torstai 27. marraskuuta 2014

Kummius

Mikä on tärkeintä kummissa? Luonne, suhde vanhempiin, elämäntavat, "sijainti"? Montako kummia?
 
Yksi tärkeä päätös, joka tehdään kun saa lapsen, on valita lapselle hyvät kummit. Kastetaan lapsi sitten kirkkoon tai ei, ymmärtääkseni suurin osa valitsee lapselle kummit.Toisille on itsestään selvää jo kauan, että sitten kun lapsen saan, on sen tuleva kummi se ja se.  Jotkut taas päättää lapsen kummit viime hetkellä ennen nimiäisiä/kastetta. Meille oli tavallaan jopa jo ennen ajatusta Karkista tiedossa, että jos joskus yhteisen lapsen saamme, ketkä tulevat olemaan hänen kumminsa. Kimmo oli ystävänsä kanssa tehnyt diilin, että ovat toistensa esikoisten kummeja tulevaisuudessa, ja tämä lupaus myös piti. Minä taas olin täysin varma, että jos lapsen saan, haluan siskoni sen kummiksi. Meidän suvussa on ollut tällainen tapa, ja onhan oma sisko kuitenkin aina elämässä mukana. Tosin, oli Minnakin tästä valinnasta täysin varma, koska kun kerroin raskaudesta, oli ensimmäinen reaktio: "ihanaa, musta tulee kummitäti!".
 
Nämä Karkin kummit tuli valittua etenkin "sijainnin" ja suhteen vanhempiin -kautta. Tahdoin kummit, jotka pysyvät lapseni elämässä mukana ja ovat lähellä. En tietenkään voi taata, ettei nämä ihmiset koskaan muuta esimerkiksi lappiin, mutta luulen näiden ihmisten pysyvän lähettyvillä ja näkevän Karkkia usein. Enkä voi käsi sydämmellä luvata, ettemme me koskaan muuta mihinkään. Toisekseen, tiedän, etteivät nämä koskaan katoa elämästämme, Minna nyt pysyy vaikka väkisin siskonani ja Kimmo ja Karkin kummisetäkin ovat sen verran kauan olleet hyviä ystäviä, etten usko sen ystävyyden koskaan kaatuvan/kuolevan. Nyt meillä kaikilla on yksi arvokas yhdistävä tekijä lisää; Karkki!
 
Tahdoin kummeiksi ihmiset, joilta voin tarvittaessa pyytää apua ja jotka aidosti välittävät mun rakkaasta, toisin sanoen, en tahtonut kummeja, jotka lähettävät lahjoja joskus ja jouluna postin kautta näkemättä Karkkia muuten, kuin kuvien kautta. Tahdoin, että Karkille ja kummelle tulisi muodostumaan lämmin ystävyyssuhde ja että Karkki uskaltaa turvautua myös kummeihinsa, viettää aikaa näiden kanssa omana itsenään ja kertoa asioita, joita ei omille vanhemmilleen uskalla mainita.
 
Itse olen 100 % varma, että teimme oikean valinnan. En voisi kuvitellakaan parempia ja läheisimpiä ihmisiä Karkin elämään. Tiedän, että nämä ihmiset kunnioittavat meitä vanhempina, mutta uskaltavat myös luoda omanlaisensa suhteen Karkkiin. Nämä ihmiset ovat olleet tiiviisti seuraamassa meidän kanssa Karkin kasvua pienestä itkuisesta vauvanrääpäleestä määrätietoiseksi touhutaaperoksi, ja tiedän, että pysyvät myös rinnalla niin myrskyisät teinivuodet kuin huonot poikaystävävalinnatkin. Näillä ihmisillä on samantapaiset elämänarvot kuin meillä, ja varmasti tahtovat omalta osaltaan kasvattaa Karkkia samaan suuntaan, kuin me. Olen saanut apua, kun olen tarvinnut hengähdystaukoa raskaassa arjessa ja olen saanut ilokseni nähdä, miten reippaasti Karkki leikkii kummiensa kanssa.


Valitsimme vain kaksi kummia, ja olemme tyytyväisiä näin.  Mutta ymmärrän täysin myös suuremman kummien lukumäärän. Toisaalta, jos joskus toisen saan, on hänellekin löydyttävä omat, tärkeät ihmiset rinnalleen. Ja vaikkemme valinneet kaikkia meille tärkeitä ihmisiä Karkin kummeiksi, ovat nämä ihmiset ilman nimikettäkin olleet Karkin elämässä mukana. Iso kiitos kaikille, jotka haluavat olla matkassa mukana seuraamassa Karkin ihmeellistä kasvua.

Itsekin olen yhdelle lapselle tämän kunniatehtävän saanut, jopa sylikummin muodossa. Ja tästä tehtävästä olenkin ylpeä ja iloinen. Harmikseni kummipoikani kuitenkin asuu kaukana ja näemme harvoin. Toivottavasti kuitenkin tulen olemaan tämän pojan elämässä erityinen ja luotettava turva välimatkasta huolimatta. En tahdo olla vain se lahjoja tuova täti, vaan tahdon olla myös hauskaa ja luotettavaa seuraa.

Oletko sinä kummi? Millä perusteella valitsit kummit omalle lapsellesi? Kuinka monta kummia?

9 kommenttia:

  1. Karkki on nii mahtava ja ihan supertärkeä!! ♡ saa olla ylpeänä Karkille kummitäti :)

    VastaaPoista
  2. Meillä on kummallakin lapsella kolme kummia. J:llä on mun isoveli, mun serkku (kummitätinä) sekä sitten miehen ystävä (kummisetänä). Mulle on aina ollut selvää, että haluan mun veljet kummeiks mikäli lapsia saadaan. Pimulla on kummeina mun pikkuveli sekä sitten meidän yhteinen kaveripariskunta. Tämän kaveripariskunnan kummeja ollaan me myös miehen kanssa. Aivan ihanaa kun on kummilapsi :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samoilla linjoilla siis teilläkin mennään :) Se on kyllä ihanaa, että ystäväpariskunta on antanut tällaisen kunniatehtävän, se kun osoittaa mun mielestä luottamusta ja pysyvyyttä myös ystävyyssuhteelle. Ja mä tahdon olla myös sen tehtävän arvoinen :)

      Poista
  3. Aika samanlaisia ajatuksia mulla mistä olen kirjoittanut myös omassa blogissani täällä http://matkalla-aitiyteen.blogspot.fi/2014/10/kummius.html :) Tosin kirjoittelin tuossa millainen minä olisin itse kummina eikä millä perusteilla olemme lapsellemme valinneet kummit. Itse valitsin luonnollisesti kaksi parasta ystävääni sen kummemmin velvollisuuksia miettimättä ja että pystyvätkö he toteuttamaan kummin velvollisuuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkeästi ollaan samoilla linjoilla tämän asian kanssa :) Törmäsin vasta nyt sun blogiin, ja huomasin, että meidän lapset on syntyneet päivän erolla. Jään ehdottomasti sun blogin uudeksi lukijaksi! :)

      Poista
  4. Vähän jäljessä luin tän postauksen, mutta hyvin olet taas kirjoittanut. :)
    Mulle on myös ollut periaatteessa aina selvää, että jos joskus lapsen saan niin siskostani tulee kummitäti. Pienemmät siskot olivat ihan suruissaan, kun eivät päässeet kummeiksi mutta ei heillä ihan tuo ikä riitä vielä siihen. :D Toisen kummin valitsin vasta, kun ristiäispäivä oli jo lyöty lukkoon ja valitsin pidempi aikaisen kaverini jonka ajattelin olevan hyvä ja läsnäoleva kummi, juuri sellainen jolle prinsessa toivottavasti myöhemmin myös kertoo murheitaan ja tietysti iloisiakin asioita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Taitaa sisarusten ottaminen ainakin esikoisen kummiksi olla melko yleinen käytäntö. Samoin hyvät ystävät. Mahtaakohan moni ottaa kummiksi muita sukulaisia, esimerkiksi serkkujaan tms?
      Ehkä sun pienemmät siskot voivat sitten myöhemmin olla toistensa lapsille kummeja :)

      Poista
    2. Mulla itselläni on toisena kummina äidin serkku, uskoisin että muutenkin on aika yleistä muitakin sukulaisia kummeiksi pyytää. :)

      Poista