Ikuinen suorittaja

Löytyykö sieltä muita, jotka voivat myöntää, että välillä on ihan todella vaikeaa vain pysähtyä ja hengähtää? Ihmisiä, jotka eivät vain osaa olla, vaan vähintäänkin mieli miettii jo seuraavia "tehtäviä"?

Itse olen kieltämättä vähän sellainen. Sosiaalisissa tilanteissa en tietenkään ole jatkuvasti samalla hyppimässä paikasta toiseen tai "suorittamassa" yhtään mitään, mutta jos olen kotona ja ketään ei ole kylässä, "suoritan" kotitöitä toisen perään niin kauan, että olen aivan poikki ja tahdon nukkumaan.  Välillä olisi ihan kivaa osata vain olla myös kotona, heittäytyä täysillä leikkeihin mukaan tai käpertyä Kimmon kainaloon ihan vain olemaan. Lopettaa se jatkuva suorittaminen. Olla välittämättä niistä sotkuista ja velvollisuuksista. Osaan sen tehdä kyllä esimerkiksi ulkomailla, laivalla jne, missä ei itse tarvitse huolehtia ruoasta ja siisteydestä, mutta kotinurkissa se on hyvinkin vaikeaa.

Olen ihminen joka pitää siitä, että kalenteri on täynnä menoja ja tyhjät päivät tuntuvat useimmiten etukäteen todella tylsiltä. Eiväthän ne oikeasti sitten mitään tylsiä ole, oikeastaan on aika kiva mennä välillä aivan spontaanisti mielihalujen ja sään yms mukaan. Mutta ehkä ymmärrätte mitä ajan takaa. Ehkä olen "riippuvainen" sosiaalisista tilanteista enkä viihdy yksin kovinkaan hyvin. En ole lainkaan koti-ihmisiä, vaikka rakastan olla kotona (ei töissä) lasten kanssa. Tarkoitan siis sitä, että vaikka olenkin kotona lasten kanssa, emme kökötä kotona päivästä toiseen suorittamassa rutiineja (mikä taas sotii vahvasti suorittajapersoonaani vastaan). Meidän päivät koostuu useista harrasteista,  kavereiden näkemisestä ja ulkoilusta yms. Päivät tuntuvat pitkältä jos pyrimme vain kotinurkissa ilman varsinaista 'ohjelmaa'. Enkä ole lainkaan tarkkoja rutiineja noudattava, menemme enemmänkin fiiliksen mukaan.

Summa summarum,  taidankin olla aika ristiriitainen tyyppi kun nyt itsekin luen tätä. Rakastan siisteyttä ja selkeyttä ja teen niiden eteen mielestäni jatkuvasti hommia, mutta silti koti on sotkuinen. En halua elää rutiinien orjana,  mutta silti pidän täydestä kalenterista ja pienestä kiireen tunnusta. Ehkä siis pakenen täydellä kalenterilla kodin sotkua,  rutiineja, velvollisuuksia ja pakonomaista suorittamista. 

Ymmärtääkö kukaan mitä tällä ajan takaa? Löytyykö kohtalotovereita?