Liikunta raskausaikana

Raskaus ei ole sairaus. Ja liikunta on hyväksi niin odottavalle äidille kuin tulevalle lapsellekin. Silti niin usein kuule sanottavan; "ei mun tarvii liikkua, mähän olen raskaana" tai "mä en voi koska mä olen raskaana". Useimmiten asia ei kuitenkaan ihan näin ole. 

Mulle on ihan itsestään selvää, että liikunta jatkuu läpi raskauden, ei välttämättä täysin samanlaisena, mutta kunnon ja voinnin mukaan kuitenkin ainakin jossakin määrin. Toki vuodelepoon määrätyt on asia erikseen. Liikunnalla voi myös ehkäistä pahimpia kipuja ja ylläpitää kuntoa & lihaksistoa tulevaa synnytystä ja vauva-arkea ajatellen. Toki liialla rähkimisellä voi saada aikaan myös pahaakin, mutta eiköhän nainen oman vartalonsa ja sen hetkisen kunnon aika hyvin tunne. 

Viime raskaudessa olin turhankin varovainen ja jätin juoksun & kuntosalin heti positiivisen testin jälkeen pois harrastuksista. Jatkoin kyllä jumppia, kävelyä, uintia ja muita aerobisia lajeja, mutta lihaskunnon annoin rapistua pois. Luonnollisestikin olin melkoinen löysä nahkakasa synnytyksen jälkeen ja lihaskunnon hankkiminen alkoi lähes nollasta. Tottakai aerobinenkin liikunta piti raskauskilot kurissa ja peruskestävyyskunnon voimissaan, mutta pakko myöntää, että kyllä se lihasten olemattomuus vähän harmitti. Nyt tavoitteenani on ylläpitää myös lihaskuntoa mahdollisimman hyvin ja tottakai raskautta kuunnellen. Olen ahminut tietoa raskausajan kuntosaliharjoittelusta netin syövereistä ja sitähän ei pidetä lainkaan huonona raskauden aikana, päinvastoin! Jaksaahan sitä sitten paremmilla voimilla kanniskella vauvaakin helpommin. Pistetään viime kerran ylivarovaisuus ensikertalaisen piikkiin. 

Ymmärrän kyllä todella hyvin, miksi raskaana on helpompaa valita se kotisohva ja sipsit kuin hikinen kuntosali. Alkuraskauden väsymys ja huono olo voi lamauttaa totaalisesti etenkin kun arkeen kuuluu jo työt ja esikoinen, on vaikea motivoitua enää ylös illalla sohvalta kun siihen on vihdoin ja viimein päässyt. Myönnän, muutamat lenkit ja salit jäi multakin tekemättä ja ne vaihtui karkkipussiin & telkkariin, olihan sitä välillä aivan älyttömän väsynyt, huonovointinen ja ärsyyntynyt. Sitä vain unohti, miten hyvän ja virkeän olon sillä liikunnalla taas saakaan aikaan, vaikka alkuun  olisi kuinka väsynyt tai turhautunut tahansa. Onhan se motivaation löytäminen toisinaan vaikeaa, kun miettii; paksuksi tässä jokatapauksessa tulee, mutta olen itse yrittänyt miettiä asiaa siltä kannalta, että sitä helpompaa on raskauskiloista päästä eroon, mitä vähemmän niitä on. Ja onhan se myös tärkeää sikiön kannalta, ei saisi olla itsekäs ja jäädä makaamaan huonoa ravintoa puputtaen, kun on vastuussa toisen hyvinvoinnista. 

Tottakai on otettava huomioon odottajan alkukunto, eihän sitä voi yhtäkkiä ruveta juoksemaan 10km:n lenkkejä kun testi näyttää positiivista, mutta jos yleisesti kunto on hyvä, ei liikunnan normaalille jatkamiselle ole mitään estettä. Itsekin sain neuvolasta kannustusta jatkaa liikuntaa täysin normaalisti omaa kehoaan toki kuunnellen. 

En todellakaan ole mikään malliesimerkki, ja olen helposti laittanut liiat herkuttelut ja sohvalla makaamiset raskauden piikkiin, mutta tällä tekstillä yritän nyt motivoida niin itseäni kuin muitakin "paksukaisia" liikkeelle raskaudesta huolimatta! Seuraavassa liikunta-aiheisessa postauksessa ajattelin kertoa tarkemmin, miten sitä ollaan siis kirjaimellisesti nämä 14 ensimmäistä raskausviikkoa liikuttu. Kiinnostaako? 

Ps. Tulossa myös epäonnistuneen superdieetin rinnalle erittäinkin onnistunut ja hatunnoston arvoinen suoritus, sillä sain puhuttua siskoni vieraspostaamaan blogiini omasta onnistuneesta dieetistään, huikea muutos, mahtavaa Minna!