tiistai 25. marraskuuta 2014

Sokeririippuvuus

Voisin kuvitella, että jokaisella on jokin asia, mihin on koukussa edes vähän. On se sitten terveellinen tai epäterveellinen asia, ei liika riippuvuus ole koskaan hyvästä. Voi olla koukussa huumeisiin, tupakkaan tai alkoholiin, liikuntaan tai videopeleihin, tv-sarjoihin tai ruokaan. Tai niinkuin minä, joka olen koukussa sokeriin. Nyt saattaa moni muukin siellä nyökytellä, sokeririippuvuus on varmasti melko yleinen "ongelma".

Itselleni ei ongelmaa tuota pullat, suklaa tai keksit, sokerilimsat tai mehut, vaan suurin ongelmani on karkit, ja etenkin salmiakki. Kuka voisi elää ilman salmiakkia tai irtokarkkeja?! Jo alkuviikosta alan odottaa viikonloppua ja sitä hetkeä, kun saan avata herkulliset karkkipussit. 

Tämä himo alkoi vasta raskauden myötä, ennen raskautta himoitsin paljon enemmän kaikkea rasvaista ja suolaista ruokaa. Sipsejä ja kebabia. Harmi vain, ettei tämä irtokarkkihimo loppunutkaan raskauden loputtua, vaan ilmeisesti jatkuu siitä hamaan tulevaisuuteen saakka. En tosin tiedä, onko kumpikaan himoista sen parempi, suolaisen ja rasvaisen vai makean. 

Olen myös vähän koukussa liikuntaan, tai pikemminkin siitä aiheutuvaan hyvään fiilikseen, jota en saa mistään muualta. Muttei tämä riippuvuus kuitenkaan ammu yli, vaan pysyy maltillisissa rajoissa, toisin, kuin sokerin kanssa. Voisin elää pelkällä salmiakilla kuntosalilla höystettynä. Hassu yhdistelmä kieltämättä. 


Sokeririippuvuus ei onneksi ole vakavimmasta päästä ja aiheuta suuria terveydellisiä haittoja, kuten alkoholi tai huumeet (vaikka kyyyllähän se sokeri on epäterveellistä, lihottaa ja salmiakki nostaa verenpainettakin). Siinä mielessä voin olla kohtalaisen tyytyväinen riippuvuuteeni (jos joku riippuvuus on pakko valita), vaikka mielelläni omaisin vähän vankemman itsekurin ja söisin herkkuja vähän maltillisemmin. 

Sallin himoni kohdetta itselleni viikonloppuisin, pakko myöntää että usein jokaisena kolmena päivänä, ja loput neljä arkipäivää hillitsen itseni, useimmiten. Parasta on olla ostamatta herkkuja kotiin arkena, jolloin itsekuri pysyy parhaiten kasassa. Kavereiden kanssa kahvitellessa saatan jotakin pientä suuhuni laittaa, mutten samalla tavalla "elä salmiakilla" kuin viikonloppuisin. En edes voi kuvitella lupaavani olla ilman salmiakkia edes yhtä kokonaista viikkoa! 


Kehtaatko sinä myöntää himon kohteesi näin julkisesti? Mikä syntisen hyvä asia vie sun kielen mennessään? 

6 kommenttia:

  1. Suklaa, se on vaan niin hyvää. :) Ennen sitä oli pakko saada ihan joka päivä mutta nykyään koitan herkutella vain viikonloppuisin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kamalaa koittaa rajoittaa itseään, kun se himoittava kohde vaan on niin hyvää :)

      Poista
  2. Mulla menee vielä vähän pidemmälle tuo: himoitsen kaikkea makeaa. Suklaat, karkit, leivonnaset, pullat, kakut, lakritsi, keksit, jäätelö.. Ainut mitä en juurikaan koskaan osta on sipsit, mutta nekin maistuvat tarjoiltuna ja alkoholin täyteisenä iltana, jolloin luonnollisesti maistuu myös suolainen ja rasvainen mättöruoka varsinkin seuraavana päivänä. Mutta pahin kaikista on suklaa ja kaikki siitä tehty, kuten suklaajäätelöt tai suklaakeksit, parhaimpia ovat susupalat ja kaikki hasselpähkinäsuklaa ruudut. Onneksi kuitenkin itsekurini on sen verran voimakas, että pystyn ainakin arjet vastustamaan kaikkia herkkuja vaikka olisi pöytä koreana suklaasta yms suoraan nokkani edessä. Viikonloppusin herkuttelen makealla, mutta suklaasta koitan vierottautua, sillä sitä saattaa muuten mennä montakin levyä :D Ja muutenkin olen pyrkinyt vähentämään herkuttelut lähes täysin ulos asunnostani etten kotona söisi mitään herkkuja, muiden seurassa ei kehtaa syödä niin paljoa kuin kotona yksin söisi niin pysyy joku roti sentään siinä herkuttelussa. Tahdonvoimalla kohti viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä kova tahdonvoima jos pystyt olemaan arjet ilman huolimatta notkuvista pöydistä, nostan hattua! Ja toi on kyllä todella hyvä keino vähentää herkuttelua, kun ei herkuttele kotona. Itsekään en nimittäin seurassa kehtaa niin paljoa syödä! Tarvitsee kokeilla, vaikka tuskin pystyn olemaan ostamatta perjantain salmiakkipussia kotiin television ääreen, mutta yrittää voi aina! :P Tahdonvoimaa ja itsekuria itse kullekkin! :)

      Poista
  3. Miten kuulostaakin niin tutulta! ennen raskautta mulla oli kans himona ennemmin suolaset, kebabbi/muu grilli safka. Esikoisen raskausaikana koitin olla syömättä mitään herkkuja ja sillon mun alko tekene mieli irtokarkkeja. En syöny niitä juurikaan raskausaikana, mutta ai että heti synnytyksen jälkeen kun tunsi että "nyt voi syödä mitä haluaa" niin himo jäi päälle. vielä edelleenkin siis mun himona on irtokarkit! :D Ja sama jutut tuossakin, välillä jo alku viikosta odotan sitä hetkee kun saa viikonloppuna rojahtaa sohvalle kattoon telkkaria ja avaan karkkipussin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irtikarkit vaan on niin syntisen hyviä ja koukuttavia!! :D

      Poista