Sekalaisia kuulumisia

Perheen yhteiset lomapäivät juoksevat todella vauhdilla, mutta onneksi on vielä ensi viikkokin yhdessäoloa tiedossa. Aika vähän meillä on ollut sellaisia todellisia kotipäviä, kun ei tehdä mitään ihmeellistä, yleensä kun aina kuitenkin jotakin touhutaan. Aika ei ainakaan käy pitkäksi ja kesästä jää mitä ihanempia muistoja ja kokemuksia. Viimeisen viikon aikana ollaan oltu sukulaisten jokavuotisillla lettukesteillä nauttimassa mahat täyteen mitä ihanempia herkkuja, käyty seikkailupuistossa vähän lisää, lounastettu niin ravintoloissa kuin mummolassakin,  laitettu kotia ja testattu kotikuntosalia Lauran kanssa, aloitettu vauvan tarvikkeiden pesu,  ulkoiltu ja kuntoiltu, yritetty saada hyvää perhepotrettikuvaa raskausajasta ja nähty perhettä, mökkeilty hyvässä seurassa ja ihasteltu taaperoiden yhteistanssia, käyty viettämässä Ymmin synttäreitä etukäteen herkkujen ja elokuvan muodossa, oltu Muumimaailmassa, treffattu ystäviä ja leikitty leikkipuistoissa,  kokeiltu käydä rannalla hytisemässä ja saatu iso kasa pienen pojan ihania vaatteita serkulta, käyty neuvolassa ja TYKSissäkin sekä vierailtu Turunlinnassa. Paljon on mahtunut taas viikon sisään ohjelmaa, pääasiassa kuitenkin aivan ihanaa sellaista!

Raskaus on viimeaikoina säikäytellyt useammankin kerran. Menkkamaiset jomotukset ovat lisääntyneet ja harjoitussupistukset ovat jo arkipäivää. Yhtenä iltana säikähdin kuitenkin astetta enemmän havaitessani epämääräistä asiaan kuulumatonta vuotoa. Viimeksi kun tällaista havaitsin, meni vedet jo samana iltana ja tyttö oli sylissä seuraavana aamuyönä. Viikkoja on kuitenkin vähän turhan  vähän vielä, saisi Papu muutaman viikon vielä viihtyä yksiössään. Monien kehotusten jälkeen löysinkin itseni TYKSistä tarkastamasta tilannetta varmuuden vuoksi. Kaikki kuitenkin vaikutti olevan kunnossa ja syytä vuodolle ei keksitty. Sain luvan jatkaa elämää normaalisti, huh, pelkäsin niin joutuvani vuodelepoon ja eroon Karkista. Se ilo käynnistä oli, että vaikka sain todella nuivaa kohtelua osakseni, pääsin ultraan näkemään meidän pienen ja sain kuulla kohdunkaulantilanteesta.  Mutta sain myös pelottavia uutisia, Papu on perätilassa! Minulle kyllä vakuuteltiin,  että ehtii vielä kääntymään, mutta pisti se silti mietityttämään, Karkki kun oli asemissa jo hyvissä ajoin. En millään haluaisi sektiota.
Tänään neuvolassa oltiin mukavan sijaisen kanssa sitä mieltä, että vauva oli mahassa aika pitkälti poikittain. Voi kunpa hän nyt pian asettuisi raivotarjontaan, tälläinen jännitys ei sovi mulle! Jokatapauksessa kolmen viikon päästä olisi tarkoitus mennä TYKSiin synnytystapa-arvioon, oli tarjonta mikä tahansa. Sitten selviää vaihtoehdot/tuomio. Miten kestän odottaa sen kolme viikkoa!? Painoa olin kerryttänyt ihan likaa viime neuvolakäynnistä, mutta ainakin sijaisen mukaan näin sen kuuluukin mennä ja mitään syytä huoleen ei ole. Sf-mitta oli lähempänä yläkäyrää,  mutta vauvan omituinen asento vaikuttaa kuulemma siihen, ja tiistain ultrassa sain paino-arvioksi täysin keskiarvosikiön mitat näillä viikoilla.

Sitten, auttakaa mua valitsemaan, mikä näistä kuvista näyttäisi parhaimmalta mustavalkoisena?

Päivä Muumimaailmassa

Maanantaina meillä oli ihan superjännä päivä, me nimittäin vietettiin se Muumimaailmassa. Jälleen kerran ihana Kati lähti ilomielin mukaan,vaikka aamu näyttikin siltä, että päivä tullaan viettämään litimärkänä kaatosateessa. Ihanaa, että on ystävä joka lähes poikkeuksetta lähtee mun ideoihin ilolla mukaan. Toisin kuitenkin kävi, ja aamun kurja sää pelasti tavallaan meidänkin päivän, sillä Muumimaailmassa ei ollut ihan niin paljoa porukkaa, kuin olisi voinut olla heinäkuun lopulla parhaimpaan sesonki-aikaan, etenkin, kun Naantalissa juhlitaan unikeonpäivää muutenkin markkinoiden ja esiintyjien voimin. Välillä saattoi jopa aurinko pilkahtaa ja sateenvarjo oli onneksemme lähinnä tiellä. 

Pakattiin reput ja vaunut täyteen eväitä ja muita tarpeellisia juttuja ja suunnattiin Naantaliin. Saatiin kuin saatiinkin auto ilmaiseen parkkiin ja reippailtiin Muumimaailmaan. Vähän jännitti, kummallakohan tuulella neiti tällä kertaa on, onko hän rohkeasti halailemassa muumeja vai pelkääkö kaikkea.  Onnekseni yön 12 tunnin unien voimin tyttö oli rohkealla tuulella ja aivan innoissaan kaikista hahmoista, paitsi haisulista ja noidasta. Iltapäivästä jossakin kohtaa satupolulla oli vaihe, jolloin kaikki pelotti, labyrinttikin, mutta se taisi vain johtua pienestä väsymyksestä ja meni ohi, vaikkei unia maltetukaan nukkua. Teatterissa katsottiin 2 eri esitystä, Muumipeikon talonrakennusta ja jotakin Nipsun musikaalia, jälkimmäinen koukutti selkeästi enemmän, johtui se sitten musiikista tai väsymyksestä. Päivän aikana ostettiin vain kepollinen muumimamman herkullisia pallomunkkeja ja kahvit, muuten mentiinkin lähinnä omilla eväillä. Päivä oli ihan huippu mukava ja antoisa niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja kävihän se päivä liikunnastakin,  kertyi askeleita lähemmäs 14 000 päivän aikana. 

Omat vinkkini antoisaan ja kukkarolle sopivaan muumimaailmapäivään ovat:

- älä mene kauniina kesähellepäivänä, silloin siellä on ihan kaikki muutkin ja hahmojen halaileminen on varmasti aivan turha toivo.

- ota taaperolle matkarattaat mukaan. Muumimaailmassa kyllä saa vuokrata viiden euron hintaan kärryjä päiväksi, mutta ne ovat olemattoman pieniä ja pakko lukita aina ne jättäessään johonkin. Omissa vaunuissa kun voi säilyttää alakorissa vaatteita ja ne voi jättää mihin vaan. Kääntyvillä pyörillä varustelluilla matkarattailla on kulkeminen helppoa. Lisäksi matkarattaiden avulla voi jättää auton ilmaisille paikoille Naantalin keskustaan ja kävellä Muumimaailmaan,  ei tarvitse maksaa muumiparkkia ja jonotella muumibussiin. 

- omat eväät. Ruoka on melkoisen hinnakasta ja lisäksi kaikki paikat ovat täynnä porukkaa. Hyvin selvittiin päivästä omilla eväillä.

- lataa kännykkäsovellus puhelimeesi niin olet paremmin kartalla muumimaailma asioista onlinena.

- jos unohdit vaipat, ei hätää, hoitohuoneista löytyy muumivaippoja. 

Viimepäivien touhuja

Sain hetken ihan omaa aikaa, kun Kimmo ja Karkki lähtivät käväisemään mummolassa. Istun pihalla viltillä nauttimassa kerrankin paistavasta auringosta, herneistä ja limsasta. Ihanaa, näitä ilmoja lisää kiitos.

Viime viikolla ehdittiin taas touhuta vaikka mitä, nauttia vapaista, nähdä kavereita, liikkua, syödä herkkuja, uudistaa kotia ja shoppailla vauvallekin vähän  vaatteita varastoon. En voi liikaa hehkuttaa sitä, miten mahtavaa onkaan taas olla kotona! Ja vielä kun kimmokin on lomalla, on astetta mukavampaa!

Vanhasta vierashuoneestamme tuli viime viikolla vierashuone-toiminnon lisäksi vähän niinkuin toinen olohuone ja äidin pienimuotoinen kuntosali. Hommattiin vuodesohva ja kotiteatterisarja, sekä jo olemassa olleiden crosstrainerin ja käsipainojen lisäksi Kimmon kouluaikana tekemä penkki ja siihen tanko painoineen. Aika huippua,  nyt voin treenata jo aika kattavasti juuri silloin, kuin mieli tekee! Myös vauvan huone on vähän edennyt. Kimmo kokosi sinne lipaston,  ripusti verhot ja kantoi kehdon sisään. Vielä on paljon tehtävää, kuten käydä kaikki huoneessa lojuvat vaatteet läpi, pestä vauvalle käyttöön tulevat vaatteet ja hommata joitakin vaatteita pienessä koossa vielä lisää, kuten housuja, yöpukuja ja sukkia. Vauvakirjakin on hommaamatta, sitäkin kun viimeksikin täytettiin jo innoissaan raskausaikanakin. Mutta pikkuhiljaa, tässä kun pitäisi olla vielä ihan hyvin aikaa, toivottavasti!

Viime viikolla käytiin kahdesti seikkailupuistossa, sekä ystävien että perheen kesken. Meillä kävi kavereita leikkimässä ja me käytiin muiden kavereiden luona leikkimässä. Tehtiin huippuja kirpputorilöytöjä ja leikittiin mehukattimaassa. Perjantaina saapui kauan odotettu leikkimökki isäni tilaamana Virosta,  on se vaan upea! Grillattiin,  saunottiin ja mökkeiltiin.

Oma vointi on vaihdellut, välillä voisin juosta maratonin, toisinaan taas kävelykin on liikaa ja kylmä tuskahiki supistelujen kera vaivaa. Pääasiassa kuitenkin nautin raskaudesta hurjasti, vaikka välillä ikävöinkin jo omaa kehoani ja pientä nyyttiä jo syliin. Nyt tahdon kuitenkin antaa Karkille ja Kimmolle aikaa niin paljon kuin mahdollista, ennen kuin uusi perheenjäsen väkisinkin vie osan huomiosta. 

Kesäsäitä lisää kiitos! Miten siellä ollaan nautittu tästä vihdoin paistavasta auringosta?

Ystävykset

Meillekö vauva?!

Tässä jälleen kerran keskellä parasta uniaikaa pyöriessäni valveilla sängyssä levottomasti (kroppa kai jo totuttautuu yövalvomisiin ja heräilyihin), hiipii mieleen väkisinkin pienimuotoinen ahdistus ja paniikki, meille ihan oikeasti tulee pian vauva! Ja miten me ollaan siihen valmistauduttu, ei mitenkään, APUA!!

Todellisuudessa, onhan  meillä vaikka ja mitä jo ja vain murto-osa puuttuu, kuten vaatteita ja pientä sälää, tuttipulloja, tutteja, vaippoja.. ehkä kyse enemmän onkin siitä henkisestä valmistautumisesta. Tässä pyörittäessään taaperoarkea ja keskittyessään tarjoamaan tälle päivään tarpeeksi erilaisia asioita,  sitä pyörii ajatukset ehkä liiankin vähän siinä todellisuudessa,  että kohta meitä onkin yksi lisää. Ehkä sitä eniten jännittää sitä,  miten uusi arki lähtee pyörimään ja miten Karkki suhtautuu vauvaan.  Riittääkö kuuluisa äidinrakkaus molemmille ja pystynkö tarjoamaan molemmille tarpeeksi aikaa, lämpöä, virikkeitä ja hellyyttä. Kai tämä panikointi on juurikin sitä henkistä valmistautumista tulevaan ja kuuluu asiaan, taisi sitä viimekerrallakin ensimmäistä kertaa äidiksi tullessaan panikoida, onkohan musta äidiksi!?

Mielessä pyörii paljon asioita, joita tahtoisin ehtiä vielä raskaana olessani toteuttaa... saada aikaiseksi päivittää perheen valokuvat ajantasalle,  saada otettua raskauskuvia tarpeeksi ja teetettyä taulu muistoksi seinälle raskausajasta perheen tähtihetkiä seinälle, päivittää raskausajan päiväkirjaan,  hommata tulokkaalle vauvakirja, kuunnella iltaisin unimusiikkia, jotta vauva oppii rauhoittumaan siihen, ehtiä tehdä erilaisia asioita perheenä ja kaksin sekä Kimmon että Karkin kanssa ennen vauvan syntymää... ja ennenkaikkea nauttia vielä masusta ja vauvan ihanista liikkeistä, koska kuitenkin pian jo ikävöin niitä!

Tällaisia pieniä ajatuksia keskellä yötä, tulisipa se uni jo pian...

Raskausjuttuja

Nyt mennään mitä todennäköisemmin jo raskauden viimeisten 10 viikon puolella, kun mittarissa on huomenna jo 31 täyttä viikkoa. Ja valitettavasti nyt joudun toteamaan, että alkaa se jo oloissakin näkymään.

Kurjin vaiva, mikä on nyt tullut, on ehdottomasti lamaannuttava yhtäkkinen kipu toisessa pakarassa. Ilmeisesti johtuu vauvan/kohdun asennosta, jolloin aiheutuu jokin hetkellinen hermopinne. Se voi vaivata vain hetken tai pidemmän aikaa ja hankaloittaa kävelyä toden teolla. Pelkään silloin pitää Karkkia sylissä, sillä molempien kaatuminen voi olla jo kohtalokasta joko Karkille tai vauvalle. Supistelut ovat selkeästi lisääntyneet, mutta onneksi ne ovat lähes aina vain kivuttomia harjoitussupistuksia. Toisinaan alavatsalla tuntuu kuukautiskipumaista jomotusta ja välillä vatsaan pistää. Voin välillä huonosti, olo on nuutunut ja oksettava,  taitaa olla entistä tärkeämpää huolehtia säännöllisistä ruoka-ajoista ja riittävästä unesta. Heräilen öisin vessaan ja näen mitä merkillisempiä unia. Jotkin vauvan liikkeet tuntuvat jo melkein pahalta, kun hän oikein työntämällä työntää peppuaan keuhkojani kohden.
Mutta kuuluu raskauteen paljon hyvääkin. Painoa on tähän mennessä tullut vajaa 10 kg, enemmän kuin viime raskaudessa näillä  viikoilla, mutta silti painan vähemmän, kun lähtöpaino oli nyt muutaman kilon matalampi. Olen kyllä iloinen, että painoa on tullut kohtalaisen maltillisesti ja turvotuskaan ei ole kovinkaan paljoa vaivannut. Edelleen sain luvan jatkaa salilla käyntiä, kun sen suurempia ongelmia ei ole ilmaantunut, olen sitten neuvolatädin mukaan hyvässä kunnossa ajatellen synnytystä ja palautumista. Maha kasvaa tasaisesti käyrällään ja poitsu on aktiivinen liikkuja. Verenpaineet oli neuvolassa koholla, aivan kuten viime raskaudessakin hetkittäin, ja ovat onneksi kotona mitattaessa pysyneet rajoissa. Ehkä Karolan ensimmäinen kerta mukana äidin neuvolassa sai verenpaineetkin kohoamaan, kun tyttö varasti neuvolatädin huomion jatkuvasti. Mutta kaikenkaikkiaan neuvola meni hyvin ja rutiinilla, kaikki kunnossa. Poika oli ainakin silloin onneksi raivo-tarjonnassa.

Nyt on synnytys alkanut pyöriä enevemässä määrin mielessä.
Odotan jo kuin kuuta nousevaa synnytystapa-arviota TYKSissä, jolloin selviää niin paljon enemmän, ainakin toivottavasti. Eniten pyörii mielessä Kimmon työt Porvoossa ja hänen ehtiminen mukaan mahdollisesti spontaanisti käynnistyvään synnytykseen, en kuollaksenikaan tahdo tehdä sitä suoritusta ilman Kimmoa. Otanko alkuun vara-henkilön tuekseni?  Minne Karkki menee siksi aikaa? Vauvan koko, saanko synnyttää alakautta vai onko edessä suunniteltu sektio, sitäkään kun en missään nimessä toivoisi. Miten itse synnytys etenee tällä kertaa? On melko erilaista lähteä nyt synnyttämään kuin viimeksi, kun on yksi kokemus jo alla. Onhan  se luonnollista jo näillä viikoilla alkaa pohtimaan tulevaa h - hetkeä,  tuleehan se jälleen olemaan elämäni yksi tähtihetki,  jonka muistaa lopun elämänsä.
Nyt alkaa univelka taas painaa silmiä sen verran paljon, että on parempi painua unten maille. Jatkan juttua vauvan tuloon valmistautumisesta ensi kerralla. Loppuun voin kuitenkin todeta, että pikkuhiljaa sitä alkaa herätä siihen todellisuuteen että meitä on ihan oikeasti kohta neljä, hurjan ihana ajatus!

Koko perheen lomailua

Me ollaan nyt kaikki lomalla yhdessä, ihanaa! Kimmollakin alkoi loma viime viikon perjantaina ja saadaan nyt viettää aikaa perheenä kokonaiset neljä viikkoa putkeen!

Hurjasti ollaan taas ehditty touhuta asioita viime postauksen jälkeen, joten ehkäpä kerron vain pääpiirteissään mitä kaikkea kivaa täällä onkaan taas tapahtunut. Näiden ns. päätapahtumien lisäksi on päivät sisältäneet niitä tavallisia arkirutiineja, kuten kotitöitä, ulkoilua ja liikuntaa. 

Tiistaina me lähdettiin Karkin kanssa yökyläilemään Forssaan ystävien luokse. Sää ei meitä suosinut, mutta hauskaa oli silti. Herkuteltiin, ulkoiltiin, käytiin kurkkimassa eläimiä eväsreissun merkeissä ja vaihdettiin kuulumisia. Oli kivaa!

Keskiviikkona illalla käytiin vielä ennen kotiin menoa treffaamassa syyskuun turkulaisia odottajia keskustassa kahvilassa. Oli mukava taas vaihtaa ajatuksia ja Karkki pääsi pallomeressä kuluttamaan energioitaan.

Torstaina käytiin aamulla mun neuvolassa ja tästä jatkettiin Turkuun lounaalle amk-aikaisen koulukaverini kanssa. Taaskaan ei ilma suosinut, mutta onneksi Hansasta löytyi mukava leikkipaikka, jossa Karkki viihtyi paremmin kuin hyvin. Herkuteltiin kiinalaisessa buffetissa ja jälkiruoaksi ostettiin vielä jäätelötkin. Illalla pääsin vielä Nousiaisten kesäteatteriin katsomaan hauskan komedian ystävän kanssa. Aika kiva torstai-päiväkin siis!

Perjantaina aamulla olin kutsunut "valmennusäidit" perheinensä meille. Oli mukava vaihteeksi treffata koko perheidenkin voimin ja vaihdella kuulumisia lasten leikkiessä yhdessä. Aika riensi vauhdilla hyvässä seurassa! Iltapäivä kulutettiin perheenä shoppaillen ja syöden Ikeassa. Aikaa kului uskomattoman paljon kun shoppailun ohessa leikitettiin Karkkia ja syötiin. Kivaahan se silti aina on vaikka kukkaro saattaakin hieman ohentua noilla reissuilla.

Lauantaina koitti vihdoin kauan odotettu reissu, yhden hotelliyön laivamatka Ahvenanmaalle Forssan ystäväperheen  kanssa.  Oli huippuhauska reissu ja aika kului vauhdilla! Lapset viihtyivät todella hyvin, etenkin laivoilla ja aikuiset sai nauttia ihanista herkuista koko reissun ajan. Tällaiset yhden yön reissut ovat vaan aina liian lyhyitä ja haikeus takaisin matkalle koittaa heti yhden hyvin nukutun yön jälkeen. Taas sitä jo pohtii, olisipa kiva ehtiä tehdä vielä jokin muukin reissu Kimmon loman aikana. Jää nähtäväksi, toteutuuko haave. 

Lomalla yllätyttiin todella siitä, miten meidän kaksivuotias olikin taas käytöksellään täysin erilainen. Tällä kertaa hän tanssi eturivissä lasten jumppatuokioilla ja oli halailemassa Ville Vikingiä minkä kerkesi, kun vielä hetki sitten kaikki uusi pelotti hurjasti. Tämä Karkki oli kyllä suloista katseltavaa ja mahtavaa matkustusseuraa,  tällaisia rohkeita ja hyväntuulisia reissuja lisää kiitos! 

Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman pian taas raskauteen liittyvistä kuulumisistakin, kunhan vain "lomakiireiltäni" ehdin. Koti uudistuu hurjaa tahtia, kiitos Kimmon pesänrakennusvietin ja halutaan viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävien kanssa, kuluvat päivät lennokkaasti,  mutta palaan mahdollisimman pian! Toivotaan kaikki kesäpäiviä takaisin, ehkä ne sieltä vielä sitten saapuisi,  vaikka onhan näin ilmat paljon mukavempia kuin sade! 

"Sitten lomalla ehdin..."

Niin koomista kuin se onkin, on ns loma-arkeni jopa kiireisempää kuin työarki. Missään nimessä en valita, on ihanaa saada tehdä haluamiaan asioita juuri silloin, kun siltä tuntuu. Ja itsehän tykkään menevästä ja touhuntäyteisestä elämästä.

Voisihan sitä ottaa lunkisti kotisohvalla, mutta jos tahtoo tarjota taaperolleen ulkoilua, hyvää ruokaa, uusia elämyksiä ja sosiaalista elämää, on päivät yhtäkkiä aivan täynnä ohjelmaa. Kivaa sellaista!

Lähiaikoina ollaan nautittu kaikki mahdolliset hetket tuosta ah, niin ihanasta auringosta! Melko monta superkaunista päivää se on jaksanutkin meille paistaa yhteen putkeen, ja nyt kuulenkin jo sateen ropisevan kattoon. Ollaan ulkoilu siis PALJON. Syöty ulkona, uitu ulkona, löhöilty ulkona ja liikuttu ulkona. Ollaan nähty ystäviä ja perhettä sekä sukulaisia. Olen päässyt salille niin yksin kuin miniapurinikin kanssa ja kävellyt lenkkejä tuplavaunujeni kanssa auringossa. Päässyt huippuhauskaan teatteriin ja käynyt Karkin & ystävän kanssa kupittaan maauimalassa ensimmäistä kertaa koko elämässäni (koko ikäni olen Turun seudulla asunut). Syönyt ihania kesäherkkuja, katsonut ohjelmia Kimmon kainalossa ja päässyt Kimmon kanssa kaksin illalliselle Naantalin rantaan. Mökkeillyt ja ihastellut ylipientä koiranpentua. Viettänyt valtavasti ihania hetkiä Karkin kanssa ja kastanut luonnonveteen talviturkin vasta nyt. Ihmetellyt valtavaa vatsaani ja sen sisällä aktiivisesti möyryävää ihmettä. Nukkunut välillä hyvin, välillä vähemmän hyvin.

Eikai tähän loppuun voi kun todeta, että olen kesäihmisiä henkeen ja vereen masun koosta riippumatta. Love my life! Toivottavasti teille muillekin on kesä maistunut ja antanut ainutlaatuisia hetkiä. Nautitaan aina kun se kaunis keltainen möllykkä jaksaa tuolla taivaalla meitä lämmittää.

Alelöytöjä

Alelöytöjä

Alelöytöjä

kesämaha ja omaa aikaa