torstai 11. syyskuuta 2014

Piinapenkissä

Tänään aamulla mulla oli taas edessä suoranainen piinapenkki, kylmän paniikkihien paratiisi ja kauhuäänien konserttitalo; HAMMASLÄÄKÄRI. Miten se voi olla niin monelle niin kamala painajaisten aiheuttaja?! Ja kun se kerran on niin kamalan kivuliasta, niin minkä ihmeen takia ei ennaltaehkäistä sinne joutumista?!

Hammaslääkärin pelko varmasti lähinnä johtuu siitä kivusta, jota siellä kokee. Ja tätä kipua kokee vähemmän, mitä paremmin on hoitanut hampaansa. Silti, ainakin minä, yleensä hetken hammaslääkärin jälkeisinä päivinä hoitelen hammasvälitkin erittäin tunnollisesti, mutta pian kivun ns. unohduttua jää myös hampaista huolehtiminen vähemmälle. Tyhmää, kyse on kuitenkin hyvinvoinnista ja osaltaan ulkonäöstäkin, onhan nätti hymy aina parempi kuin keltaiset harvahampaat tai suu tiukasti supussa.

Lapsena pelkäsin hammaslääkäriä niin pajon, että sain ilokaasua hammaslääkärireissuilla. Ja jonkin pienen bonuksen sen jälkeen, kun olin ollut reipas (sekä lääkäriltä että äidiltä). En tiedä mistä pelko on alunperin alkanut, onko mulla sitten ollut jo lapsena helposti reikiintyvät maitohampaat tms. En kuitenkaan muista, että esimerkiksi vanhempani olisivat tätä pelkoa muhun tartuttanut, he suhtautuivat mielestäni hammaslääkäriin ihan neutraalisti. Jostakin se pelko on kuitenkin tullut ja jäänyt asumaan.

Toivon, ettei Karkki ole perinyt mun reikiintyvää hammaskalustoa tai saanut karies-bakteeria. En halua, että hän koskaan joutuu ravaamaan hammaslääkärissä yhtä paljon kuin minä. Ja jos joutuu, toivon ettei hän pelkää. Teen kaikkeni ainakin omalta osaltani, ettei Karkki saa hammaslääkärinpelkoa multa, ja sen vuoksi voisikin olla hyvä, että hyvähampainen ja peloton isi veisi hänet jatkossa hammaslääkärikäynneille. 

Nyt vanhemmiten kun on tullut hammaslääkärin penkkiä kulutettua vähän liikaakin, on pelko hieman hellittänyt. Ehkä se osittain johtuu siitä, että usein vertaan mielessäni hammaslääkäriä synnytykseen. Eihän mikää voi sattua yhtä paljon kuin se. Toisaalta hammaslääkäristä ei saa muuta kuin ison laskun ja kipeän suun peräänsä, synnyttämästä kuitenkin saa maailman tärkeimmän lahjan. Mutta ymmärrätte varmaan pointin. Myös hyvillä lääkäreillä on varmasti osuutta asiaan. Olen saanut viimeisimmillä käynneillä erittäin hyvää palvelua ja olen oppinut sietämään kipua vähän paremmin ajan myötä. 

Tälläkin kertaa teki kipeää, etenkin 8 PIIKKIÄ, joilla puudutettiin koko yläleuka. Muuten putsaus ei kovin paljoa tuntunutkaan ja selvisin melko vähillä hikipisaroilla reissusta. Mitä nyt oli koko naama puutunut ja täysin kaikkensa antanut olo, kun sieltä lähdin. Ja taas kerran ulos marssiessani päätin, että tästä lähtien hoidan hampaani huolella.

Todellisuudessa päätin niin viimekerrallakin, ja tällä kertaa pysyin päätöksessä, aloin nimittäin säännöllisesti puhdistamaan hammasvälejä. Hampaiden kunto kun on huonolla tolalla osittain omasta syystä, mutta myös raskaushormonien vuoksi. Ja tällä käynnillä sain jopa kehuja, että ikenet näyttävät jo paljon parempivointisilta, kun välejä on hoidettu. Hyvä minä! Edessä on vielä alaleuan hampaiden samanlainen puhdistuskäynti parin viikon kuluttua.

Ja lopuksi LUPAAN julkisesti pitää hammasvälit kunnossa, onhan kyse omasta hyvinvoinnista ja hymystäni. 

Pelkäättekö te hammaslääkäriä? Onko siihen jokin erityinen syy? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti