Raskaudesta palautuminen

Itse synnytyksestähän minuun ei jäänyt jälkeäkään, ei edes pientä asfaltti-ihottumaa, sen suhteen olen todella onnekas! Mutta raskaudesta jäi. Vatsaa 'koristaa' tiikerin raidat eikä se löysä nahkakaan kovin kaunis ole.  Kiloja tuli raskausaikana noin 13, joista lähes samantien putosi reilu puolet. Mutta sen jälkeen on paino junnannut samassa ja edelleen löytyy kehosta 5-6 extrakiloa. Ja ne kilot näyttäisivät olevan tiukassa.

Tottakai se vaikuttaa, että kyseessä oli jo toinen raskaus ja ikää taas vähän enemmän. Silti oma keho ahdistaa vaikka se arvokkaan työn onkin tehnyt jo kahdesti. Viimeksi kilot tippui vauhdilla, tosin imetyskin hiipui tuolloin samaan tahtiin, liekö syynä ollut nuorempi ikä, liian vähän syöminen, stressi itkevästä lapsesta vai kaikkien summa. Väkisinkin sitä vertailee palautumista viime raskauteen, vaikka pitäisi nyt osata nauttia imetyksen onnistumisesta. Tällä kertaa treenasin läpi raskauden, toisin kuin viimeksi, ja aloitin treenit (neuvolatädin luvalla) jo 10 päivää synnytyksen jälkeen. Onhan se aivan eri tilanne kuin viimeksi. Lihaskuntotreenissä kun on vaikea saada painoa putoamaan, oikeastaan päinvastoin, se helposti vain kasvaa. Ei siis saisi tuijottaa vain vaakaa, mutta väkisinkin siihen sortuu. Olenkin ajatellut lisääväni vähäksi aikaa aerobista liikuntaa ja vähentäväni rankkaa kuntosalitreeniä hieman, kunhan saan 'terveen' paperit ensi viikon jälkitarkastuksesta.

Eikä tässä nyt pelkkää liikuntatottumusten erilaisuutta, ikää tai raskautta nro 2 voi syyttää, kyllä sitä taas aikamoisessa irtokarkkikoukussa ollaan.  Mutta koska en suosi mitään hetkellisiä dieettejä, vaan pyrin elämäntapaan, en rupea mihinkään karkkilakkoihin, koska lopun elämääni en sellaiseen pysty, kokeilen vain vähän vähentää sitä sokerin popsimista, koska viime aikoina se on kieltämättä ampunut vähän yli.

Lisäksi niitä on myös niitä pakollisia fyysisiä muutoksia, joita raskaudesta seuraa, kuten lantion leventyminen. Toisilla se palautuu, toisilla ei koskaan. Toivon kuuluvani niiden palautuvien joukkoon, mutta hyväksyn myös tottakai, jos se nyt vaan sattuu jäämään vähän leveämmäksi. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, sillä tänään sain napin kiinni jo ennen raskautta käyttämistäni housuista (tietysti nahkalöllykät vielä pursuilee), tuskin olisi mennyt, jos lantio olisi kovin paljon leventynyt.

Jokatapauksessa, itselleen on oltava armollinen ja nautittava tästä hetkestä. Kyllä se kroppa palautuu ajan kanssa ainakin osittain, ja jos ei palaudu, niin ehkä se kova työ saa vähän näkyäkin. Lapset on kuitenkin aina miljoona kertaa tärkeämpiä kuin muutama nahkalörpäke vyötäröllä! Liikutaan siis liikunnan ilosta, ei pakkomielteestä timmimpään kroppaan, se on vain mahdollinen kiva lisäbonus hyvinvoinnin ja ilon ohessa. 

Iloisia liikuntahetkiä kaikille just sulle täydellisessä kropassa!

Reilu 7 viikkoa synnytyksestä.