RV 28+

Nyt sitä sitten viimeistään ollaan viimeisellä kolmanneksella, raja kun vaihtelee eri lähteiden mukaan. Mutta viimeiset 12 viikkoa edessä, tai voihan se olla, että jo esimerkiksi 10 viikon päästä on poika sylissä, hurjaa!

Huomenna on myös viimeinen työpäiväni,  ennen pitkääkin pidempää lomaa, joka kestää x kuukautta, yhtään kun ei voi etukäteen mennä sanomaan, mitä elämä tuo tullessaan. Tunnelma on samaan aikaan helpottunut, innokas ja onnellinen, mutta myös toki haikea. Päässä pyörii monia ajatuksia; tulenkohan enää koskaan työskentelemään täällä ja jos tulen, niin koskakohan palaan työelämään. Millaista täällä silloin on ja onko kaikki samat tutut kasvot edelleen töissä? Millaista on jäädä kotiin ja saanko päiväni kulumaan mukavasti niin, että Karkillakin on kivaa? Arjen muutokset jännittää aina kovasti, mutta pääasiassa olen todella innoissani, mun ja Karkin kesä alkaa huomenna, vaikka vettä tulisikin taivaan täydeltä!

Pääasiassa edelleen voin hienosti, fiilis vain kohoaa päivä päivältä loman lähestyessä ja stressin vähentyessä. Joitakin kurjia raskausvaivoja on kuitenkin ollut kiusanani tällä viikolla. Voimakasta paineentunnetta, kuin kaveri yrittäisi jo nyt päästä ulos turvapaikastaan. Menkkakipumaisia jomotuksia ja supistuksia sekä tänään melko viiltäviä liitoskipuja.  Papu on edelleen kovin aktiivinen ja välillä rauhassa istuessa esimerkiksi kahvipöydässä tms, voin silmin nähdä, miten maha heiluu iskujen voimasta. Hän tykkää selkeästi siitä, kun syön ja muistuttaakin usein potkuillaan, että eikös olisi jo taas aika tankata, potkut kun yleistyvät nälän tunteen kanssa samaan tahtiin. Vaikea on sanoa, miten päin poika siellä majailee, liikkeitä kun tuntuu milloin missäkin, toki voivat ne iskut olla nyrkkeilyharjoituksiakin, ei pelkästään potkuja. Hikasta ei ole Papu kärsinyt vielä kertaakaan ainakaan niin, että olisin sitä huomannut, siskonsa kun taas hikoitteli jatkuvasti. Napani on osittain pulpahtanut ulos ja osittain kuopalla,   merkillisen näköinen. Vatsa tuntuu jättiläismäiseltä ja jotkut asiat vähän jo hankalilta suorittaa itse, mm. kenkien jalkaanlaitto ja varpaankynsien leikkaaminen. Kohta saa Kimmo leikata kolmet varpaankynnet, hän kun on yleensä hoitanut Karkin kynnet omiensa lisäksi, saa kohta taas hoitaa munkin. Unentarve tuntuu vain lisääntyvän päivä päivältä ja joka päivä herätyskelloon herääminen tuntuu yhä vaikeammalta. Mutta kun nukun, nukun kuin tukki ja näen mitä merkillisempiä unia.

Kuntoilu maistuu edelleen todella hyvältä, enkä malta odottaa, ettei ainakaan työt ole kuntoilun ja ulkoilun esteenä. Toivotaan myös aurinkoisia ilmoja, jotta voidaan Karkin kanssa ulkoilla vaikka koko päivä jos siltä tuntuu! Kesässä parasta on myös tuoreet herkut. Jälleen kerran olen koko viikon syönyt lähinnä erilaisia herkullisia salaatteja lounaaksi ja päivälliseksi. Tänäänkin lounaalla söin kana-mansikka-avokado-viinirypäle-vesimeloni-salaattia hurjan kasan, sitä kun voi vielä hyvällä omalla tunnolla vedellä vaikka kilon kerralla. Rakastan erilaisia kesäsalaatteja! Ja kirsikat,  nam mikä jälkiruoka. Kotivaa'an mukaan painokin on alkanut pysymään aisoissa, ihan kiva niin!

Pidättehän peukkuja, että se kesä nyt alkaisi ihan oikeasti, kun varmasti hyvin monen suomalaisen kesäloma alkaa samaan aikaan kuin munkin?
Onko muut odottajat jo hamstranneet alelaarit tyhjiksi vauvanvaatteista? Itse kun ajattelin päästä koluamaan laareja vasta lomalla.