Ensimmäisellä kolmanneksella olin melkoisen väsynyt ja huonovointinen toisinaan. Onnekseni Kimmo oli juuri tuolloin lomautettuna, mikä helpotti huomattavasti väsymystäni ja kotityötaakkaa. Se myös mahdollisti liikunnan. Joten pidinkin melko tarkasti kiinni siitä, että pääsin viikossa sen neljä kertaa salille, vaikka muu liikunta jäisikin vähemmälle. Toisinaan olin työpäivän jälkeen todella väsynyt, nälkäinen ja huonovointinen, mutta onneksi useimmiten jaksoin siitä huolimatta käydä liikkumassa, koska se kyllä aina antaa paremman fiiliksen ja voinnin, oli lähtöolo mikä tahansa. Aina ei treeni kulkenut onnistuneesti ja pikkuhiljaa myös tulokset vähän laskivat, niin toistojen lukumäärissä, painoissa ja omassa kehossakin. Mutta pidin kuitenkin pääasiana, että jatkoin liikuntaa, enkä jäänyt vain ja ainoastaan ruokapöydän ääreen notkumaan. Suoritin salilla täysin samanlaista nelijakoista ohjelmaa, kuin ennen sitä plussatestiäkin. Lisäksi harrastin kotiliikuntaa, jos jaksoin, mm. askelsin telkkarin äärellä laudalle, zumbasin, kävin kävelyllä (harvemmin myös juoksemassa), mitä ikinä vain keksinkin tehdä. Olin yllättynyt, miten vähän kuitenkin salilla tehot laski, eniten ehkä laski leuanvetojen määrä painon kasvaessa, mutta muuten painojen suhteen jaksoin yllättävän hyvin.
Nyt toisella kolmanneksella on tilanne vähän toinen. Voin fyysisesti paremmin kuin aikoihin, en ole enää niin väsynyt ja huonovointinen, vaan virkeä ja energinen, ihan niinkuin stereotypisesti energisellä toisella kolmanneksella kuuluukin olla. Mutta tilanne kotona on muuttunut, yhtäkkiä Kimmo onkin arkisin poissa kotoa kokonaan ja kaikki vastuu kodista on arkisin minun vastuullani. En myöskään enää pääse salille samalla tavalla, koska Kimmo ei ole katsomassa Karkin perään. Onhan salilla lapsiparkki, mutta pidän kohtuuttomana sitä, että raahaan lasta hoidosta toiseen vain oman tahtoni vuoksi. Pari kertaa olen päässyt myös arkena salille Karkin mummon hoitaessa tyttöä, mutta pääasiassa koitan nyt sisällyttää salikerrat viikonloppuihin. Huonoin tuloksin. Olen jo vähentänyt salikerrat viikossa kolmeen; tehnyt siis uuden jaon; 1. jalat + rinta, 2. hauis + selkä ja 3. ojentajat + olkapäät. Siitä huolimatta olen kahtena viimeisenä viikonloppuna käynyt salilla vain kahdesti, johtuen siitä, että sunnuntaisin olen ollut liian väsynyt jaksaakseni mennä salille. Viimeiset kaksi viikonloppua kun ovat olleet melko vähäunisia. Hankalaa, kun tahtoo nähdä ja viettää aikaa ystävien kanssa viikonloppuisin, mutta samalla tahtoisi jaksaa myös käydä salilla sen 3 kertaa. Ehkä koitan jatkossa panostaa myös uneen ja sitäkautta jaksaa käydä viikonlopun aikana sen 3 kertaa salilla. Olenhan sen omanajan tarpeessa kuitenkin edes sen 3 tunnin verran viikossa, kun arki menee täysin töiden ja lapsen ehdoilla, enkä siis missään nimessä valita, mulla on kiva työ ja ihana lapsi, mutta 3 tuntia salilla viikossa ei mun mielestä ole liikaa vaadittu, vai onko? Yritän arkisin ehtiä liikkumaan Karkin ehdoilla, milloin me pyöräillään, milloin vaunukävellään ja milloin kotijumppaan. Väkisinkin kuitenkin kaipaan sitä mulle rakkainta lajia, kuntosalia, lisää arkeeni.
Tarkoituksenani olisi jatkaa liikuntaa läpi raskauden, olla täysin plösähtämättä ja keräämättä raskauskiloja liikaa, menettämättä täysin kaikkia hankittuja lihaksia ja peruskuntoa. Katsotaan, kuinka mun käy, tuleeko musta hikoileva kesävalas vai energinen kesäodottaja ilman ylimääräisiä löllöjä. Sen ainakin tiedän, että nyt on skarpattava, jos aion tavoitteessani pysyä! Pitäkää mulle siis peukkuja vaivattoman ja energisen raskauden puolesta!
Kiva kuulla, että olet pystynyt treenaamaan hyvin raskaudesta huolimatta. :) Ja jos multa kysytään, tuo kolme tuntia ei kuitenkaan ole kovin paljon pyydetty; eiköhän jokainen äitikin kaipaa omaa aikaa. Ja kun välillä saa sitä omaa aikaa ja pääsee niin sanotusti vähän arkea karkuun, niin työt ja kodin hoitaminen eivät myöskään tunnu niin raskaalta. :)
VastaaPoista