Perheviikonloppu

Saatiin Kimmo tosiaan jo keskiviikkoiltana kotiin ja näinollen meidän suunnittelema paljon yhdessäoloa sisältävä viikonloppu onnistui varsin mallikkaasti. Suurimmaksi osaksi säätkin suosi kerrankin! Samaa ei voi kyllä enää sanoa ennusteiden perusteella, mutta saatiinpahan edes pari lämpimämpää päivää.

Perjantaina sää oli ihanan aurinkoinen, ja lähdettiinkin lähes samantien töistä kotiuduttuani testaamaan uudet vaunut kauppareissun yhteydessä. Reippailtiin muutaman kilometrin päähän tekemään ostokset ja herkuttelemaan jäätelöt ennen kotiinpäin kävelyä. Uudet vaunut olivat niin kevyet työntää ja Karkkikin viihtyi hyvin isossa tilassa. Takaisintullessa Papun matkatessa vielä mahassa, toimi hänen paikkansa oivana kauppakassitelineenä. Saatiin siis varsin isot ostokset mahtumaan vaunuihin.

Kotona alettiin lähes samantien valmistamaan iltapalaa, itsetehtyjä hampurilaisia. Sämpylätaikinan pyöräytin hetkessä ja kananmunat paisteltiin pannulla sämpylöiden valmistuessa uunissa. Sitten kiireen vilkkaan ulos nauttimaan säästä sekä grillaamaan pihvit ja pekonit. Pian päästiinkin jo herkuttelemaan täydellisiä hampurilaisia omassa pihassa, ja oli kyllä juurikin niin hyvää, miltä näyttää. Ilman viiletessä ja kellon käydessä oli pakko siirtyä sisälle pakkailemaan seuraavan päivän retkijutut valmiiksi ja mennä nukkumaan kohtalaisen ajoissa.

Lauantaina soi kello aikaisin, jotta saatiin rauhassa syödä kattava aamupala ennen reissuun lähtöä. Oltiin siis menossa Insinööriliiton järjestämälle Tampereen-retkelle, joka sisälsi bussimatkojen lisäksi Vapriikki-museon vierailun ja keittolounaan siellä sekä rannekkeet Särkänniemeen. Jo pelkkä linja-autossa matkustaminen on meidän pienelle suuri ja kauan odotettu elämys, mutta kieltämättä itsekin odotin tätä koko perheen yhteistä reissua kovasti.

Kohtalaisen kivasti bussimatka menikin yhden pysähdyksen voimin. Onneksi bussia ei ollut ihan täyteen buukattu ja Karkkikin sai oman istumapaikkansa.  Myös Kimmon viereinen paikka jäi tyhjäksi, joten vuoroteltiin Karkin vieressä istumista ja hänen viihdyttämistään. Sillä vaikka matkustus kuinka jännittävää olikin, ei reilu 2 vuotias vauhdikas taapero viihdy hissukseen paikallaan kahta tuntia linja-autossa. Katseltiin netflixiä kännykästä ja syötiin eväitä, ne olivat ehkä ne parhaimmat keinot saada tyttö pysymään penkissä.

Perillä museolla sai mennä syömään omaan tahtiinsa, mutta koska me tiedostettiin hyvin, että aika on rajallinen ja että meidän perheen ruokailu voi todellakin kestää astetta kauemmin, aloitettiin lounaalla. Oli kyllä runsas ja hyvä keittolounas salaatteineen, leipineen ja hedelmäsalaatteineen,  tosin keitto oli niin mausteinen, etten ihmettele, että Karkki söi mieluummin leipää ja jälkiruokaa. Kokonaisajaksi museossa oloon jäi aikaa vain 1,25 h, josta meillä ruokailuun meni yli puolituntia, joten emme nähneet museosta kuin pienen silauksen. Valittiin kohteeksi lelumuseo ja luontopuoli,  koska tiedettiin niiden olevan Karkin mielestä mielenkiintoisimmat alueet. Museo oli siinä mielessä kiva, ettei siellä ollut pelkästään lasin takana olevia esineitä, vaan että asioita sai myös kokeilla ja tunnustella, leluilla sai leikkiä ja luontopuolellekin oli järjestetty erilaisia aktiviteetteja. Oltaisiin viihdytty kyllä kauemminkin,  mutta myös Särkänniemeen oli kova kiire.

Karkki alkoi jo selkeästi väsymään matkalla Särkänniemeen. Perillä kuitenkin into piukeana meni isänsä kanssa karuselliin kuin vanha tekijä. Seuraavaksi vein Karkin tattiralliin, joka ei ollut hyvä valinta. En tajunnut, että laitteessa on turvakaari,  juuri ja juuri mahduin mahani kanssa sen taakse. Laite myös kohosi vähän ilmaan ja se olikin väsyneelle Karkille vähän liikaa, raukka pelkäsi hieman, vaikka koitinkin häntä kovin rauhoitella kainalossani. Tämän jälkeen todettiinkin että on paras saada tyttö unten maille. Hetken yritettyämme onnistuimmekin ja herkuteltiin rauhassa jäätelöt & kurkattiin Koiramäki jo valmiiksi, mitä kivaa näytettävä sieltä Karkille löytyy. Unien jälkeen syötettiin tyttö ja käytiin taikajoessa lillumassa. Tästä isi suuntasi tytön kanssa parhaaksi laitteeksi osoittautuvaan vanhalla autolla ajoon, kantti x kantti -laitteeseen. Karkki oli tästä aivan innoissaan! Pääsinhän minäkin tytön kanssa karuselliin ja siitä Koiramäkeen. Nälkä alkoi jo kurnia vatsoja ja hetken koiramäessä kierrettyämme päädyimme pizzabuffettiin. Ruoka ei ollut mitään tähtitieteellinen hyvää, mutta kelpasi pahimpaan nälkään ja kiireeseen. 
Hotkittuamme masut täyteen todettiin kellon olevan jo niin paljon, ettei enää ehdittäisi kuin pariin laitteeseen. Kokeiltiin laittaa Karkki yksin pieneen lastenlaitteeseen, mutta tyttö pelkäsi olla siellä yksin, joten nämä yksin laitteeseen menot saa jäädä ensi kesään. Karkki ehti vielä isänsä kanssa uudelleen autoilla ajeluun, ja sitten olikin jo pakko rientää bussille. Oltaisiin mieluusti katsottu esitys koiramäessä sekä delfinaariossa, kierretty akvaario ja hurjasteltu laitteissa monen monta kierrosta lisää, mutta aika se vaan on aina liian lyhyt.

Kotimatka sujui kivasti kun meidän takana istuvat tytöt viihdyttivät Karkkia mielellään. Pitkä, mutta huippu päivä takana oli myös aivan ihana päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Yllättävän hyvin jaksoin mahani kanssa seisoa ja kävellä ympäri särkänniemeä,  jalat vain väsyivät painavasta lastista. 

Sunnuntaina aloitin päivän leipomalla kinkku- ja raparperipiirakat päivän vieraille tarjottaviksi. Vähän siivoskeliin kotia ja puolenpäivän maissa meille tulikin ystäväperhe kyläilemään. Pari tuntia vierähti hetkessä kahvitellessa ja lasten villiä menoa seuratessa. Pian vieraiden lähdettyä lähdettiin itsekin kipinkapin kohti Papin herkkupöytää. Karkki nukahti, joten saatiin rauhassa herkutella lohta herkullisilla lisukkeilla ja hörppiä kahvit raparperipiirakan jämän kanssa. Pari tuntia vierähti jälleen vauhdilla ja pian olikin jo aika suunnata kotiin, vieläkään kun Kimmo ei ollut saanut ilmoitusta, lähteäkö illalla kohti Porvoota vaiko ei. Eihän  hän sitten lähtenyt, ja päädyttiinkin iltapalaksi noutamaan vähän herkkuja Mcdonaldsista ja katsomaan elokuvaa, aika rentouttavan ihana päätös viikonlopulle!

Ponsit sille, ketä jaksoi lukea koko postauksen alusta loppuun, huomaamattani tästä tulikin astetta pidempi. Näin kivoista asioista voisi vaan turista vaikka kuinka pitkään.