EDIT: Hetken on lojunut tämä teksti luonnoksissa odottamassa kuvia, nyt ehkä vihdoin saan aikaiseksi julkaista tämän näin 3,5 kk myöhässä. Hauska, miten sitä tuolloin kuvitteli, että vatsa on jo valtava, toihan on niin pieni ja siro verrattuna nykyiseen!
Meidän tytön 2-vuotis syntymäpäivät on nyt juhlittu, ja hyvä niin. Vaikka olenkin aikamoinen organisoija, rakastan järjestää ja suunnitella erilaisia juttuja, vievät ne myös aika tavalla voimia. Olen innoissani etsinyt inspiraatiota meidän juhliin toisista lapsiperhe-blogeista jo pitkin talvea ja kevättä, ja kirjoitellut kalenteriin ylös mieluisimpia tarjottavia. Minulle henkilökohtaisesti oman tyttären syntymäpäivä on yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, joihin tahdon panostaa kunnolla. Mikä muu olisikaan merkannut omassa elämässäni yhtä paljon, kuin rakkaan Karkin syntymä. Nyt Kimmon ollessa keikkatyössä, oli aikataulu melkoisen tiukka, ja se jos mikä, aiheutti murhetta ja päänvaivaa. Tiukkaan aikatauluun nähden ja lähes täysin yksin kaiken tehneenä, suoriuduin mielestäni ihan hyvin, ja sain aikaan tytölle kivat juhlat niin ystäville kuin sukulaisillekin.
Lauantaina olin kutsunut meille ystäviä, niin meidän aikuisten ystäviä, kuin Karkinkin lapsikavereita. Porukka jakautui kuitenkin niin, että yksi ystäväperhe kävi jo perjantai-iltana, yksi sunnuntai-aamuna ja viimeiset vielä maanantai-iltana, ja ehkäpä ihan hyvä niin, meno lauantaina oli jo 7 lapsen voimin melkoinen. Karkki kyllä innoissaan odotti vieraita (ja varmasti etenkin lahjoja), mutta häkeltyi aikatavalla, kun ihmisiä tulikin kerralla niin paljon. Ujous iski, ja tyttö olikin normaalia aremmalla tuulella. Onnittelulaulua laulaessa ja kakkukynttilää puhaltaessa tyttö lähinnä itki, mutta reipastui onneksi koko ajan ja lahjojen availu taisi ollakin sitä mieluisinta puuhaa. Parasta herkkua taisi olla popcornit ja vaahtokarkit, omaa syntymäpäiväkakkuaan ei tyttö tainnut edes maistaa kumpanakaan juhlapäivänä.
Sunnuntainakin tyttö häkeltyi vieraiden määrästä ja ujosteli osaa sukulaisita, mutta availi jälleen innoissaan lahjansa. Toistaiseksi tyttö ei siis taida nauttia huomion keskipisteenä olemisesta, tai sitten tämä on taas yksi niistä "kuuluisista vaiheista", joita lapsilla tuntuu jatkuvasti olevan.
Nyt meillä on kaikki paikat täynnä tuliteriä, upeita lahjoja, ja tuskastelenkin, mihin ihmeeseen ne kaikki lukuisat lahjat sijoittaisi. Karola sai mitä upeampia leluja ja vaatteita, ja olenkin todella kiitollinen ihan jokaiselle juhlavieraalle. Kiitos että tulitte, toitte mukananne aivan liian hienon lahjan, ja toivottavasti viihdyitte! Vaikka päivä ei Karkille merkitse vielä hirveästi ja unohtuu varmasti ajan myötä, merkitsee se äidille hurjasti että te kaikki tulitte juhlimaan mun rakasta tyttöäni ja Karkki sai muistoksi mitä ihanimpia lahjoja ja toivottavasti muutaman onnistuneen valokuvankin.
Seuraava viikonloppu meneekin lepäillessä ja toipuessa juhlahumusta uusilla leluilla leikkien, ja ehdottomasti normaalia ruokaa syöden! Tuo neljän päivän herkkujen napostelu 24/4 oli liikaa ja pelkkä makeiden kakkujen ajattelu saa puistatuksen päälle. Onneksi on työpaikka, johon sain tuotua kaikki jäljelle jääneet herkut tarjolle, työkaverit kiittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti