Jaloille kyytiä

Kuten viikkokatsauksessa kerroin, oltiin sunnuntaina Lauran kanssa pitkästä aikaa treenaamassa yhdessä ja vielä kameran kanssa. Sopivasti molemmilla oli jalkapäivä, joten saatiin yhdistettyä kummallekin mieluisia liikkeitä ja aikaan melko kattava jalkatreeni. Pidemmittä puheitta, mitä me sitten tehtiin?!

Lämmmiteltiin kumpikin kuntopyörällä, minä noin 10 minuuttia. 

Ensimmäiseksi tehtiin jalkaprässissä yhden jalan kyykkyjä "kylkiasennossa", jotta pakarat saa mahdollisimman paljon kyytiä. Tehtiin 4 x 8-10 toiston sarjaa kummalleki jalalle. 

Seuraavaksi siirryttiin kyykkäämään smithiin. Tein 4 x 8 toiston sarjaa. 

Kolmantena liikkeenä tehtiin jalan ohentaja-laitteella etureisiä. Tein 3 x 10 toiston sarjan. 

Neljäntenä liikkeenä kokeiltiin kyykkyä alataljalla. Täysin uusi liike minulle, mutta tehokas, sillä syvään kyykätessä haastaa niin lihasvoimaa kuin tasapainoakin. Tehtiin 3 x 10 toiston sarjat.

Itse tein väleihin myös prässissä normaalia kyykkyä 5 x 8 toiston sarjoja. 

Viimeiseksi jalkaliikkeeksi tehtiin askelkyykkyä smithissä molemmille jaloille 3 x 8 toiston sarjoja. 

Viimeiseksi (sekä myös joihinkin väleihin) tehtiin vatsoja. Mun ehdoton suosikkiliike vatsalihaksille on voimapyörällä rullailu. Niin tehokasta, etenkin syville vatsoille! Lisäksi teen tyypillisesti toes to bareja, eli roikun leuanvetotangossa ja vien varpaita tankoon ja alas suorin jaloin. Myös tämä on tehokas liike, joka haastaa samalla myös puristusvoimaa. 

Tähän treeniin meillä meni aikaa vajaa 1,5 h ja oli sen verran tehokas, että oli pakarat juntturassa vielä monta päivää treenin jälkeenkin. Ilmeet eivät kuvissa ole mitä parhaimmat, mutta ketäpä treenatessa hymyilisi kauniisti. Tai jos hymyilet, on painoa silloin ihan liian vähän. 

Antakaa niille jaloille kunnon kyytiä! 

-Laura

Viikkokatsaus # 8

Maanantaina menin töiden jälkeen pikaisesti pipahtamaan kirpparilla, jossa mulla on tällä hetkellä myyntipöytä. Vein uutta tavaraa myyntiin ja siivoskelin paikat  kuntoon. Tästä kotiin syömään ja valmistamaan ruokaa tulevaksi viikoksi. Siivoskelemaan ja leikkimään Karkin kanssa. Ilalla ehdin vielä treenata isältäni lainaan saamallani crosstrainerilla 30 minuuttia samalla syke-sarjaa ipadilta katsellen. Yhdessä pesulle Karkin kanssa ja ajoissa nukkumaan, ihanan rento perheilta näin viikon alkuun! 

Tiistaina hain töiden jälkeen Karkin ja tultiin kotiin syömään. Kimmon tultua töistä painelin salille tekemään selkää. Kiva, tuttu ja tehokas treeni tuli taas vedettyä. Kimmon sisko, Karkin serkku ja anoppi olivat meillä kyläilemässä ja loppuilta menikin iltapalaa valmistaessa, jälleen kerran kirpparitavaraa hinnoitellessa ja Karkin kanssa touhuillessa. 

Keskiviikkona piipahdin taas kirpputorilla töiden jälkeen laittamassa paikkoja kuntoon. Tästä kotiin syömään ja jälleen salille, vuorossa oli ojentajat ja olkapäät. Jälleen treeni kulki rutiinilla ja nautin omasta ajastani. Karkin jumppa oli peruttu hiihtolomien vuoksi. Tämäkin loppuilta meni kotona perheen kanssa touhuillessa. Tänään Kimmo olikin taas kotona Karkin kanssa (kuten koko loppuviikon), joten mua odotti taas ihanat rahkaisat proteiiniletut ja maukas salaatti. 

Torstaina riensin vauhdikkaasti töistä kotiin, koska tarkoituksena oli lähteä Karkin kanssa tanssiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä Karkki oli kotona vasta heräilemässä päiväunilta ja kiukkuinen kuin ampiainen, joten jätin suosiolla tanssin väliin. Ei ole kiva kiiruhtaa väkisin kiukkuisen lapsen kanssa tanssimaan, kun tietää, ettei tuolloin siitä nauti kumpikaan. Pääsin siis torstainakin salille, ja tällä kertaa tein rintaa ja hauista. Saan rintaan aina todella hyvän poltteen aikaiseksi, saisimpa saman tunteen myös muihin lihaksiin! Taas loppuilta meni kotona perheen kesken aikaa viettäen. Melko kotipainotteinen viikko siis ollut. Mutta välillä hyvä niinkin, kun yleensä juostaan paikasta toiseen pää kolmantena jalkana. 

Perjantaina oli hyvä fiilis heti aamusta alkaen, niinkuin lähes aina perjantaisin! Onhan se aina yhtä ihanaa kun se viikonloppu vihdoin koittaa. Töiden jälkeen oltiin sovittu treffit Heidin kanssa jälleen kirpparille. Katsottiin paikat kuntoon pikaisesti ja mentiin alakerran kaupan kautta meille. Vaihdosta Kimmo menikin T:n ja V:n luokse, joten me vietettiin tyttöjeniltaa Karkin kanssa. Tehtiin toast-leipiä ja "jälkiruoaksi" meillä oli ruissipsejä kera dipin, sekä erilaisia karkkeja unohtamatta salmiakkia. Vaihdettiin kuulumisia ajan kanssa. Aika hurahtikin vauhdilla ja pian olikin aika pyydellä isiä kotiin Heidin lähdettyä auttamaan seuraavan päivän valmisteluissa. Yritettiin päästä ajoissa nukkumaan, jotta jaksettaisiin lauantain pitkä päivä. 

Lauantaina koitti vihdoin kauan odotettu tyttöjen piknik-risteily Karkin ja Ymmin kanssa. Pakko tähän täsmentää, että ei, kumpikaan ei ole sortunut juomaan alkoholia, tämä oli pikemminkin vain herkuttelureissu Ymmin ensimmäisen dieettiosuuden päättymisen kunniaksi. Sattumalta samaan päivään Kimmon kaverit ehdottivat poikien piknik-risteilyä, joten Kimmo lähti pikniköimään eri laivayhtiöön tähtäimenään ehkä vähän eri asiat kuin herkut ja pallomeri. Aamulla heräsin tahtomattani jo klo 05.00 enkä saanut enää unta, joten tyydyin nousemaan ylös aamiaiselle katsomaan sykettä yle areenasta. Sitten valmistauduttiinkin rytinällä koko poppoo päivään. 

Pian lähdettiinkin nappaamaan Kimmon kaverit kyytiin ja vauhdilla satamaan. Siellä me treffattiin Ymmi ja tiet erkani eri yhtiöiden terminaaleihin. Meillä reissu alkoi odotetulla aamiaisella. Eikä se tälläkään kertaa pettänyt. On ihana nautiskella erilaisia leipiä ja maukkaita mehuja ilman kiirettä. Myös kananmunat eri muodoissa sekä jugurtit & jäätelö maistui varsin hyvin. Erikoista, että jäätelöä sai ottaa jo aamiaisella, yleensä se on kuulunut vasta buffetin yhteyteen, mutta jokatapauksessa, meidän onni oli että sitä aamiaisellakin sai ottaa. Mahat kylläisinä lähdettiin kuuntelemaan RokkiKukkoa. Karkki lähinnä kiipeili penkeillä eikä uskaltanut tanssimaan, mutta viihtyi silti varsin hyvin. Käytiin leikkimässä lasten leikkipaikassa ja ottamassa välissä kasvomaalaus, tällä kertaa perhonen, ettei aina sitä samaa Hello Kittya. Leikit jatkui, välissä taidettiin piipahtaa myös taxfreessa. Pian mentiinkin jo muumien tanssihetkeen. Karkki oli jo todella väsynyt, mutta Muumihumpan jaksaa aina! Tämän jälkeen loppuosuus tässä laivassa meni lähinnä Karkkia nukuttaessa, kun toinen taisteli unta vastaan melko sitkeästi. 

Toiseen laivaan siirryttyämme olikin heti Ala Carten aika. Tahdoin ehdottomasti näyttää Ymmille, miten paljon parempi tuo Grill Housen alku- ja jälkiruokapöytä pääruokana on verrattuna perinteiseen buffettiin. Samanlaisena herkullisten salaattien rakastajana siskonikin oli aivan myyty herkkupöytien äärellä. Saatiin syödä rauhassa, kerran Karkki heräsi ja itki lohduttomasti, mutta lopulta äidillekin selvisi, että tyttö tahtoi mennä vain jatkamaan uniaan. Syötiin parit lautaselliset sekä salaatteja & tapaksia kuin jälkiruokapöydän antimiakin. Mahat saatiin todella täyteen suussasulavia herkkuja! Yhden ainoan kuvan muistin ottaa viimeisestä lautasestani, joka sisälsi enää niitä vähän kevyempiä herkkuja kun maha ei enää muuta vetänyt. 

Tästä taidettiin jatkaa matkaa ostoksille ja Karkin herättyä paineltiin taas leikkimään. Illan aikana käytiin moikkaamassa vielä muumeja ja muutoin annettiinkin Karkin lähinnä leikkiä leikkipaikassa. Viimeiseksi tilattiin vielä Karkin kanssa yhteinen alkoholiton lastendrinkki, jonka hapot sai Karkin naaman taas hauskoihin irvistyksiin. 

Matka oli todella kiva, mutta väsyttävä. Kotiin päästyämme olimme Karkin kanssa kumpikin nukkumassa jo ennen kello 21. 

Sunnuntaina melkein heti herättyämme lähdimme Papin luokse aamiaiselle. Normaalistihan menemme syömään, mutta iltapäivän synttäreiden vuoksi meninme tällä kertaa kattavalle aamiaiselle vaihtamaan kuulumisia. Viihdyimme muutaman tunnin ajan ja pian lähdettiinkin kotia kohti. Kotona syötiin, siivoskeltiin ja hengähdettiin, kunnes oli aika lähteä V:n 1-vuotis syntymäpäiville. Herkuteltiin täytekakulla ja muilla herkuilla, Karkin mielestä parasta oli vaahtokarkit ja toisen saamat lahjat, ehdottomasti! Tästä lähdettyämme painelinkin vauhdilla pitkästä aikaa taas Lauran kanssa treenaamaan salille. Tehtiin jalkoja ja vatsoja, tällä kertaa myös kuvia napsien, joten jalkatreenipostausta tulossa lähiaikoina. Yhdessä saatiin sen verran tehokas treeni aikaan, että vieläkin takapuolessa tuntuu! Loppuilta meni sohvalla maaten ja tulevaan viikkoon valmistautuen. 

Mahdotonta saada hyvää kuvaa juuri päiväunilta liian aikaisin herätetystä taaperosta.

Kivaa kuluvaa viikkoa kaikille! Kumpa se kevät sieltä pian jo tulisi, lämpötilat alkaa ainakin kivasti pysymään jo plussan puolella, toivottavasti jatkossakin! 

Nopea arkiruokavinkki

Lasagnen ystävät, käsi pystyyn nyt! Aika harva varmaan jätti nostamatta, onhan se vaan ah, niin herkullista, mutta kohtalaisen työlästä valmistaa. Tässä olisi vinkki astetta nopeampaan lasagneen, nimittäin tortilloista tehtyyn lasagneen. Tämänkin voi toteuttaa monella tapaa, mutta tällaista versiota meillä syötiin viime viikolla, ja kaikille maistui!

Nopea tortillalasagne:

Ruskista pannulla jauhelihaa (meillä 10% nauta-sika-jauheliha ja 800 g, jotta proteiinia löytyy varmasti riittävästi, terveellisemmän voisi saada käyttämällä vain naudan jauhelihaa tai esimerkiksi tonnikalaa). Lisää joukkoon pilkottu sipuli, paprika, persikka ja mausteita. Me tykätään, kun joukossa on jotakin raikasta, kuren ananasta, persikkaa, paprikaa, tomaattia, jotkut tykkää herkkusienistä jne. Tähän me lisättiin vielä yksi iso maustettu tomaattimurska ja 10 % ruokakerma sekä vettä. Kevyemmän saat jos teet esimerkiksi itse ison määrän tonaattimurskaa ilman sokeria ja jätät kermat kokonaan pois. Me lisättiin vielä vähän juustoraastetta myös kastikkeeseen, mutta senkin voi hyvin jättää pois. Pinnalle sitä ehkä kannattaa kuitenkin laittaa, jottei pinnasta tulisi kivikova. Onneksi juustoraasteistakin löytyy myös kevyempiä versioita. Nyt ladot vuokaan kastiketta ja tortilla-lättyjä vuorotellen. Tortilloistakin löytyy täysjyväversioita. Itse halkaisen tortilla-lätyt kahtia, jotta ne saa järkevämmin aseteltua suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Viimeiseksi tortilla-lättyjä ja pinnalle juustoraastetta. Uuniin 225 asteeseen 15 minuutiksi ja valmista tuli. Nopeaa, helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse erikseen tehdä juustokastikkeita ja odottaa tuntia tortillalevyjen pehmenemistä uunissa. 

Sen verran hyvää tämä on, että meidän vajaa 2-vuotiaskin syö kaksin käsin kun tarpeeksi pieneksi vain pilkkoo ja kuvien puuttuminen voi myös ehkäpä kertoa jotakin ruoan maistuvuudesta! Kokeile! 

Ystävänpäivä

Tahdoin tehdä lauantaista ihan oman postauksensa, koska päivä oli niin kiva ja tapahtumarikas, ja kaikkine kuvineen olisi viikkopostauksesta tullut muutoin kilometrin mittainen. Aamulla herättiin herätyskelloihin aikaisen aikataulun vuoksi. Tahdottiin juhlistaa ystävänpäivää myös perheen kesken, joten Kimmo oli perjantaisella kauppareissullaan napannut meille astetta paremman aamiaisen matkaansa. Kyllä maistui, nami! Syötiin rauhassa sohvalla lastenohjelmia katsellen, se jos mikä on viikonloppuaaamuissa parasta, kiireettömyys. 

Pian olikin jo aika valmistautua lähtöön ja startata auton nokka kohti Lempäälää ja Ideaparkkia, jonne oli treffit sovittuna Katin perheen kanssa klo 11. Matka oli melko puuduttava, mutta sujui hyvin ipadin ja netflixin ansiosta. Harmiksemme Karkki ei tosin ummistanut silmiään hetkeksikään. 

Perillä aloitettiin päivä Arnoldsista. Herkuttelin limsaa ja cronutsin, nam! Lapset saivat lounaansa purkista samalla. Karkki sai jälkiruoaksi maistella myös vähän donitsia, ja kyllä maistui! Tilanteiden vuoksi Katikin sai hyvän syyn shoppailla lisää vaatteita. 

Arnoldsin jälkeen aloitettiinkin kiertelemään kauppoja läpi. Karkki oli väsynyt, muttei millään suostunut nukahtamaan matkarattaisiinsa. Mukaan tarttui uusi juomapullo ja pipo Karkille ja äidille 2 paitaa. Aikamme kierrettyämme, alkoi pieni näläntunne huikoa jo vatsassa, joten suuntasimme tiemme Coyote Bar & Grill -ravintolaan. Ravintola oli ihan täynnä, mutta onneksi saatiin pöytä, ruoka nimittäin oli odottamisen arvoista. Lapsille ostettiin lasten oma seisovapöytä, jossa oli todellisia herkkuja lapsille. Nappasin Karkille ison lautasen täyteen ja napsin siitä vähän itsekin omaa annostani odotellessa, hupsis!

Ja oltiinhan me aikuisetkin enemmän kuin tyytyväisiä annoksiimme.

Ja vaikka maha tuli todella, todella täyteen, olihan se hyödynnettävä ystävänpäivätarjous; kaikki jälkiruoat -50%. 

Tästä jatkettiin matkaa ruokakaupan kautta vihdoinkin funparkkiin. Lapset olivat jo todella väsyneitä, mutta ajateltiin kivan paikan piristävän. Hinnat olivat melko suolaiset meidän makuun, aikuinen kun joutui maksamaan 6 € sisäänpääsystä, joka sisälsi vain kupin kahvia, ei muuta. Naperoiden ranneke maksoi 11 €, ja meidän mineille ainut sopiva laite oli huollossa. Onneksi funparkissa oli kuitenkin sisällä hoplop ja poleteilla toimia laitteita, joihin ei niihinkään Karkki uskaltanut mennä. Johtui ehkä väsymyksestä, mutta tavallisesti niin reipas hurjapäämme ei oikein innostunut mistään ja lähinnä pelkäsi karuselliakin. Hoplop onneksi maistui ja saatiin me tyttö onneksi lopulta suostuteltua ajamaan isänsä kanssa autolla. Itse olisin tahtonut kaikkiin laitteisiin ja olisin viihtynyt funparkissa vaikka koko päivän! Kun Karkki on vähän vanhempi, on reissu tehtävä uudelleen, jos sitten laitteetkin kiinnostaisi. Ulkonakin taitaa kesällä olla funparkkiin jokin vesijuttu, joten ehdottomasti ensi kerralla kesäaikaan. Viihdyttiin kuitenkin kolmen tunnin ajan, jonka jälkeen oli jo pakko lähteä ajamaan kohti Forssaa. Karkki ja minä torkuttiin automatka, ja virtaa riittikin taas illalla vähän liikaakin, etenkin pikkuneidillä, kun nukkumaanmeno venyi yli 10. Perillä Kati taikoi meille iltapalaksi todella, todella herkullista pizzaa terveellisemmästä pohjasta ja proteiinipitoisista täytteistä. Maistui taas hyvin hoplopissa riehumisen jälkeen. Illalla pelailtiin vielä aliasta aikuisten kesken vähän herkkuja samalla napsien, kunnes väsymys vei voiton. 

Ystävänpäivämme koostui siis niistä tärkeimmistä; omasta perheestä, ystävistä, naurusta ja ilosta sekä nautinnoista. Täydellinen ystävänpäivä! Mitä teidän ystävänpäiväänne kuului? Oliko se yksi lauantai muiden joukossa vai vähän spesiaalimpi päivä? 

Viikkokatsaus # 7

Maanantaina menin tapani mukaan jälleen suoraan töistä salille. Tällä kertaa tein ensimmäisenä selkätreenin. Vaihdoin muutaman liikkeen toiseen ja sain aikaan ihan hyvän tuntuman selän puolelle. Loppuilta menikin kotona perheen kesken touhuten perus arkisia juttuja. 

Tiistaina menin töiden jälkeen Heidin kanssa kirpputorikierrokselle. Aloitettiin kierros lastenkirppari PikkuSiilistä. Mukaan tarttui vaikka ja mitä ihanuuksia Karkille koossa 86. Lähtiessä huomattiin tarjous; kaksi kirpparipöytää yhden hinnalla kaveruksille kahden viikon ajaksi. Ja tultiinkin siihen tulokseen, että tuohon hintaan voisi jo koittaa päästä eroon kaapeissa notkuvista liian pienistä vaatteista. Tästä jatkettiin viereiselle "normikirppikselle" ja tarttui sieltäkin mukaan muutamat vaatekappaleet äidille. Ihan onnistunut reissu siis! Vielä oli pakko päästä jatkamaan jutustelua, joten haettiin supermarketista jätskit ja nautiskeltiin ne höpötellen. Sitten olikin jo kiire näkemään omaa murua kotiin. Tyttö taisi innostua uusista vaatteistaan ja

meillä olikin mukava loppuilta kotona perheen kesken telkkarin äärellä. 

Keskiviikkona menin jälleen suoraan töistä salille. Vuorossa oli olkapäät ja ojentajat. Sain tehokkaan treenin aikaan ja etenkin ojentajat kunnon hapoille. Pikaisesti kotiin, jossa sain herkutella Kimmon tekemiä niiiiin hyviä rahkaisia proteiinilettuja. Pilttiä päälle ja nam, ihana terveellisempi herkku! Sitten kipinkapin Karkin kanssa jumppaan. Nyt ei kyllä sujunut yhtään, itku ja "eieiei" oli turhan herkässä, ja koko jumppa meni täysin ohi meidän osalta. Harmitti, kun väsähtäneenä sinne raahauduin, jotta Karkilla olisi kivaa. Ehkä sitten hiihtolomien jälkeen jumppa taas maistuisi, toivottavasti. Illalla istahdin vielä hetkeksi alas hinnoittelemaan Karkin vanhoja vaatteita ja huomasin, että edessä on melko iso työ, vaatteita kun tulee jostakin kaapinnurkasta vain koko ajan lisää. 

Torstaina Kimmo oli ihana, ja lupasi viedä Karkin tanssiin, jotta saisin hommia tehtyä enemmän. Kävin tanssin aikana kaikessa rauhassa salilla treenaamassa rintaa ja hauista. Tein uusia rintaliikkeitä nyt "kotisalillakin" ja sain kyllä hyvän tuntuman. Kotona tein meille syömistä ja aloin hinnoitella jälleen vaatteita. Pitkän ajan vietin vaatteiden parissa ja pian olikin jo aika siirtyä nukkumaan. Välillä tuntuu, että arkisin ei ehdi tehdä yhtään mitään. Vaikka todellisuudessa olisikin saanut aikaan paljonkin. 

Perjantaina töiden jälkeen menin yhden esimieheni järjestämään naisten blini-iltamaan. Tällä kertaa ilman Karkkia. Kerkesin juuri ja juuri syömään yhden herkullisen blini-pannukakun ja nappaamaan muffinssin jälkkäriksi, kun olikin jo kiire keilaamaan Papin ja Ymmin kanssa kiitoradalle. Meillä oli kivaa, vaikkei keilaus ihan sujunutkaan oppikirjan mukaisesti. Tunti hurahti äkkiä ohi. Kotona odotteli telkkari ja karkkia, loppuilta menikin lähinnä niiden parissa. Askartelin myös viimeisen ystävänpäiväkortin. 

 

Lauantaina eli ystävänpäivänä tapahtui niin paljon kaikkea kivaa, että tahdon tehdä päivästä ihan oman postauksensa, mutta päivä koostui näin lyhykäisyydessään perheestä ja ystävistä, herkuista ja Ideaparkista. 

Sunnuntaina aamulla syötiin Forssassa Katin luona rauhassa herkullinen aamiainen, jonka jälkeen lähdettiinkin huristelemaan jo kotia kohti. Kotona syötiin välipalaa ja pian lähdettiinkin ulkoilemaan Karkin kanssa kaksin, olihan sää mitä upein! Käveltiin reilun puolen tunnin vaunulenkki nauttien auringosta. 

Kotona pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin salille. Tein jalkoja ja vatsaa. Sain todella, todella kovan hien pintaan ja hyvän treenin aikaan, mahtavaa, ehkä kävelylenkki ennen treeniä auttoi asiaan. Kaikkensa antaneena lähdin kaupunkiin perheen kanssa syömään. Veli täytti maanantaina 20-vuotta ja sen kunniaksi mentiin Dennikseen syömään. Ruoka oli mitä parhainta ja seurakin kelpasi oikein hyvin. Mahat pullollaan jatkettiin Minnan kanssa matkaa elokuvan alkua odotellessa Roberts Coffeeseen kahville ja juoruamaan kuulumisia. Pian alkoikin jo Vares. Tykkäsin kyllä leffasta, vaikka se tällaisen nössön mielestä olikin melko raaka ja pelottava :D Aiemmin ostettua karkkia ei saanut enää kovin paljoa alas ruoka-ähkyn jälkeen, ehkä ihan hyvä niin. Leffan jälkeen olikin kello jo niin paljon, että oli aika painua kotiin nukkumaan ja siirtymään kohti uutta viikkoa!

Mahtavaa, energistä ja toivottavasti aurinkoista viikkoa jokaiselle! 

Pikainen ystävänpäivätervehdys!

Me ollaan matkalla Ideaparkkiin perheen kesken viettämään hauskaa aikaa ystäväperheen kanssa, parasta ystävänpäiväohjelmaa siis tiedossa! Me nautitaan, nauttikaa tekin! 

Kimmo

Onhan sitä ystävien lisäksi kunnioitettava myös sitä ystävänpäivän perinteistä merkitystä, ja kirjoitettava myös vähän tosta mun komeammasta puoliskostani. 

Kimmo on ollut mun elämässä kohta jo 8 vuotta. Ja hetkestäkään en luopuisi. Tottakai meidänkin, niinkuin kaikkien parisuhteeseen kuuluu myös niitä aallokkoja ja myrskyjä, mutta ennenkaikkea myös sitä tyyntä ja aurinkoa. Ilman iloja ja suruja, ei mikään välttämättä tuntuisi miltään ja se yhä uudelleen rakastuminen, kutkuttavat perhoset vatsassa, jännitys, intohimo, ikävä, onni, arvostus, ne saattaisi kuihtua pois. 

Ollaan koettu yhdessä maailman suurimpia tunteita ja hetkiä, niitä elämämme tähtihetkiä, ja niistä muistoista en luopuisi mistään hinnasta. Ollaan jouuttu olemaan erossa välillä pitkiäkin aikoja töiden ja armeijan vuoksi, muttei välimatka ole koskaan kaatanut sitä mitä meillä on. Päinvastoin, on hyvä välillä joutua ikävöimään, jotta todella muistaa sen toisen läheisyyden arvon. 

Kimmossa parasta on ehdottomasti sen uskomattoman kohteliaat käytöstavat, joihin kiinnitin huomiota Kimmossa ensimmäiseksi. Hyvin on poika kasvatettu. Kimmo on luotettava, rakastava, tasapainoinen, kohtelias, arvostava ja kuunteleva kumppani. Omistautunut ja rakastava isä. Kimmo laittaa poikkeuksetta mun ja tyttärensä tarpeet omiensa edelle ja jaksaa huolehtia meidän hyvinvoinnista. Kimmo on luonteeltaan melko vaatimaton, huolellinen, itsekriittinen, ystävällinen ja yksinpohdiskelija. Kimmoa ei saa kovin helpolla avaamaan ajatuksiaan julkisesti ja peitteleekin usein tunteitaan. Tässä suhteessa ollaan kuin eri puissa kasvettuja. Kimmolle perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä ja hän hoitaa myös työnsä aina viimeisen päälle. Intohimoinen suhtautuminen autoihin. 

Meidän juttu toimii, koska yksinkertaisesti välitämme toisistamme niin paljon ja annamme toisillemme tilaa toteuttaa itseämme. Ajattelemme toistemme parasta ja välttelemme viimeiseen asti turhaa natinaa, nipotusta ja rumia sanoja. 

Loppuun lyhyesti ja ytimekkäästi; hyvää ystävänpäivää rakas, minä sinua vaan <3 

Ihanaiseni mun <3

Näin ystävänpäivän lähestyessä ajattelin kertoa vähän mun rakkaimmista naisistani, tämän parempia ystäviä en voisi rinnalleni saada! Tiedän, että voin kertoa heille niin ilot kuin surutkin tulematta arvostelluksi, torjutuksi tai selkäänpuukotetuksi. Voin kertoa suurimmatkin salaisuudet ja luottaa niiden pysyvän vain meidän välisinä. Saan itkeä, nauraa tai kiukutella, saan olla oma itseni, nämä naiset eivät hylkää, kiitos siitä! 

Kaikkia ihania ystäviäni en tähän listaan luetellut, joten ethän loukkaannu, jos sun nimeä ei tästä listasta löydy, olet silti tärkeä! 

Heli:

Me ollaan Helin kanssa tunnettu jo reilun metrin mittaisista ujoista ala-asteelaisista asti. Välillä ollaan oltu kuin paita ja peppu, tiiviisti yhdessä päivästä toiseen, välillä taas välimatkan vuoksi harvoin kasvokkain, mutta silti ystävyys on säilynyt. Hyvä ystävyys kun ei laske tapaamisten määrää, sillä vaikka liian harvoin tavataan, ei välillämme ole kiusallisia hiljaisuuksia, vaan juttu jatkuu kuin oltaisiin viimeksi tunti sitten juteltu. Heli on ollut mukana mun iloissa ja suruissa, kirjaimellisesti ja fyysisesti, kulkenut matkassa mukana niin ala- kuin ylämäissäkin. Olen saanut korvaamatonta tukea kun olen sitä tarvinnut ja saanut nauraa ratketakseni milloin mitäkin ihmeellisiä seikkailujamme ja päähänpistojamme. Helissä arvostan järjestelmällisyyttä ja rutinoitumista, tahdonvoimaa ja maanläheisyyttä. Olen saanut kunnian olla Helin toisen pojan, Ronin kummitäti, ja pidänkin tätä suurimpana ystävyydenosoituksena, jonka voi vaan saada. Sitoohan tämä kunniatehtävä meitä koko elämän ajan toisiimme. 

Kummipoika <3

Heidi:

Heidin kanssa ollaan tutustuttu Kimmon kautta, kun aloin seurustella Kimmon kanssa kohta 8 vuotta sitten, tutustuin myös Kimmon kavereihin ja näiden tyttöystäviin. Alkuun nähtiin lähinnä vain kun miehetkin näki, mutta pikkuhiljaa todettiin jutun luistavan muulloinkin. Jumppailtiin ja biletettiin toisinaan kahdestaan, toisinaan porukalla, ja aina oli hauskaa. Mutta vasta lastensaannin myötä ollaan lähennytty todenteolla. Nykyään voimme avautua toisillemme  ihan mistä vain ja nähdäänkin yleensä viikottain. Kerromme toisillemme suurimmat salaisuudet emmekä tuomitse toistemme tapoja toimia, vaikka ne kuinka eroaisikin toisistaan. Meidän tytöistä on tullut tärkeitä myös toisillemme ja toisillensa, ja me tehdäänkin yhdessä kivoja asioita joko tyttöpoppoolla tai välillä myös isienkin kanssa. Meitäkin sitoo toisiinsa kummikuviot, isit kun ovat toistensa tyttärien kummeja, ei me voida välttyä toistemme seuralta tulevaisuudessakaan, emmekä sitä varmasti haluaisikaan! Heidissä arvostan vilpitöntä välittämistä ja arvostamista, rohkeasti omana itsenään olemista, toisten arvostelemattomuutta ja lojaalia ystävyyttä. 

Hulluttelua :)

Kati:

Melko "tuore" tuttavuus, mutta sitäkin läheisempi silti. Ollaan tavattu satunnaisesti juhannuksina yhteisen tuttavamme kautta, ja vasta kun facebookin välityksellä huomattiin, että meillä on viikon säteellä lasketut ajat, alkoi se meidän todellinen ystävyys. Asutaan eri paikkakunnilla, mutta tavataan yleensä kerran kuukaudessa, eikä niiltä tapaamisilta puutu iloa ja naurua, seikkailuja ja herkkuja. Kati onkin lähes aina mukana mun mitä ihmeellisimmissä ideoissa ja pidetään yhteyttä jatkuvasti facebookin välityksellä. Ollaan kumpikin kiinnostuneita niin ruoasta ja herkuista, kuin liikunnastakin ja näiden lisäksi meitä yhdistää yltiösöpö lastemme ystävyys. Katissa arvostan iloisuutta ja elämäniloa, spontaaniutta lähteä mihin vain keksin ikinä ehdottaakaan, yhteisiä intohimojamme ja rentoa asennetta. 

Ystävykset <3

Minna alias Ymmi:

On toki siskoni, mutta myös samalla hyvä ystäväni. Minnalle avaudun aina ensin kaikesta ja tiedän, että voin luottaa siihen, ettei asioita juoruta heti ympäri kyliä. Myös Minnan kanssa tehdään milloin mitäkin seikkailuja ja kokeillaan kaikenmaailman dieettejä ja urheiluja, vailla ennakkokäsityksiä. Ollaan koettu yhdessä paljon, paljon asioita ja lähennytty aina vain entisestään. Voin aina soittaa extempore Minnalle, ja lähes aina hän on messissä, ehdotanpa mitä vaan. Minna myös aidosti välittää mun rakkaimmastani, ja on tälle unelmien Ymmi-täti. Voidaan olla toistemme seurassa 100% oma itsemme, niin iloissa ja suruissa. Välillä riidellään, kuuluuhan se sisarussuhteeseen, mutta aina myös sovitaan. Toivotaan vilpittömästi toisillemme pelkkää hyvää aina, ja edesautetaan toinen toisemme onnellisuutta. Minnassakin arvostan heittäytymiskykyä, päättäväisyyttä ja tahdonvoimaa, vilpitöntä apua ja mahtavaa kummitätiyttä (voiko näin sanoa?!) mun tyttärelle. 

Karkki:

Viimeisimpänä, mutta rakkaimpana, mun oma Karkki. Ei varmaan tarvitse selittää, miksi hän on se kaikkein rakkain "nainen", jonka toivon olevan äiti-tytär-suhteen lisäksi tulevaisuudessa myös läheinen ja ymmärtävä ystävyyssuhde. 

Pusu <3

Kiitos teille kaikille ihanille naisille, olette mahtavia! Ihanaa, ihanaa ystävänpäivää jokaiselle ystävälleni <3 

Viikkokatsaus # 6

Kuten jo aiemmin mainitsin, oltiin koko perhe enemmän tai vähemmän kipeitä maanantaina. Tämän vuoksi pidettiin raskaan työpäivän jälkeen piristävät vohvelikestit kotona perheen voimin. Muutenkin ilta meni pitkälti ruokaa valmistaessa ja sohvalla nenää niistellen ja telkkaria katsellen. Nuhassa olo on tylsää! 

 

Tiistaina vointi oli jo huomattavasti parempi, ja vähän harmitti, kun olin jo ehtinyt perumaan kivat "valmennusäiti-treffit" tältä päivältä. Noh, estettiin ainakin tartunta-vaara varmasti. Kotona odotti herkkuruokaa; eilen valmistettua ylikypsää possua ja Kimmon leipomia pita-leipiä. Kyllä mun kelpaa kun on hovikokki kotona. Ruoan jälkeen uskaltauduin kokeilemaan, kestääkö kunto zumbaamista, ja hyvin kesti! Riehuttiin Karkin kanssa ja innostuin vielä kävelemään paikallani telkkaria katsellen, taisi olla jo ikävä liikuntaa, vaikka olin vasta kaksi päivää ollut liikkumatta. Kevyestä on hyvä aloittaa ja kokeilla, miten flunssasta toipuva kroppa kestää. 

Keskiviikkona uskaltauduin menemään suoraan töistä salille. Tein selkätreenin ja sainkin aikaan tehokkaan tuntuman selkään. Flunssasta ei ollut tietoakaan ja oli ihana päästä taas oman ajan ja treenin pariin. Tästä energisenä kotiin syömään pikainen välipala ja vauhdilla Karkin kanssa jumppaan. Meillä oli jälleen kivaa, nautittiin yhdessäolosta ja kivasta puuhasta. Jälleen uusia kasvoja osallistujissa, kivaa, että ryhmä kasvaa kasvamistaan! Iltapalaksi herkkusalaattia.

Torstaina rynnättiin jälleen lähes samantien töistä pienen välipalan kautta tanssiin. Tällä kertaa tanssi ei sujunutkaan ihan niinkuin olisi pitänyt ja kävi pieni haaveri. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä. Loppuilta vieteltiinkin vain kotisohvalla röhnötellen. 

Perjantaina menin töiden jälkeen Lauran kanssa salille treenaamaan. Mulla oli vuorossa rinta ja hauis. Tein reilun tunnin mittaisen tehokkaan treenin ja opin muutaman uuden liikkeen rinnalle. Olipas tehokkaat liikkeet! Tästä kotiin herkuttelemaan k-kaupan herkkutorin annossalaattia kanalla, leipäjuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla, niiin hyvää!! Pian Ymmi tuli meille ja mentiin tyttöjen kesken saunomaan. Saunan jälkeen katsottiin vielä silmät ristissä netflixistä leffa ja sitten nukkumaan. Kiva rentoiluperjantai. 

Lauantaina syötiin aamiaista kaikessa rauhassa aikaisin ja Ymmi lähtikin pian aamiaisen jälkeen. Itse rupesin leipomaan pullia ja siivoamaan asuntoa. Syötiin uunituoretta laskiaispullaa kera kylmän maidon, niin hyvää!! Tästä oli hyvä lähteä kunnon tankkauksen jälkeen salille kuluttamaan kaloreita Karkin mennessä päiväunille. Tein todella hyvän ojentaja-olkapää-treenin. Kotona valmistauduin ja pian jo vietiinkin Karkki iltahoitoon mummolaan. Tästä jatkettiin kaksin matkaa treffeille. Mentiin Morrisoniin syömään, joka oli aivan täynnä, johtuen tietysri syöhyvin-viikoista ja 10 €:n hampurilaisista. Onneksi mahduttiin mukaan, sillä ruoka oli jälleen kaiken odottamisen arvoinen. Ja myös pieni loppulasku, 22 €, lämmitti mieltä. Maha oli aivan täynnä, mutta koska emme uskaltaneet ottaa jäätelöitä morrisonissa ruuhkan ja rajallisen ajan vuoksi, käytiin perään leffan alkua odotellessa hesburgerissa pehmiksellä. Tästä elokuviin katsomaan viikossa aikuiseksi -leffa. Ostamani irtokarkit eivät enää kummallekaan kovin paljoa uponneet, mutta leffa oli katsomisen arvoinen. Haettiin Karkki hoidosta ja palattiin kotiin. Kiva ilta! Itse olin niin väsynyt, että menin lähes samantien jo nukkumaan. Ei sitä joka viikonloppu tarvitse onneksi yömyöhään valvoa. 

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen rupesin jo kattailemaan lähes samantien pöytää uusiksi, kun yksi valmennusäideistä oli tulossa meille leikkitreffeille. Siivoskelin ja laitoin pöytää, ja kohta ovikello jo soikin. Meillä oli kivat pari tuntia kuulumisia vaihdellen ja tyttöjen touhuja seuraillen. 

Pian tämän jälkeen lähdettiinkin jo Papille syömään. Herkullinen lohi maistui niin

Äidille kuin tyttöllekin. Jälkkäriksi vein laskiaispullia. Parin tunnin hälkeen lähdettiin kotiin ja itse pääsin salille. Tein jalkoja ja vatsoja. Hyvän tuntuman sain aikaan. Kotona odotti lämmin sauna ja saunottiin koko perhe. Vielä iltapalaa ja telkkaria ja kohta mentiinkin jo nukkumaan. 

Kiva ja rento viikonloppu takana! Energistä tätä viikkoa kaikille!

Tällä hetkellä ei ole luonnoksia lojumassa ja pää lyö tyhjää, joten otan mielelläni postausideoita ja -toiveita vastaan. Kysykää ja ehdotelkaa, kiitos!