Nyt mennään mitä todennäköisemmin jo raskauden viimeisten 10 viikon puolella, kun mittarissa on huomenna jo 31 täyttä viikkoa. Ja valitettavasti nyt joudun toteamaan, että alkaa se jo oloissakin näkymään.
Kurjin vaiva, mikä on nyt tullut, on ehdottomasti lamaannuttava yhtäkkinen kipu toisessa pakarassa. Ilmeisesti johtuu vauvan/kohdun asennosta, jolloin aiheutuu jokin hetkellinen hermopinne. Se voi vaivata vain hetken tai pidemmän aikaa ja hankaloittaa kävelyä toden teolla. Pelkään silloin pitää Karkkia sylissä, sillä molempien kaatuminen voi olla jo kohtalokasta joko Karkille tai vauvalle. Supistelut ovat selkeästi lisääntyneet, mutta onneksi ne ovat lähes aina vain kivuttomia harjoitussupistuksia. Toisinaan alavatsalla tuntuu kuukautiskipumaista jomotusta ja välillä vatsaan pistää. Voin välillä huonosti, olo on nuutunut ja oksettava, taitaa olla entistä tärkeämpää huolehtia säännöllisistä ruoka-ajoista ja riittävästä unesta. Heräilen öisin vessaan ja näen mitä merkillisempiä unia. Jotkin vauvan liikkeet tuntuvat jo melkein pahalta, kun hän oikein työntämällä työntää peppuaan keuhkojani kohden.
Mutta kuuluu raskauteen paljon hyvääkin. Painoa on tähän mennessä tullut vajaa 10 kg, enemmän kuin viime raskaudessa näillä viikoilla, mutta silti painan vähemmän, kun lähtöpaino oli nyt muutaman kilon matalampi. Olen kyllä iloinen, että painoa on tullut kohtalaisen maltillisesti ja turvotuskaan ei ole kovinkaan paljoa vaivannut. Edelleen sain luvan jatkaa salilla käyntiä, kun sen suurempia ongelmia ei ole ilmaantunut, olen sitten neuvolatädin mukaan hyvässä kunnossa ajatellen synnytystä ja palautumista. Maha kasvaa tasaisesti käyrällään ja poitsu on aktiivinen liikkuja. Verenpaineet oli neuvolassa koholla, aivan kuten viime raskaudessakin hetkittäin, ja ovat onneksi kotona mitattaessa pysyneet rajoissa. Ehkä Karolan ensimmäinen kerta mukana äidin neuvolassa sai verenpaineetkin kohoamaan, kun tyttö varasti neuvolatädin huomion jatkuvasti. Mutta kaikenkaikkiaan neuvola meni hyvin ja rutiinilla, kaikki kunnossa. Poika oli ainakin silloin onneksi raivo-tarjonnassa.
Nyt on synnytys alkanut pyöriä enevemässä määrin mielessä.
Odotan jo kuin kuuta nousevaa synnytystapa-arviota TYKSissä, jolloin selviää niin paljon enemmän, ainakin toivottavasti. Eniten pyörii mielessä Kimmon työt Porvoossa ja hänen ehtiminen mukaan mahdollisesti spontaanisti käynnistyvään synnytykseen, en kuollaksenikaan tahdo tehdä sitä suoritusta ilman Kimmoa. Otanko alkuun vara-henkilön tuekseni? Minne Karkki menee siksi aikaa? Vauvan koko, saanko synnyttää alakautta vai onko edessä suunniteltu sektio, sitäkään kun en missään nimessä toivoisi. Miten itse synnytys etenee tällä kertaa? On melko erilaista lähteä nyt synnyttämään kuin viimeksi, kun on yksi kokemus jo alla. Onhan se luonnollista jo näillä viikoilla alkaa pohtimaan tulevaa h - hetkeä, tuleehan se jälleen olemaan elämäni yksi tähtihetki, jonka muistaa lopun elämänsä.
Nyt alkaa univelka taas painaa silmiä sen verran paljon, että on parempi painua unten maille. Jatkan juttua vauvan tuloon valmistautumisesta ensi kerralla. Loppuun voin kuitenkin todeta, että pikkuhiljaa sitä alkaa herätä siihen todellisuuteen että meitä on ihan oikeasti kohta neljä, hurjan ihana ajatus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti