Aikuisen arki on useimmiten hektistä suorittamista ja paikasta toiseen ravaamista, arkisten kotiaskareiden hoitamista ja oman ajan kaipuuta. Sellaista se mullakin on. Mutta aina pitäisi muistaa, että samalla luon tyttäreni lapsuutta. Ja vaikka vajaa 2-vuotias ei tulevaisudessa näistä hetkistä vielä mitään voi muistaa, voivat ne silti vaikuttaa hänen tulevaan persoonaansa ja identiteettiinsä voimakkaastikin. Elää hän koko ajan kuitenkin tätä hetkeä, jolloin toivon hänen joka hetki tuntevansa itsensä tärkeäksi, rakastetuksi, huomioiduksi, onnelliseksi ja turvalliseksi.
Musta on todella tärkeää, ettei aikuiset aina mene vain omien halujensa mukaan, vaan ajattelevat tosissaan, miltä se puuha lapsesta tuntuu. Toki lapsen tarvitsee oppia, että välillä on vain sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen, ihan aina ei ole kivaa ja että elämässä on myös velvollisuuksia. Mutta samalla tavalla on aikuisen sopeuduttava toisinaan lapsenmaailmaan, heittäydyttävä täysillä mukaan leikkeihin ja vietettävä niitä lukuisia hetkiä hiekkalaatikon reunalla vailla kiireitä tai kireitä hermoja.
Taas on pakko todeta, että jokainen lapsi on oma persoonansa ja tarvitsee erilaisia virikkeitä, samoin aikuisilla on ne mieluisimmat tavat viihdyttää lastaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa antaa huomiota ja rakkautta, tärkeintä on, että ne tulee vain tehtyä.
Meillä niin minä, kuin Karkkikin ollaan aika meneviä persoonia. Musta helpoin tapa viihdyttää Karkkia on viedä häntä toisten lasten luo, erilaisiin leikkipaikkoihin ja ohjattuihin harrasteisiin. Ne on mulle ja Karkille niitä mieluisimpia asioita, joita yhdessä tehdään. Huonoin olen taas antamaan huomiota kotona, sorrun liian helpolla jatkuvaan arkiaskareiden puuhasteluun ja leikit jää vähemmälle. Toki otan Karkkia mukaan arkipuuhiin mahdollisimman hyvin, mutta jos heikkous on löydettävä, on se kotona yhdessä leikkiminen.
Yritän viikonloppuihin löytää aina joitakin mukavia paikkoja, joissa me kumpikin viihdymme, kuten sisä- ja ulkoleikkipaikat, kaveriperheiden luona kyläilyä, leikkipaikallisia ravintoloita, laivailua... Mitä tahansa muuta, kun pelkkää ostoskärryissä tai kotisohvalla nököttämistä.
Me harrastetaan Karkin kanssa yhdessä jumppaa ja tanssia ja satunnaisesti yritetään mennä myös uimaan. Kotona vietetään yhteisiä kylpyhetkiä saunassa ja hoidetaan kotitöitä yhdessä. Koitan välttää jatkuvaa somemaailmassa pyörimistä iltaisin, kun olen Karkin seurassa, jottei huomioni ole jatkuvasti jossakin muualla. Kimmolla on omat tapansa huomioida tyttöä, ja hyvä niin, jotta erilaisia virikkeitä tulisi mahdollisimman paljon. Lisäksi tyttö saa myös aimo annoksen ulkoilua, askartelua, sosiaalista kanssakäymistä ja muuta virikettä hoidossa ollessaan arkisin.
Nämä on meidän ja erityisesti mun tapojani antaa Karkille huomiota, rakkautta, turvallisuutta, iloa, liikuntaa ja nautintoa elämään. Kiinnitäthän sinä huomiota myös lapsesi virikkeisiin omiesi lisäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti