perjantai 7. marraskuuta 2014

Viikkokatsaus # 45

Maanantai

Maanantaina töiden jälkeen oli taas aika täydentää jääkaappia ja tehdä eväsruokaa. Tällä kertaa tehtiin nopeaa ja herkullista tonnikala-tortilla-lasagnea. Toisin sanoen vieteltiin rentoa ja mukavaa aikaa perheen kesken. Illalla lähdin vielä tekemään viikon ensimmäistä treeniä salille: hauista ja rintaa. Tavallinen mukava maanantai.


Tiistai


Tiistainakin vieteltiin aikaa keskenämme kotosalla. Siivottiin kotia yhteistyönä, leikittiin ja rentoiltiin. Illemmalla lähdin taas salille, tällä kertaa vuorossa oli olkapäät ja ojentajat. Sain treenin hyvin tuntumaan kun tein vauhdikkaassa tempossa, ja jäi vielä hetki aikaa kotona rentoutumiseenkin ennen nukkumaan menoa.


Keskiviikko


Keskiviikkona töiden jälkeen tankattiin vatsat kotona nopeasti ja lähdettiin Karkin kanssa vaunujuoksulenkille ennen aikuinen-lapsi-jumppaa. Nyt kyllä ärsytti ensimmäistä kertaa kunnolla tuo tieremonttikin, ei oltu sitten muistettu laittaa mitään ilmoitusta, että kävelytie päättyy ja oltiin sitä jo pitkät pätkät juostu. Kun pääsin jumpan pihan kohdalle, en päässytkään kävelytieltä jumpan pihaan kuten normaalisti. Korkeat aidat reunustivat pääsyä pihaan. Toista kautta en olisi enää ehtinyt kiertää, joten oli pakko rämpiä kivikkoiden läpi huonoilla vaunuilla pitkin kivikkoja matalamman aidan luo. Siitä sitten vaunuissa kyllästynyt lapsi aidan yli ja sitten painavat vaunut. Selvittiin ja tulipahan harrastettua vähän nosteluakin. Kun päästiin pihaan, tuli ohjaaja sanomaan, että jumppa on peruttu. Nyt täytyy kyllä myöntää että harmitti ja paljon. Olin vielä saanut kaverinkin lapsineen houkuteltua mukaan kokeilemaan ja nyt hekään eivät päässeet jumppailemaan. Karkille olisi tehnyt hyvää päästä juoksentelemaan isoon tilaan, mutta kaverini tuli kuitenkin lastensa kanssa sitten hetkeksi meille leikkimään. Ensi keskiviikkona sitten. Sainpahan liikuttua ajoissa ja jäi koko ilta aikaa olla perheen kesken kotosalla. Kimmon kanssa nautiskeltiin glögiä ja katseltiin telkkarista hömppää, luksusta! 


Torstai


Tänään hain Karkin taas etuajassa hoidosta, koska meillä oli 1,5-vuotis neuvolaan kuuluva lääkärin tarkistus. Kaikki oli hyvin ja tyttö käyttäytyi esimerkillisesti. Sai paljon kehuja siroudestaan ja söpöydestään. Äidin kultakutri <3 Tästä lähdettiinkin lähes samantien Mynämäkeen moikkaamaan vauvajumppa-äitejä piiitkästä piitkästä aikaa. Olen kyllä nähnyt joitakin äitejä parissa äitien keskeisissä illanvietoissa, mutta kaikkia äitejä ja lapsia olen viimeksi nähnyt ennen töihin paluuta. He kun treffailevat ja jumppailevat ihan ymmärrettävästi edelleen päiväsaikaan, ei itse pääse useinkaan menoihin mukaan. Tällä kertaa onneksi päästiin näkemään Karkin jumppakavereitakin, jotka kaikki oli hurjasti kasvaneet. Tarjoilut oli suussasulavia ja oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa juttelemaan kuulumisia. Aika kulkikin kuin siivillä ja liian pian oli Karkki jo raahaamassa mun kenkiä lähdön merkiksi. Ei sitten auttanut kuin lähteä, kerran tyttö niin tahtoi. Onneksi meillä on reilun viikon päästä äitien kanssa tiedossa mukavat pikkujoulut. Kotona alkoi tyttö viettämään iltaa isinsä kanssa, kun äiti pääsi viettämään omaa aikaansa salille. Vuorossa oli selkä. Alkuun meinasi puristusvoimat olla hukassa ja treeni kulki nihkeästi, mutta jostakin sitä voimaa löytyi ja hikinen treeni tuli tehtyä. Jäi jopa aikaa vielä iltaankin väsäillä isänpäiväkortti Papille valmiiks aamua varten. 



Perjantai


Tänään olikin kauan kauhistelemani päivä, nimittäin aamulla oli tiedossa viisaudenhampaan poisto. Kuten jo aiemmin olen varmastikin maininnut, on hammaslääkäri yksi kamalimmista asioista, joita tiedän, kammoksun jo pelkkää odotusaulan tuoksua. Aamulla olikin vatsa pelosta sekaisin ja kädet kylmähiestä märät. Papi tuli meille katsomaan hoidosta vapaapäivää viettävää Karkkia, kun lähdin pelonsekaisin tuntein hammaslääkäriin. Suurimmat kauhunhetket koin siinä kohtaa, kun lääkäri ei sanonut tänään hoidettavien asioiden joukossa poistoa laisinkaan. Lähestulkoon vaadin, että tänään se poisto tehdään, koska olin siihen henkisesti valmistautunut. Kamalaahan se oli. Vaikka se ei varsinaisesti satu, tälläinen pelkuri pelkää jokaista suuhun laitettavaa instrumenttia ja yhdistää paineen hammasta heilutettaessa kipuun. Onneksi se oli irti nopeammin kuin uskalsin odottaa. Poski turvonneena ja reikä kipeänä jäin suosiolla potemaan kotiin täksi päiväksi. Kahden viikon päästä olisi edessä toisen ja samalla viimeisen viisaudenhampaan irroitus. Sitten ne repimiset olisivat vihdoin ohi!



Toivottavasti pystyn reikäisen suuni kanssa nauttimaan isänpäivä-viikonlopusta kuitenkin täysin rinnoin suin. Tiedossa onkin vaikka mitä kivaa jälleen kerran. Mutta niistä lisää ensiviikolla. Rentouttavaa ja "isi-rikasta" viikonloppua kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti