Perheen yhteiset lomapäivät juoksevat todella vauhdilla, mutta onneksi on vielä ensi viikkokin yhdessäoloa tiedossa. Aika vähän meillä on ollut sellaisia todellisia kotipäviä, kun ei tehdä mitään ihmeellistä, yleensä kun aina kuitenkin jotakin touhutaan. Aika ei ainakaan käy pitkäksi ja kesästä jää mitä ihanempia muistoja ja kokemuksia. Viimeisen viikon aikana ollaan oltu sukulaisten jokavuotisillla lettukesteillä nauttimassa mahat täyteen mitä ihanempia herkkuja, käyty seikkailupuistossa vähän lisää, lounastettu niin ravintoloissa kuin mummolassakin, laitettu kotia ja testattu kotikuntosalia Lauran kanssa, aloitettu vauvan tarvikkeiden pesu, ulkoiltu ja kuntoiltu, yritetty saada hyvää perhepotrettikuvaa raskausajasta ja nähty perhettä, mökkeilty hyvässä seurassa ja ihasteltu taaperoiden yhteistanssia, käyty viettämässä Ymmin synttäreitä etukäteen herkkujen ja elokuvan muodossa, oltu Muumimaailmassa, treffattu ystäviä ja leikitty leikkipuistoissa, kokeiltu käydä rannalla hytisemässä ja saatu iso kasa pienen pojan ihania vaatteita serkulta, käyty neuvolassa ja TYKSissäkin sekä vierailtu Turunlinnassa. Paljon on mahtunut taas viikon sisään ohjelmaa, pääasiassa kuitenkin aivan ihanaa sellaista!
Raskaus on viimeaikoina säikäytellyt useammankin kerran. Menkkamaiset jomotukset ovat lisääntyneet ja harjoitussupistukset ovat jo arkipäivää. Yhtenä iltana säikähdin kuitenkin astetta enemmän havaitessani epämääräistä asiaan kuulumatonta vuotoa. Viimeksi kun tällaista havaitsin, meni vedet jo samana iltana ja tyttö oli sylissä seuraavana aamuyönä. Viikkoja on kuitenkin vähän turhan vähän vielä, saisi Papu muutaman viikon vielä viihtyä yksiössään. Monien kehotusten jälkeen löysinkin itseni TYKSistä tarkastamasta tilannetta varmuuden vuoksi. Kaikki kuitenkin vaikutti olevan kunnossa ja syytä vuodolle ei keksitty. Sain luvan jatkaa elämää normaalisti, huh, pelkäsin niin joutuvani vuodelepoon ja eroon Karkista. Se ilo käynnistä oli, että vaikka sain todella nuivaa kohtelua osakseni, pääsin ultraan näkemään meidän pienen ja sain kuulla kohdunkaulantilanteesta. Mutta sain myös pelottavia uutisia, Papu on perätilassa! Minulle kyllä vakuuteltiin, että ehtii vielä kääntymään, mutta pisti se silti mietityttämään, Karkki kun oli asemissa jo hyvissä ajoin. En millään haluaisi sektiota.
Tänään neuvolassa oltiin mukavan sijaisen kanssa sitä mieltä, että vauva oli mahassa aika pitkälti poikittain. Voi kunpa hän nyt pian asettuisi raivotarjontaan, tälläinen jännitys ei sovi mulle! Jokatapauksessa kolmen viikon päästä olisi tarkoitus mennä TYKSiin synnytystapa-arvioon, oli tarjonta mikä tahansa. Sitten selviää vaihtoehdot/tuomio. Miten kestän odottaa sen kolme viikkoa!? Painoa olin kerryttänyt ihan likaa viime neuvolakäynnistä, mutta ainakin sijaisen mukaan näin sen kuuluukin mennä ja mitään syytä huoleen ei ole. Sf-mitta oli lähempänä yläkäyrää, mutta vauvan omituinen asento vaikuttaa kuulemma siihen, ja tiistain ultrassa sain paino-arvioksi täysin keskiarvosikiön mitat näillä viikoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti