Ihan hurjasti kaikkea, mitä ensikertalainen äiti voi vain ihmetellä; voiko noin pieni ymmärtää jo noin paljon!? Karkki ymmärtää todella hyvin hänelle kerrottuja asioita ja osaa yhdistää niihin erilaisia toimintoja. Esimerkiksi kun kerron, että mennään suihkuun/kylpyyn/saunaan, hakee tyttö pienet jalat kovaa vauhtia kiitäen kylpytakkia ja yrittää riisua vaatteita. Uinnista puhuttaessa hakee uimapuvun ja ulkoilusta puhuttaessa koittaa pukea ulkovaatteita. Hän osaa nimetä kuvien perusteella paljon eri ihmisiä ja osoittaa tykkäävänsä erityisesti joistakin mm ryntäämällä näiden syliin tavatessa. Hän osaa tunnistaa, mikä on kenenkin omaisuutta ja usein tuokin mm kännykät omistajilleen kehujen toivossa. Tyttö rakastaakin kaikkien "tärkeiden" tehtävien suorittamista ja nauttii erityisesti niiden jälkeisistä kehuista. Pyritäänkin ottamaan Karkkia mukaan arkisiin askareihin mahdollisimman hyvin, tuomalla pyykkejä koriin tai narulta kaappiin, viemään roskia roskikseen, pyyhkimään pölyjä jne. Karkki on hurjan eläinrakas ja ihmisläheisyyskin on hurjan tärkeää hetkellisen alkujännittksen jälkeen. Rakkautta osoitetaan pusuin ja halein.
Karkki osaa hurjasti sanoja ja ulosantikin paranee päivä päivältä. Tällä hetkellä on kahden sanan yhdistäminen peräkkäin kovassa harjoittelussa, joten eiköhän ne lauseet pian kasva jo pidemmiksikin. Yksinkertaisia kahden sanan lauseita kuulee jatkuvasti: äitin auto, laita tänne, anna tänne, "karkki" piirtää, mennään tänne, lisää puuroa... En osaa sanoa, ymmärtääköhän muut lauseita yhtä hyvin kuin äiti, mutta äiti ainakin lähes aina ymmärtää, mitä Karkki koittaa kertoa.
Karkilla on hurjan hyvä muisti, hän tietää miten läheiselle jumppapaikalle mennään ja toivookin pääsevänsä jumpalle joka kerta, kun me ohi mennään. Hän muistaa edelleen ensimmäisen jumpan pesäleikin ja vauvajumpan isovarvas-kantapää-laulun.
Motorisetkin taidot kehittyvät jatkuvasti. Sormien näppäryys kehittyy ja dublopalikat yhdistyvät päivä päivältä helpommin ja isommaksi torniksi. Jalat juoksevat jo kovaa tahtia ja kuperkeikan teko ihan itse on jo lähellä onnistumista, vain pienen pieni avustus vaaditaan.
Tempperamenttia löytyy. Tyttö osaa osoittaa tunteensa vahvasti, mikä on hyvä asia, eihän tunteitaan pidäkkään hävetä. Karkki nauraa makeasti, kun siihen on aihetta (tuntuu, että vahingonilo on paras ilo tällä hetkellä) ja osaa myös olla hyvinkin uhmakas, kun ei saa mitä tahtoo. Uskon kuitenkin, että tempperamenttisella luonteella ja tahdonvoimalla pärjää tulevassa elämässä loistavasti, vaikkei ne uhmaamiset aina äidin sydäntä niin lämmitäkään. Karkilla on myös empatiakykyä, hän tulee silittämään ja halaamaan, kun joku on surullinen. Karkki ei toistaiseksi onneksemme ole oppinut mistään puremaan, tönimään tai harrastamaan muita väkivaltaisuuksia. Hän rakastaa kiipeilyä ja riehumista, juoksemista ja peuhaamista. Liikunnalliset leikit ovatkin parhaita, äitiinsä tullut tyttö!
Karkki on oppinut hyvin kaikkiruokaiseksi ja kiltisti lautasen tyhjäksi syöväksi, kunhan vain joku syöttää häntä. Jos itse pitäisi viitsiä syödä, kestää se niin kauan tytön haaveillessa niitä näitä, että aiemman lautasen lähestyttä loppuaan olisikin jo seuraavan ruoan aika.
Karkki nukkuu jo hienosti ison tytön sängyssään omassa huoneessaan pupu kainalossa ja on vain kerran yöllä itse postunut sängystä. Karkki osaa pukea jo hattuja ja kenkiä itse, kova yritys on oppia pukemaan muutkin asusteet ihan itse.
Tällä hetkellä eletäänkin kumpikin suuren kasvupaikan kohdassa, niin äiti kuin lapsikin. Lapsi muodostaa kovaa tahtiaan omaa persoonaansa ja äidin on pyrittävä pysymään määrätietoisena kasvattajana, opittava kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa, muodostettava rajat ja seisottava niiden takana. Paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kuitenkin aika moni voi nostaa kätensä ja myöntää, me mennään sieltä mistä aita on matalin. Olen kyllä jääräpäinen ja omaan tahdonvoimaa, mutta nämä sotivat keskenään suuren empatiakykyni kanssa; miten voi pysyä tiukkana kun toinen on niin lohduton!? Pyrin kuitenkin ennenkaikkea kasvattamaan rakkaudella ja huolenpidolla, tekemällä selväksi mikä on väärin ja miten toimitaan, kun tehdään väärin. Toiset pitää kuin kukkaa kämmenellään, toiset taas kasvattavat tekevälle sattuu -periaatteella, itse koitan epätoivoisesti löytää sitä kultaista keskitietä ja tehdä omat muista riippumattomat ratkaisuni.
Ennenkaikkea Karkki on täydellinen, iloinen, tempperamenttinen, vauhdikas, hurmaava, rakas minitaapero, joka on äidille (ja monelle, monelle muullekin) kaikki kaikessa <3
Suloinen Karkki :)
VastaaPoista