Pikkuhiljaa alkaa jälleen iskeä jo se kyllästyminen raskaana olemiseen ja malttamattomuus tähän odotuksen loppumetreille. Näin sen kai kuuluukin biologisesti mennä, että nainen on kaikesta synnytyskivusta huolimatta valmis koitokseen, koska kyllästyy odottamaan rakasta nyyttiään syliin. Tiedän, että nyt kannattaisi vain nauttia vielä elämän helppoudesta, auringosta, kuntosalista, vapaa-ajoista, hyvinvoinnista, laatuajasta taaperonsa kanssa ja monesta muusta asiasta, jotka saattavat muuttua uuden tulokkaan myötä. Tiedän, ettei välttämättä synnytys ja sen jälkeinen aika ole kovinkaan mukavaa näillä ihanilla kesäilmoilla, mutta jostakin kumman syystä sitä silti haluaisi vauvan jo syliin. Syytän biologiaa!
Kotona kaikki alkaa olla valmista vauvan tuloon. Pikkuruiset vaatteet on pesty ja viikattu, vaippoja, tutteja jne tarvikkeita löytyy vinot pinot (kiitos ystävien) ja jopa vauvakirja saatiin vihdoinkin hommattua. Enää puuttuu se pieni tuhisija kehdostaan.
Onhan tässä vielä jännitystä vaikka ja kuinka, sillä edelleenkään viime perjantain neuvolassa ei voinut hoitaja sanoa varmuudella, että Papu olisi masussa oikein päin. Joten voitte vain arvata, kuinka kovin odotan torstain synnytystapa-arviota TYKSissä!! Odottavan aika on niin kovin kovin pitkä. Palaan asiaan kun tiedän itsekin enemmän, nyt kaikki peukut pystyyn, että Papu olisi vihdoin asettunut aloilleen pää alaspäin ja on valmis saapumaan meidän luokse pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti