Olen aina tiennyt, että haluan enemmän kuin yhden lapsen, tulenhan itsekin kolmelapsisesta perheestä. Sisarukseni on minulle mielettömän tärkeitä ja pysyvät elämässäni mukana varmasti aina, joten mulle on ehdottoman tärkeää, että myös Karkilla on elämässään tällaisia tukipilareita, etenkin, jos vaikka meille vanhemmille jotakin sattuisi. Pakko myöntää, synnytyksen ja koliikki-kauden jälkeen pitkään olin sitä mieltä, että Karkki tulee olemaan meidän ainoa silmäterämme, mutta kai se naisen anatomia ja mieli on luotu niin, että aika kultaa muistot ja vauvakuume nostaa päätään pikkuhiljaa uudelleen, salakavalasti painostaen.
Toivoimme ikäeroksi 2-3 vuotta. Jotta lapsista tulee mahdollisimman läheisiä mahdollisimman pian, mutta kuitenkin niin, että saavat olla rauhassa äidin ja isin vauvoja ennen uuden vauvan tuloa. Oltiinhan tätä ajatusta pyöritelty tottakai myös monelta muulta kantilta, eikä se todellakaan ollut mikään yhtäkkinen päähänpisto, vaan tarkkaan harkittu ja kauan haaveissa pyörinyt asia. Haluttiin ajoituksen olevan paras mahdollinen. Ja nyt kyllä meni aika nappiin, itse kun olen määräaikaisessa työsuhteessa, menee nyt työsuhde yksi yhteen äitiysloman kannalta, saan nauttia (toivottavasti loppuraskaus sujuu yhtä hyvin kuin viimeksi) loppukesästä kesä- ja äitiysloman muodossa, ikäeroksi tulee noin 2 vuotta ja 5 kk ja Karkin hoitokuviot osuu sopivasti lomien kanssa. Haikara siis todellakin kuunteli tarkasti meidän toiveemme. En voisi olla innostuneempi ja onnellisempi tulevasta ja myös tästä hetkestä, ainakin vielä odotus on ihanaa!
Viime raskaudessa tein koko raskauden kestävän päiväkirjan, jonne talletin ajatuksiani tekstin muodossa, sekä tärkeitä hetkiä ja mahan kasvua kuvien muodossa. Myös nyt olen samantyyppistä kirjoittanut, ja olenkin ajatellut joitakin pätkiä kopioida myös tänne blogin puolelle. Ne, jotka ovat kaikille silmille sallittuja ajatuksia.
Tässä joitakin ajatuksia sen jälkeen, kun on päätetty, että vauva saa tulla kun on tullakseen;
Olen itse saanut kasvaa kahden sisaruksen kanssa, enkä voi edes kuitella, miltä tuntuisi olla ainut lapsi. Sisaruussuhde kuitenkin opettaa ja antaa niin paljon. Vaikka sisarusten kanssa ollaan sillointällöin tukkanuottasilla, ei mikään voi korvata sitä täyttä tukea ja ymmärrystä, sitä sisarusrakkautta. Mulle sisarukset merkitsee hyvin paljon ja on todella rakkaita, ja haluan Karkin kokevan sitä samaa elämässään.
Haluan vielä kokea raskauden, se vain on jotakin niin ihmeellistä ja hienoa. Haluan jopa kokea synnytyksen, se tunne kun saa oman lapsensa vihdoin syliin, on vain niin täydellinen, eikä sitä tunnetta voi muilla keinoin saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti