Kiiiiire

Tuntuu, että näin joulun alla on kaikki vähän vähemmän tai enemmän hyrskynmyrskyn ja heikunkeikun. Ehkä ulkona olevat säät tarttuu ajatuksiinkin ja saa pienen ihmisen ihan sekaisin. Ympärillä vallitsee kaaos, stressi, odotus, kutkuttava jännitys ja juhlan tunnelma. Miten tässä hullussa huumassa saa ajatukset, tavat ja tottumukset pysymään kasassa, ihmettelempä vaan!

Itse voin ainakin täysin rehellisesti sanoa, että näin loppuvuodesta fiilikset muuttuvat herkästi uutta vuotta ja alkua odottaviksi, stressaantuneiksi kaikesta täydellisen joulun tavoittelusta ja hälläväliä asenteeksi kaikkia omia tavoitteitaan kohtaan.

Toivoisin joulunajan olevan rauhoittumista, yhdessäoloa ja kiireettömyyttä, mutta miksi ihmiset, minä mukaan lukien, silti toimimme täysin päinvastaisesti? Juoksemme kuin päätön kana ostelemassa krääsää ja yhteinen aika on lähinnä kauppojen hyllyjen väleissä kriiseillen. Koemme suurta painetta täydellisestä, herkkuja notkuvasta pöydästä ja samaan aikaan tahdomme mahtua siihen täydelliseen joulumekkoon ja näyttää nätiltä. Hullua!

Omat pienet keinoni lievittää edes vähän joulustressiä ja kiirettä on seuraavat. Ostan vain pääasiassa tarpeellista ja hyödyllistä lahjaa, josta tiedän toisen tulevan iloiseksi. Ostan tuotteita, jotka varmasti käytetään ja ovat mieluisia, tai elämyksiä lahjakorttien muodossa. Harvoin ostan mitään, koska on vain pakko, vaan pyrin ostamaan jotakin ns. käyttökelpoista turhien esineiden sijaan. Haluan antaa iloa ja tarpeellisuutta. Tottakai mm. lasten lelut on ns. turhakkeita tavallaan, mutta ne tuottavat kuitenkin saajassa niin suurta iloa ja mahdollisesti samalla opettavaisia hetkiä, että ovat ehdottomasti sen arvoisia. Joulupöytä järjestetään tänävuonna ns. nyyttärimeiningillä. Vietetään aattoa meillä, ja jokainen kykenevä tuo pöytään muutamia herkkuja, jottei kaikki jää meidän taakaksemme. Näin jokaisella on hieman stressittömämpi joulunodotus, kun ei tarvitse yksin kaikkea järjestää. Kolmanneksi annan itselleni luvan ottaa vähän rennommin mm. liikunnan saralla, tai ainakin kovasti yritän niin. Kuten kaikki tietää, on lepo ja tauot välillä enemmän kuin tervetulleita etenkin paljon kuntosalilla käyvälle. Olen kuitenkin erittäin, erittäin huono pitämään taukoviikkoja tai kevyempiä viikkoja, tahkon aina ns. täysillä. Tavoitteeni onkin pitää pari kevyempää viikkoa joulun lähettyvillä ja keskittyä siihen olennaiseen, yhdessäoloon. Toisaalta kova liikunta on paras keino lievittää stressiä, joten vähän ristiriitaista sinänsä, mutta koska välillä on otettava kevyemmin kehittyäkseen, tähtään pariin kevyempään viikkoon, en täyteen liikkumattomuuteen kuitenkaan kykene.

Kaiken kiireen ja stressihormonien keskellä olisi tärkeää keskittyä omaan hyvinvointiinsa pysyäkseen terveenä, ja useimmiten se hyvinvointi lähteekin vatsan kautta. Tuntuu kuitenkin, että lähiaikoina on tullut herkuteltua enemmän kuin laki sallii. Olen nähnyt paljon ystäviä, kavereita ja perhettä sekä sukulaisia, ja kaikkien kanssa tulee aina syötyä jotakin makeaa kahvin rinnalla. Jotenkin sitä alkaa joulun alla lipsumaan helpommin, koska edessä siintää jo se uusi alku ja uudet kujeet. Ei sen kuitenkaan niin pitäisi mennä. Rennosti pitää toki pystyä joulunaikana ottamaan ja jättämään turha nipotus muualle, mutta ei kait sitä tarvitse ihan kahta viikkoa eukäteen jo aloittaa?! Kaupan hyllyt ja television mainokset huokuvat mitä ihanimpia suklaita ja muita jouluherkkuja, oma leivontakäsi on alkanut taas innostumaan ja viikonloput täyttyvät mitä upeammista juhlista. Ei siis ihme, että on vaikea olla lankeamatta houkutuksille.

Ehkä kohtuus kaikessa -lausahdus sopii paremmin kuin hyvin joulun aikaan. Kohtuullisesti stressiä, lahjoja, herkkuja ja liikuntaa. Mahdollisimman paljon yhdessäoloa, rentoutumista ja hyvinvointia. Tähdätäänhän me kuitenkin kaikki samaan päämäärään; omannäköiseen iloiseen ja onnelliseen jouluun! Ihanaa joulunodotusta kaikille!