Mistä voi tietää, että noiden kahden parisuhde on täydellinen, ja noiden taas ei?!
Mun mielestä parisuhde on täydellinen silloin, kun se on täydellinen niille kahdelle suhteessa elävälle, kun ne on onnellisia suhteessaan ja haluavat olla toisilleen täydellisiä. Pelkästään ulospäin annettu kuva ei kerro koko totuutta. Muiden silmään järjestelyt voi näyttää hyvinkin epätäydelliseltä, mutta niiden kahden mielestä niin on paras elää. Tai päinvastoin, jonkun silmään voi jokin kaksikko näyttää unelmaparilta, mutta todellisuudessa pinnan alla kytee ja pahasti.
On olemassa ne tietyt unelmaparin perusoletukset; omakotitalo, lapsia, naimisissa, koira ja farmariauto. Mutta mitä jos vaan ei tykkääkään asua omakotitalossa ja hoitaa pihaa? Mitä jos ei tykkää koirista/lapsista? Onko automaattinen oletus silloin, ettei voi mennä hyvin. Mitä jos juhlitaan paljon, yhdessä ja erikseen, asutaan mahdollisesti erikseen ja kummallakin on urheiluauto, onko silloin selvää, että toi ei pidemmän päälle kestä?
Jokaisessa parisuhteessa on ne omat sääntönsä ja unelmansa. Toisille pareille toimii toisenlainen tapa toimia, toisille toisenlainen. Ja näistä ei voi tehdä mitään perusolettamuksia, jos ei pari ole syystä tai toisesta halunnut asioistaan puhua.
Viikonloppuna tuli paljon keskusteltua tyttöjen kanssa risteilyllä parisuhteista ja niiden erilaisista säännöistä, unelmista ja tavoista. Näiden lukuisien ja mielenkiintoisten keskusteluiden myötä tulin itse siihen tulokseen, että on turha arvostella toisten parisuhdetta ja että mun suhde on täydellinen mulle just tällaisenaan.
Miten teidän parisuhteet? Oletteko täydellisiä keskenänne ja sorrutteko usein arvostelemaan muiden tapaa toimia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti