Kun lapsi sairastaa

Lapsen sairastelu on kurjaa ihan kaikkien kannalta. Karkki sairastui viikonlopun aikana pahaan flunssaan ja nyt pohdin sohvalla kipeän Karkin vieressä teletappeja katsellen, mitä huomenna tehdään!? 

Jouduin jo siirtämään yhden lapsiperhe-tapaamisen tältä illalta ja luultavasti huomiseksi sovitut mehukattimaailma-treffitkin on pakko siirtää. On kurja perua kivoja menoja, mutten halua tartuttaa muita lapsia ja Karkkikaan ei varmastikaan ole nyt parhainta seuraa muille lapsille. 

Pohdin jo pitäisikö tyttö viedä lääkäriin vaiko ei. En halua että lapsi kärsii, mutten myöskään halua ns. turhien antibioottien kierteeseen enää yhtään syvemmälle. Jos vain on mahdollisuus selvitä ilman lääkekuuria, on se aina parempi vaihtoehto. Lapsen vastustuskyky kuitenkin laskee kuurien myötä, joka vain aiheuttaa uutta sairastumista ja kohta onkin oravanpyörä valmis. Tällä hetkellä ei vaikuta ainakaan toistaiseksi vielä siltä, että tauti olisi iskenyt korviin. Toivotaan siis pikaista paranemista ilman lääkäriä ja antibioottikuuria!

Aina joutuu myös pohtimaan, kumpi meistä tällä kertaa jää kotiin kipeän lapsen seuraksi. Sen lisäksi, että lapsella on kurja olo, on vanhemmilla huono omatunto kun joutuu olemaan pois töistä. Me ollaan pyritty siihen, että vuorotellaan työpoissaolojen suhteen silloin, kun Karkki sairastaa. 

Sitten kun jäädään kotiin, on sekin omalla tavallaan melko kurjaa. Lapsi käy kierroksilla, kun ei pääsekään ulos leikkimään hoitoystäviensä kanssa ja joutuu katselemaan koko päivän sisällä isän/äidin naamaa. Vanhempi on turhautunut, kun ei voi käyttää aikaa hyödykseen, muuta kuin kotona. Ainakaan kumpikaan meistä, minä tai Karkki, ei kovin hyvin kotona neljän seinän sisässä pitkiä aikoja viihdytä. 

Lisäksi kaikille kertyy univelkaa jatkuvasta heräilyitä johtuen. Meillä kun muutenkin kyllä Karkki edelleen öisin heräilee muutamaan otteeseen, on näin sairaana heräilyjä jo reippaasti yli 10 per yö. Kurjat yskäkohtaukset herättelee koko perheen. Pahimmassa tapauksessa jompikumpi vanhemmista sairastuu lapsen jälkeen kun univelkaa kertyy ja työpoissaolokierre on valmis. 

Mutta jottei tämä ihan synkistelyksi menisi, on siinä jotakin hyvääkin. Sairastellessa on ihan pakko osata välillä levähtää ja olla vaan hyvällä omatunnolla. Voi hoitaa kotona rästiin jääneitä hommia ja katsella telkkaria kerrankin oikein ajan kanssa. Saa viettää aikaa tytön kanssa sylikkäin pitkät pätkät ja hemmotella pientä sairastelijaansa. Kummankohan vuoro oli huomenna pitää pientä muruamme hyvänä ja parantaa rakkaudella? <3

P.S. Kiitos ihanista kommenteistanne, etenkin uusille lukijoille, on ihana tietää, että joku siellä jaksaa näitä juttuja lueskella ja vielä piristää mun päivää mukavalla kommentilla! Ja muistutukseksi Turun seudulla asuville äitibloggaajille, äkkiä liittymään meidän omaan yhteisöömme:

https://www.facebook.com/#!/groups/640623972722716/

Ja mielelläni otan postausideoita vastaan! Kivaa ja tervettä tulevaa viikkoa kaikille! :)