Kimmo on ollut mun elämässä kohta jo 8 vuotta. Ja hetkestäkään en luopuisi. Tottakai meidänkin, niinkuin kaikkien parisuhteeseen kuuluu myös niitä aallokkoja ja myrskyjä, mutta ennenkaikkea myös sitä tyyntä ja aurinkoa. Ilman iloja ja suruja, ei mikään välttämättä tuntuisi miltään ja se yhä uudelleen rakastuminen, kutkuttavat perhoset vatsassa, jännitys, intohimo, ikävä, onni, arvostus, ne saattaisi kuihtua pois.
Ollaan koettu yhdessä maailman suurimpia tunteita ja hetkiä, niitä elämämme tähtihetkiä, ja niistä muistoista en luopuisi mistään hinnasta. Ollaan jouuttu olemaan erossa välillä pitkiäkin aikoja töiden ja armeijan vuoksi, muttei välimatka ole koskaan kaatanut sitä mitä meillä on. Päinvastoin, on hyvä välillä joutua ikävöimään, jotta todella muistaa sen toisen läheisyyden arvon.
Kimmossa parasta on ehdottomasti sen uskomattoman kohteliaat käytöstavat, joihin kiinnitin huomiota Kimmossa ensimmäiseksi. Hyvin on poika kasvatettu. Kimmo on luotettava, rakastava, tasapainoinen, kohtelias, arvostava ja kuunteleva kumppani. Omistautunut ja rakastava isä. Kimmo laittaa poikkeuksetta mun ja tyttärensä tarpeet omiensa edelle ja jaksaa huolehtia meidän hyvinvoinnista. Kimmo on luonteeltaan melko vaatimaton, huolellinen, itsekriittinen, ystävällinen ja yksinpohdiskelija. Kimmoa ei saa kovin helpolla avaamaan ajatuksiaan julkisesti ja peitteleekin usein tunteitaan. Tässä suhteessa ollaan kuin eri puissa kasvettuja. Kimmolle perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä ja hän hoitaa myös työnsä aina viimeisen päälle. Intohimoinen suhtautuminen autoihin.
Meidän juttu toimii, koska yksinkertaisesti välitämme toisistamme niin paljon ja annamme toisillemme tilaa toteuttaa itseämme. Ajattelemme toistemme parasta ja välttelemme viimeiseen asti turhaa natinaa, nipotusta ja rumia sanoja.
Loppuun lyhyesti ja ytimekkäästi; hyvää ystävänpäivää rakas, minä sinua vaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti