Ensinnäkin, arvostan suuresti sitä itsekuria ja määrätietoisuutta, johon fitnessmaailmassa menestyneet ihmiset kykenevät. Itse olen aivan liian "herkkuperse" noudattamaan mitään tiukkoja ruokavalioita. Fitnessihmiset omistautuvat asialleen 110 %, itsellä kun taas on aina vähintään 10 rautaa tulessa ja keskittymiskyky yhteen asiaan aina koetuksella. Fitnessihmisten elämässä on erilaisia kausia, on kisakautta ja "offia", massakautta ja "rasvat pois" -kautta. Itse lähinnä tähtään kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin jatkuvasti, ilman hetkellisiä diettejä. Ja siinäkin epäonnistun aika ajoin.
Mutta ymmärtääkö kaikki blogimaailmassa pyörivät nuoret, että kyse tosiaan on vain ja ainoastaan hetkellisestä kisakunnosta tiukan ja osaavan valvonnan alaisuudessa? Olen ymmärtänyt, että nuoret ihannoivat matalan rasvaprosentin lihaksikasta fitnessvartaloa, ja yrittävät päästä samaan ilman osaavaa valmennusta näännyttämällä itseään ja nostelemalla rautaa liian monta tuntia päivässä. Näin he vaarantavat terveytensä tähtäämällä pysyvään "kisakuntoon", joka ei missään tapauksessa ole mahdollista.
Minusta on hienoa, että ihmiset ovat innostuneempia liikkumaan, mutta pitääkö kaikki vetää "överiksi"? Eikö voitaisiinkin ihannoida sitä "off-kuntoa" ja tähdätä hyvinvointiin niin ruoan kuin liikunnankin kanssa. Pitää mielessä, että miten hieno asia se naisen vartalo onkaan kaikkineen monimutkaisineen toimintoineen, eikä pilata sitä näännyttämällä itseämme rasvattomiksi lihavartaiksi.
Ylläoleva teksti on kärjistettyä ja yleistävää, jonka ei ole tarkoitus ketään loukata. Arvostan suuresti ammattiurheilijoita, mutta minusta on huolestuttavaa lukea, miten jonkun nuoren mielestä kanan rintafileekin on liian rasvaista ja epäterveellistä. En itse halua missään nimessä opettaa omaa tytärtäni tulevaisuudessa tavoittelemaan "kympin rasvaprosenttia", vaan toivon, että voin esimerkilläni opettaa häntä terveisiin ja realistisiin elämäntapoihin. Toivon, että voin opettaa hänelle, että naisvartalo on aina kaunis ja erilaisuus on rikkaus.
Korostan vielä, etten itsekään ole mikään "pro" -kultaisen keskitien kulkija, vaan itsekin ailahtelen ja poukkoilen milloin mihinkin. Tähtäimeni ei kuitenkaan ole se rasvaton lihavarras, vaan terveelinen, hyvinvoiva keho, jossa just mun on hyvä olla. Olen ikuinen hyviin elämäntapoihin tähtäävä "keskirasvainen osittain lihaisa wilhelmi-makkara".
Mitä mieltä te olette? Onko nykyinen ihannevartalo jo epärealistinen?
Mä päätin nyt kommentoida, kun löysin sun blogin juuri ja olen lueskellut näitä "vanhempia" postauksia myös. Ensin totean, että jään seuraamaan ehdottomasti! :)
VastaaPoistaPäätin nyt kommentoida tähän, kun olen samoilla linjoilla sun kanssa. Mä olen itse onnistunut muutama vuosi sitten "vahingossa" pudottamaan painoa 10 kiloa. En sinänsä ajatellut laihduttavani siihen luurankomalliin, mutta huomasin vasta jälkeen päin lähinnä siltä näyttäväni. Mä tein fyysistä työtä, enkä hirveästi muuten liikkunut. Se 8 tunnin juokseminen päivässä töissä purkillisella raejuustoa oli kuitenkin tarpeeksi siihen, että paino putosi vauhdilla. Mä koin kuitenkin jonkun herätyksen ja aloin syömään normaalisti, ja olen nyt kotona 10 kk ikäisen tytön kanssa. Jos mä en olisi saanut muutamaa kiloa takaisin, mä en luultavasti olisi äiti. Niinpä minäkään en tajua sitä rasvaprosentti nollan tavoittelua; naisen kroppa ei vaan toimi enää, jos sitä rasvaa ei ole tarpeeksi.
Oho, tulipa pitkä kommentti. :D Jatka kirjoittelua, mä pysyn kuulolla uusien postauksien toivossa! :)
Moikka!
VastaaPoistaKiitos piristävästä kommentistasi, aina on kiva kuulla, että joku jaksaa lueskella mun höpötyksiä! :)
Niimpä, hyvä esimerkki sulla! Kaikki eivät välttämättä ymmärrä sitä nuoressa iässä, että matalan rasvaprosentin ihannoinnilla voi olla niinkin rankat seuraukset, että menettää äidiksi tulemisen lahjan. Se on kuitenkin ainakin mun mielestä miljoona kertaa arvokkaampi asia, kuin timmit vatsalihakset. Nuoressa iässä on vaikea ymmärtää, mitä tulevaisuudessa vielä haluaa saavuttaa; luultavasti muutakin, kuin sen nollan rasvaprosentin. Kyllä 25-rasvaprosenttinen äiti on paljon paremman näköinen, kuin anorektinen ja stressaantunut nuori.
Hienoa, että sä koit herätyksen ja sait itsellesi pienen tytön! Tervetuloa mukaan mun arkeen :)