Olen lähiaikoina pohtinut näitä kysymyksiä. Jokaisella on rajallinen aika käytettävänään sosiaaliseen elämäänsä, joten miksi ihmeessä kiireisen arjen keskellä käyttäisi tätä aikaansa vähemmän tärkeisiin tuttaviin. Saman ajan voi viettää niiden tärkeiden ihmisten ympäröimänä, jolloin ikäänkuin siitä ajasta saa maksimaalisen hyödyn eli sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen tyydytettyä täysin. Vähän niinkuin lapsena pelatuissa sims-peleissä; sosiaalisen kanssakäymisen pilari tulee sitä nopeammin täyteen, mitä parempaa seura on. Enkä tällä väitä, että sosiaalinen elämä olisi jotakin suorittamista/pakkopullaa, päinvastoin, se on hyvin tärkeä osa jokaisen elämää.
Itse en viihdy kovinkaan hyvin jatkuvasti valittavien/negatiivisten ihmisten ympäröimänä. En pidä suppeakatseisista, tuomitsevista ja pinnallisista ihmisistä, ja olenkin pyrkinyt karsimaan tällaisia mulle turhia tuttavuuksia tärkeiden ihmisten tieltä pois. Aina ei seuraansa voi valita, mutta silloin kun se on mahdollista, en halua tuhlata aikaa ilkeisiin ja arvosteleviin ihmisiin. Aikuisiällä sitä pikkuhiljaa oppii ymmärtämään, ettei voi eikä pidä miellyttää kaikkia ja on ihan ok valita itse ne ihmiset, joiden seura todella antaa paljon.
Olen erittäin onnekas, sillä olen saanut elämääni ihania perheenjäseniä ja ystäviä. Paljon myös hyviä kavereita, joista voi syntyä hyviäkin ystävyyssuhteita. Kaipaan paljon sosiaalista kanssakäymistä ja onnekseni sitä myös saan paljon perheeltä ja ystäviltä.Olen myös sitä mieltä, että koskaan ei voi olla liikaa kavereita/ystäviä.
Hyvä ystävä merkitsee todella paljon, se on yksi elämän tukipilareista ja onnellisuuden tuottajista. Pitkät juttutuokiot hyvien ystävien kanssa avartavat maailmaa ja saa ihmisen näkemään asioihin muitakin näkökulmia, kuin omansa. Ystävyyskin voi olla kompromisseja ja erimielisyyksiä, mutta useimmiten se antaa paljon enemmän kuin ottaa. Hyvälle ystävälle voi kertoa asioista suoraan ja saada suoran mielipiteen takaisin ilman, että tulee heti tuomituksi milloin huonoksi äidiksi tai milloin tekopyhäksi tai epäaidoksi. Hyvälle ystävälle voi kertoa arkaluontoisimmatkin asiat niinkuin ne ovat, ilman pelkoa, että kohta asiasta tietää "puoliTurkua". Hyvä ystävyys säilyy, vaikka asuttaisiinkin kauempana toisistaan tai nähtäisiin harvemmin, sillä hyvän ystävän kanssa tavatessa ei tule vaivaantuneita hiljaisuuden hetkiä. Hyvän ystävän kanssa nimittäin hiljaisetkaan hetket eivät tunnu vaivaantuneilta, on ihan ok välillä vaipua omiin ajatuksiinsa.
Joten kiitos sulle, joka tunnistat itsesi tästä, on rikkaus mulle, että just sä olet mun ystävä!
Joten kiitos sulle, joka tunnistat itsesi tästä, on rikkaus mulle, että just sä olet mun ystävä!
Hyviä ajatuksia! Hahhaa, nauratti tuo vertaus Sims pelin sosiaalisuus pilariin :`D Hyvä oivallus ja niinhän se toimii oikeassakin elämässä! Pitää käyttää "kallisarvoinen vapaa-aika" mahdollisimman tehokkaasti ja parhaiten siitä saa irti tärkeiden ihmisten seurassa :)
VastaaPoistaHeh, yllättävän paljon se sims-peli kuvastaa oikeata elämääkin, ehkä ihminen on kaikkein onnellisimmillaan, kun kaikki "pilarit" on täynnä :)
VastaaPoistaKiitos kommentista ja tervetuloa seuraajaksi!