Kuulen usein, etenkin minut hyvin tuntevan Kimmon suusta mm seuraavan lausahduksen; "Mistä sä muka et olis innostunut!?" Olen siis lievästi sanottuna melkoinen intoilija. On ennemminkin sääntö, kuin poikkeus, että viljelen sanan innoissani päivän mittaan vähintään 10 kertaa. Milloin mistäkin asiasta, "oon ihan innoissani uudesta tiskiharjasta", "oon ihan innoissani, koska Karkki koitti tänään sanoa kakka", "vitsit miten kivaa, että sataa vaan vähän eikä kaatamalla"... Ja näkyyhän tämä jo Karkissakin, joka taputtaa ja kiljahtaa "jeeee!" samalla kädet kattoon nostamalla monta kertaa päivässä. Sen, minkä äiti edellä, sitä lapsi perässä pätee meillä siis enemmän kuin hyvin niin asenteessa kuin käytöstavoissakin!
Toisinaan taas kuulen Kimmolta lauseen, "mitä sä et muka jännitäis!?". Olen myös kova jännittämään niin iloisia kuin vähän ikävämpiäkin asioita. "Mua vähä jännittää mennä Karkin kanssa sinne uuteen jumppaan" tai "vähän jännää lähteä kavereiden kanssa laivailemaan".
Vaikka pyrin elämään hetkessä ja mielestäni usein siinä onnistunkin, olen myös kova "odottaja". "Vitsit, että odotan viikonloppua" tai "mä niin odotan sitä uutta tv-sarjaa".
Yhteenvetona voikin todeta, että elän vahvoilla tunnetiloilla. Ja näytän myös ne avoimesti sekä käytöksessä, että tehostaessani tunnetiloja puhuttaessa sanoilla: innostunut, jännitys, pelko, ilo, onni, odotus... Mutta tiedostan myös sen, että osan mielestä vahvat tunteen ilmaukset on hyvä asia ja osan mielestä taas neutraalimpi käytös on hyväksyttävämpää. Vaikka pitäisi olla oma itsensä ja vähät välittää muiden mielipiteistä, muokkaan käytöstäni reilusti seuran mukaan. Kaikkialla en ole avoin, tunteellinen oma itseni, vaan toisiinaan peitän sen olemalla neutraali ja "sulkeutunut". Seura tekee kaltaisekseen pätee siis tietyiltä osin minuunkin. Onneksi läheisten seurassa uskallan intoilla ja odottaa jotakin viikko tolkulla ja pölöttää samaa höpinää kerta toisensa jälkeen.
Millaisia luonteita siellä ruudun toisella puolella asustaa? Suhtaudutko neutraalisti asioihin, vai elätkö täydellä tunteella?
Mä oon myös aikamoinen uusien tilanteiden jännittäjä. Kivoihin asioihin on sellasta mukavaa "olis jo se päivä" jännitystä ja sit joihinkin asioihin sellasta "voi ei se on huomenna" jännitystä (esim. hammaslääkäri olis ehdottomasti tällänen). Mulla kun alkaa joulukuussa koulu, niin varmasti jännittää sekin edellisenä iltana vähän :)
VastaaPoista