Arvostus

Iän ja kokemusten karttuessa omat arvostusten kohteet muuttuu. Ihminen kasvaa henkisesti ja oppii näkemään maailmaa uudella silmällä. Ihminen oppii uutta ja tekee tietoisia valintoja opittujen asioiden, arvostusten kohteiden ja kokemuksen kautta. Tärkein oppi ja päämäärä elämässä olisi mielestäni kuitenkin omien arvojen kehittymisen lisäksi oppia arvostamaan toisen ihmisen arvoja. Tämä ei ole kuitenkaan mikään helppo tehtävä ja vie aikaa oppia arvostamaan ihmisiä juuri sellaisina, kuin he ovat.

Blogistakin on varmasti helppoa löytää ja vähintäänkin lukea rivienvälistä niitä arvoja, joita minä pidän elämässäni tärkeimpinä. Perhe, ystävät, liikunnallisuus, terveys, kokemukset... Itse esimerkiksi arvostan enemmän kokemuksia, kuin materiaa, lue: ostan mielummin etelänmatkan kuin desinglampun. Ymmärrän kuitenkin, että jollekin toiselle ei matkustus olekaan lähellä sydäntä, vaan haluaakin käyttää ylimääräiset taskunpohjalle jääneet rahat merkkilaukkuun tai auton päivittämiseen. Itse arvostan aikaa perheen ja etenkin Karkin kanssa, mutta ymmärrän sen, että esimerkiksi lapsettomilla ja kotikaupungistaan poismuuttaneilla saattaa ystävien kanssa vietetyt baari-illat olla se viikonlopun kohokohta. Itse arvostan hyvinvoivaa ja liikunnallista kehoa, jonka eteen on nähty vaivaa, kuin taas joku toinen voi pitää sitä itserakkaana ja turhamaisena. Ymmärrän senkin, osa haluaa käyttää vapaa-aikansa esimerkiksi mielummin konsolipelien parissa kuin kuntosalilla hikoillessa.

Nämä ovat vain joitakin pieniä esimerkkejä ihmisten erilaisista arvomaailmoista. Onhan niitä vielä isompiakin arvomaailmakysymtyksiä, kuten uskonto, perinteinen perhe vs. homoliitot ja koulutustaso jne. Ketään ihminen ei ole täydellinen ja pysty sanomaan, että ei koskaan tuomitse, hyväksyy kaikki ihmiset juuri sellaisina kuin he ovat ja toivovat jokaiselle ihmiselle pelkkää hyvää. Mutta hyvä päämäärä elämässä olisi tähdätä siihen. Oppia arvostamaan sitä, mikä toiselle on tärkeää.

Oletteko samaa mieltä? Tähdätäänkö kaikki kohti toisten arvostamista?