökohtaisesta asiasta kirjoittaa.

 

Tapahtuma oli iso, iso shokki ja järkytys kaikille. Niitä tuntemuksia ei vain voi sanoin kuvailla, mitä silloin kävi läpi. Kun koko elämä menee täysin uusiksi ja on harpattava kerralla iso askel kohti aikuisuutta. Vaikka sanotaan, että oman lapsen saanti on ihmistä kaikkein eniten kasvattava tapahtuma, kasvatti tämä minua henkisesti ehkä jopa vielä enemmän. Se pisti nuoren teinin elämän kerralla sekaisin ja voinkin rehellisesti sanoa, että vuosi 2003 on aikalailla pimeän peitossa. En muista siitä juuri mitään. Ja vaikka varmasti tein hölmöyksiä tuona vuonna enemmän kuin muina nuoruusvuosinani yhteensä, kasvoin myös valtavasti henkisesti. Opin kantamaan vastuuta aivan eri tavalla ja paljon enemmän, mitä muut ikäiseni. Ja vaikka oma suru oli valtava, kannoin huolta minulle tyypilliseen tapaan myös läheisteni surusta. Otin täysin erilaisen aseman kotona ja kannoin osittain vastuuta itseni lisäksi myös pikkusisaruksistani. Arvomaailmani meni uusiksi ja opin näkemään asioita erilaiselta kantilta. Tapahtuma tuli osaksi persoonaani ja muutti ulkoista henkistä olemustani hurjasti. Vaikka tapahtumasta on aikaa ja elämä on jatkunut, ei ikävä kuole kuitenkaan koskaan. Jos tästäkin on kuitenkin jotakin hyvää ja positiivista löydettävä, niin lähensi tapahtuma jäljelle jäänyttä perhettä todella paljon. Olemmehan me Team A******!

 

Asia nousi uudelleen tunteisiin, kun tein itse positiivisen raskaustestin. Minusta oli tulossa äiti. Käsite, jonka itse olin menettänyt aivan liian nuorena. Minulta puuttui se toinen intoa pursuileva tuleva isoäiti ja omia kokemuksiaan jakava tuki & turva. Harmittelin, kun tulevalta lapseltani puuttuu jo valmiiksi yksi erittäin tärkeä ihminen elämästään. Pohdin, millainen isoäiti oma äitini olisi ja mistä kaikesta oma lapseni nyt jää paitsi. Minulta puuttui roolimalli ja käsitykseni äitiydestä olikin aika hataralla pohjalla. Kuitenkin, äitiys tuli luonnostaan ja olenkin pärjännyt mielestäni varsin mallikkaasti. Tapahtuma nostaa muiden jäljellä olevien läheisteni tärkeyttä ja roolia mun ja Karkin elämässä hurjasti. Ja olenkin todella, todella onnellinen kaikista auttavista käsistä.

 

Vaikka ikävä on valtava ja lähes päivittäin pohdin, millaista elämä olisikaan, jos äitini vielä eläisi, en kuitenkaan ole katkera. Vaikka tapahtuma oli järkyttävä, on se kuitenkin tehnyt minusta vahvemman, rakastavamman, huolehtivamman ja vastuullisemman. Se on tehnyt minusta minut ja opettanut arvostamaan kaikkea sitä, mitä mulla on. Olen onnellinen!

Viikkokatsaus # 50

Maanantai

Liikunta: kuntosalilla olkapäät ja ojentajat.

Muut puuhat: mammatreffit meillä. Lapset sairastelivat kovin ja vain yksi äiti & poika pääsi paikalle, mutta sitäkin hauskempaa oli seurata lasten leikkejä ja höpötellä rauhassa aikuisten juttuja glögin ja pipari-luumu-juustokakun kera. 

Ostin sunnuntaina Myllystä kivan neuletakin alennuksesta.

Tiistai 

Liikunta: juoksulenkki.

Muut puuhat: Heidi ja V meillä käymässä. Alkuun herkuteltiin glögillä ja juustokakulla rauhassa ja sen jälkeen lähdettiin vaunulenkille. Käytiin myös puistossa hetki leikkittämässä Karkkia. 

Karkki oli taiteillut hoidossa <3

Keskiviikko

Liikunta: aamusalilla tekemässä hauista ja rintaa.

Muut puuhat: työpäivän aikana käytiin liiton tarjoamalla lounaalla herkuttelemassa. Illalla käytiin koko perheen voimin ostoksilla. 

Myllyssä leikkimässä

Torstai

Liikunta: aamusalilla tekemässä selkää.

Muut puuhat: tänään piti nähdä yhtä kaveria meillä, mutta tämä peruuntui. Joten iltaa vietettiin perheen kesken. Kuunneltiin joululauluja ja paketoitiin lahjoja. Herkuteltiin glögillä ja pullalla ja leikittiin Karkin kanssa. Saunottiin koko perheen voimin illan päätteeksi ja pakkailtiin alustavasti tavaroita viikonlopun reissua varten. 

Perjantai

Liikunta: aamusalilla tekemässä jalkoja ja vatsoja.

Muut puuhat: tänään oli työpaikalla erityinen päivä, sillä eräs työkaverini väitteli itsensä tohtoriksi. Käytiin ajoissa lounaalla upseerikerholla syömässä niiin herkullista jouluruokaa ja siitä mentiin väitökseen. Kakkukahvien jälkeen kotiin valmistautumaan ja illalla väitöskaronkan jatkoille! Oli kivaa saada pukeutua taas ihanaan mekkoon. 

Valmistautuminen juhlaan on aina kivaa!

Lauantai

Liikunta: lepo.

Muut puuhat: aamulla pakkailtiin loput tavarat ja lähdettiin Kimmon vanhempien kanssa ajelemaan kohti Pyhtäätä Kimmon siskon Katjan luo. Matkalla pysähdyttiin jaloittelemaan ja tankkaamaan kerran. Matka sujui oikein mukavasti, kiitos ipadin ja netflixin, tyttö viihtyi hyvin. Perillä oli ohjelmassa leppoisaa yhdessäoloa ja Karkin serkkuun tutustumista. Karkki oli eniten innoissaan koirista, joita loppujen lopuksi oli paikalla neljä kappaletta. Myös hevoset oli kivoja, lampaat ja kanat ei niinkään kiinnostanut "irl". Mun tai Kimmon sylitellessä vauvaa, oli Karkki melkoisen mustasukkainen. Lauantaina nukuin päiväunet Karkin kanssa ja illalla saunosin naisten kanssa. Mummo otti Karkin viereensä yöksi ja me saatiin Kimmon kanssa kerrankin nukkua koko yö putkeen, niiin luksusta. 

Sunnuntai

Liikunta: lepo.

Muuta puuhat: tänään oli ohjelmassa Karkin serkun ristiäiset. Aamulla käytiin Karkin kanssa ulkoilemassa, jotta oltiin edes hetki poissa valmistelujen jaloista. Muuten oltiinkin auttamassa sen verran kun ehdittiin. Ristiäiset oli kivat ja poika sai söpön nimen. Herkut oli mitä parhaimmat ja niitä tulikin vedettyä niin että napa poksui. Kunnon hiilaripömppis tuli taas esiin. Pian lähdettiinkin ajelemaan kotia kohti. Vedettii koko matka putkeen ja tämä olikin Karkille jo liikaa. Jalat puutui niin, ettei tyttörukka pystynyt kotona kunnolla kävelemään ja oli itkuinen. Lisäksi Karkille kovan yskän seuraksi alkoi hiipimään entistä vuotavaisempi nokka ja lämpöä.Toivottavasti kyseessä on nopeasti ohimenevä tauti!  

Reissusta

Kiiiiire

Tuntuu, että näin joulun alla on kaikki vähän vähemmän tai enemmän hyrskynmyrskyn ja heikunkeikun. Ehkä ulkona olevat säät tarttuu ajatuksiinkin ja saa pienen ihmisen ihan sekaisin. Ympärillä vallitsee kaaos, stressi, odotus, kutkuttava jännitys ja juhlan tunnelma. Miten tässä hullussa huumassa saa ajatukset, tavat ja tottumukset pysymään kasassa, ihmettelempä vaan!

Itse voin ainakin täysin rehellisesti sanoa, että näin loppuvuodesta fiilikset muuttuvat herkästi uutta vuotta ja alkua odottaviksi, stressaantuneiksi kaikesta täydellisen joulun tavoittelusta ja hälläväliä asenteeksi kaikkia omia tavoitteitaan kohtaan.

Toivoisin joulunajan olevan rauhoittumista, yhdessäoloa ja kiireettömyyttä, mutta miksi ihmiset, minä mukaan lukien, silti toimimme täysin päinvastaisesti? Juoksemme kuin päätön kana ostelemassa krääsää ja yhteinen aika on lähinnä kauppojen hyllyjen väleissä kriiseillen. Koemme suurta painetta täydellisestä, herkkuja notkuvasta pöydästä ja samaan aikaan tahdomme mahtua siihen täydelliseen joulumekkoon ja näyttää nätiltä. Hullua!

Omat pienet keinoni lievittää edes vähän joulustressiä ja kiirettä on seuraavat. Ostan vain pääasiassa tarpeellista ja hyödyllistä lahjaa, josta tiedän toisen tulevan iloiseksi. Ostan tuotteita, jotka varmasti käytetään ja ovat mieluisia, tai elämyksiä lahjakorttien muodossa. Harvoin ostan mitään, koska on vain pakko, vaan pyrin ostamaan jotakin ns. käyttökelpoista turhien esineiden sijaan. Haluan antaa iloa ja tarpeellisuutta. Tottakai mm. lasten lelut on ns. turhakkeita tavallaan, mutta ne tuottavat kuitenkin saajassa niin suurta iloa ja mahdollisesti samalla opettavaisia hetkiä, että ovat ehdottomasti sen arvoisia. Joulupöytä järjestetään tänävuonna ns. nyyttärimeiningillä. Vietetään aattoa meillä, ja jokainen kykenevä tuo pöytään muutamia herkkuja, jottei kaikki jää meidän taakaksemme. Näin jokaisella on hieman stressittömämpi joulunodotus, kun ei tarvitse yksin kaikkea järjestää. Kolmanneksi annan itselleni luvan ottaa vähän rennommin mm. liikunnan saralla, tai ainakin kovasti yritän niin. Kuten kaikki tietää, on lepo ja tauot välillä enemmän kuin tervetulleita etenkin paljon kuntosalilla käyvälle. Olen kuitenkin erittäin, erittäin huono pitämään taukoviikkoja tai kevyempiä viikkoja, tahkon aina ns. täysillä. Tavoitteeni onkin pitää pari kevyempää viikkoa joulun lähettyvillä ja keskittyä siihen olennaiseen, yhdessäoloon. Toisaalta kova liikunta on paras keino lievittää stressiä, joten vähän ristiriitaista sinänsä, mutta koska välillä on otettava kevyemmin kehittyäkseen, tähtään pariin kevyempään viikkoon, en täyteen liikkumattomuuteen kuitenkaan kykene.

Kaiken kiireen ja stressihormonien keskellä olisi tärkeää keskittyä omaan hyvinvointiinsa pysyäkseen terveenä, ja useimmiten se hyvinvointi lähteekin vatsan kautta. Tuntuu kuitenkin, että lähiaikoina on tullut herkuteltua enemmän kuin laki sallii. Olen nähnyt paljon ystäviä, kavereita ja perhettä sekä sukulaisia, ja kaikkien kanssa tulee aina syötyä jotakin makeaa kahvin rinnalla. Jotenkin sitä alkaa joulun alla lipsumaan helpommin, koska edessä siintää jo se uusi alku ja uudet kujeet. Ei sen kuitenkaan niin pitäisi mennä. Rennosti pitää toki pystyä joulunaikana ottamaan ja jättämään turha nipotus muualle, mutta ei kait sitä tarvitse ihan kahta viikkoa eukäteen jo aloittaa?! Kaupan hyllyt ja television mainokset huokuvat mitä ihanimpia suklaita ja muita jouluherkkuja, oma leivontakäsi on alkanut taas innostumaan ja viikonloput täyttyvät mitä upeammista juhlista. Ei siis ihme, että on vaikea olla lankeamatta houkutuksille.

Ehkä kohtuus kaikessa -lausahdus sopii paremmin kuin hyvin joulun aikaan. Kohtuullisesti stressiä, lahjoja, herkkuja ja liikuntaa. Mahdollisimman paljon yhdessäoloa, rentoutumista ja hyvinvointia. Tähdätäänhän me kuitenkin kaikki samaan päämäärään; omannäköiseen iloiseen ja onnelliseen jouluun! Ihanaa joulunodotusta kaikille!  

Touhuntäyteinen viikonloppu

Perjantaina töiden jälkeen jäin Turkuun Minnan kanssa, koska olimme menossa Fitfarmin järjestämälle luennolle. Luentoa piti itse Jutta Gustafsberg kollegoineen ja saimme Minnan kanssa siitä jonkin verran uuttakin irti liittyen kuntosaliharjoitteluun. Aika kului äkkiä, kun aihe oli kiinnostava! Lisäksi aulassa sai maistella joitakin Fitfarmin omia proteiinituotteita. 

Luennolta kiidettiin kumpikin meille, sillä mulla ja Kimmolla oli kiire ystäväporukan pikkujouluihin ja Ymmi tuli vahtimaan Karkin unta. 

Pikkujouluissa oli kivaa, vaikken humaltunutkaan muiden mukana. Nyyttärimeiningillä koottu tarjoilupöytä ajoi todellakin asiansa ja herkuteltua tulikin aivan liikaa. Yöllä jouduin lähtemään ensimmäisenä, jotta unitunteja kerkeisi tulemaan edes muutama ennen Karkin heräämistä. 

Lauantaina aamulla käytiin vaunujuoksulenkillä Minnan kanssa. Ja pian lähdettiinkin jo Isomamman luokse kahville. Jälleen tuli kahvipöydän antimia ahmittua kaksin käsin ja silti vesi herahti kielelle, kun Kimmo kotona valmisteli maailman parhaita itse tehtyjä hampurilaisia kotona, kun tulimme. Lauantai-ilta menikin paksuillen erilaisia herkkuja napaan kotisohvalla linnanjuhlia katsellen. Välillä tälläinen rentoilukin omassa rauhassa on ihan kivaa, etenkin väsyneenä. 

Sunnuntaina paremmin nukkuneena aloitettiin päivä vaunukävelyllä koko perheen voimin aurinkoisessa säässä. Tästä me Karkin kanssa lähdettiin mehukattimaahan Heidin ja V:n kanssa. Karkki jaksoi painella samoilla silmillä 2,5 h ajan ilman minkäännäköistä väsähtämistä paikasta toiseen äiti perässään. Kivaa ja liikunnallista oli! 

Tästä kiidettiin Papin luokse syömään herkullista ruokaa. Leivottiin pipareita, kuunneltiin joululauluja ja syötiin herkulliset itsenäisyyspäiväleivokset. 

Tästä mentiin vielä Minnan kanssa myllyyn jouluostoksille. Löydettiin onneksi kaikki tarvitsemamme ja nyt alkaakin lähes kaikki lahjat olla kasassa. 

Illalla oli äiti aivan poikki pitkästä päivästä, mutta tyttö sen kun jaksoi.. Vasta 22.00 nukahti. 

Touhukasta viikonloppua seuraa erittäin touhukas arkiviikkokin, joten nyt peukut pystyyn että alkaa tyttökin nukahtamaan edes vähän aikaisemmin. Energistä viikkoa kaikille! 

Me kuvina

Tänään ajattelin kiireen vuoksi yksinkertaisesti laittaa kännykän syövereistä satunnaisia kuvia mun ihanasta pienestä perheestäni. En voisi olla onnellisempi näistä ihanuuksista mun elämässä! <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Huippua viikonloppua teille kaikille! :)