Raskaus etenee kohtalaisen leppoisasti. Vielä voin liikkua oikeastaan ihan miten vain ilman sen suurempia kipuja. Toki sykemittari kulkee nykyään liikunnassa mukana, kun sykkeet eivät ihan pilviin asti saisi kohota. Ainut, joka minua rasittaa, on tuon kymppikiloisen heiluvan neidin kanniskelu. Se saa aikaan kipuja niin selässä kuin vatsassakin, etenkin vatsaan saattaa alkaa kovastikin pistämään, toivottavasti edessä sijaitseva istukka ei ota tästä nyt kovasti nokkiinsa, hankalaa on olla kantamattakin. Hyvinhän tuo pikkuneiti jaksaa kävellä, mutta äidin kärsivällisyys ei ihan aina riitä kaikkien kukkien ja kivenmurikoiden hämmästelyyn. Toisinaan tuo pistävä kipu voi ilmaantua ihan istuskellessakin, mutta onneksi harvemmin. Mutta liikunnasta nautin edelleen suunnattomasti, yksi päivän kohokohdista joka ikinen kerta!
Sokerirasitus tarvistisi varata tästä seuraavan neljän viikon sisään, voi kurjuus. Kukapa siitä nälästä ja pistoksista nauttisi, mutta tällaiselle piikkikammoiselle suursyömärille se on jo aikamoinen koettelemus. Ja tuleehan siitä taas myös työpoissaoloa aamupäivään, mutta minkäs teet, pakko on varmistaa, ettei se radi ole tietään tänne löytänyt.
Myös hampaitani tarkkaillaan, sillä viime raskaudesta sain itselleni hyvin kamalan kiusan, vakavan ientulehduksen, jonka parantamiseksi jouduttiin käyttämään lukuisia hammaslääkärikäyntejä, pelon ja kivun hikipisaroita ja eihän se ihan ilmaistakaan "hupia" ollut. Tässä raskaudessa ovat ikenet mielestäni voineet paremmin, vuotaneet vähemmän verta, ehkä tästä voi osittain kiittää huolellista välienjynssäystä. Nenäverenvuotoa on jonkinverran ollut tällä viikolla, mutta ikenet ovat jättäneet kohtalaisen vähälle vuotonsa. Ja kiva niin, viime raskaudesta on jäänyt mieleen jatkuva veren maku suussa.
Selittämätön unettomuus vaivasi alkuviikosta, en millään pystynyt nukahtamaan, vaikka väsy painoi. Unet jäikin parina päivänä alle 5 tunnin, ja sen huomaa heti, silmäpussit roikkui ja nyt uni maistuisi vähän liikaakin vajeen korjaamiseksi. Onneksi on viikonloppu edessä!
Yhtäkään hankintaa en ole vielä tätä poitsua varten tehnyt, vain muutamat äitiysvaatteet itselleni ostanut ja lainannut ystäviltä, ehkä sitä sitten lomalla ehtii paremmin.
Odotan, että Kimmo pääsee näkemään ja tuntemaan mahan jo selkeät muljahtelut Pavun vetäessä rallia mahassa, itse rakastan iltaisin keskittyä pienen hetken vain Pavun liikkeisiin sängyssä maatessani ennen nukahtamista. Silloin on aina ne parhaimmat bileet!
Loppuun haluan todeta, vaikka tämä nyt ei varsinaisesti raskauteen liitykään, niin on ollut ihana huomata, miten innoissaan Karkki on silitellyt toisten vauvoja niitä nähdessään. Hän on kovasti huolissaan, jos vauva itkee ja tahtoo antaa mm tutin vauvan suuhun. Tulee meidän pienestä Karkista varmasti mahtava isosisko, kunhan alkuharmituksesta ja pahimmista mustasukkaisuuksista päästään arkeen kiinni.
Hupsis, kuvailu taas vähän jäänyt, ainut masukuva koko viikolta on tukka pystyssä tänä aamuna otettu.
On se raskaus vaan ihanaa aikaa, vaikka välillä tunteekin itsensä ryhävalaaksi, kankeaksi ruikuttajaksi, pitää muistaa nauttia näistä ainutlaatuisista hetkistä!
Oi, siellä on varmasti tulossa kyllä mahtava isosisko tulokkaalle! :)
VastaaPoistaKarkista tulee varmasti hyvä ja huolehtiva isosisko !<3 Ja älä tunne itseäs ryhävalaaksi, hyvässä kunnossa olet ja hyvänä esimerkkinä siitä että raskaus ei ole mikään este treenaamiselle ja kunnossa pysymiselle :)
VastaaPoista