Karkki 1,5-vuotta kertoo itsestään

Heiieii (Hei Hei ja molempien käsien innokas vilkutus), mä oon Karkki ja tänään jo 1,5-vuotias! Aattelin sen kunniaksi vähän kertoa itsestäni ja lukuisista taidoistani.

Oon kaikkien mielestä aika pieni, mutta aikas pippurinen ja omatahtoinen tapaus. Kyllä mä käyn aika useasti äitin esimerkin mukaan peilin luona itseäni katselemassa (ja vaikkei äiti niin tee, niin mä myös vähä pussailen itseäni peilin kautta ja läästin sitä jännää kiiltävää pintaa mun mukamas niin likaisilla sormilla). Ja mun mielestä sieltä peilistä katsoo takasin just sopivan kokoinen pikkutyttö, enhän mä nyt muuten sitä pussailis! Ja mitä tohon pippurisuuteen tulee, en oikeen tiedä, mikä se pippuri on, mutta tottakai mä nyt näytän, että mitä tahdon, mistä ne aikuiset sen muuten tietäis!? Mä oon tosi hyvä loukkaantumaan ja tekoitkemään (kurkin aina aikuisen reaktiota tekoitkun välissä), jos mä en vaikka saa pastillia, kun mä sellaisen tahdon. Haluan pastillia tosi usein, koska se on parasta herkkua, ja juoksenkin usein sen pastilli-piilokaapin alle osoittelemaan ja nyökkäilemään "ooo" tomerasti. Äiti ja "iti" on tosi outoja, kun ei silti aina anna mulle pastillia, miten niin muka sitä ennen on pitäny syödä kiltisti ruokansa!?

Mä en oikein jaksa keskittyä syömiseen, se on niin turhaa touhua, keskityn paljon mielummin esimerkiksi seikkailija Doraan, Teletappeihin tai muihin mun ikäisten ohjelmiin. Niitäkin pyydän näkymään jatkuvasti kun ollaan kotona nyökkäilemällä tomerasti "ooo" ja osoittelemalla telkkaria. Äiti antaa mun harvemmin kattoa ohjelmia, kuin "iti". Kyllä mä siellä hoidossa syön itse aika paljon, jopa haarukalla, mutta siellä ne muutkin pienet ihmiset syö, niin sit syön mäkin. Kotona ei ketään pieni ihminen näytä mulle esimerkkiä, niin en viitsi sitten mäkään syödä, edes syötettynä. Joskus äiti ja "iti" saa kyllä huijattua mut syömään hyvin, jos ne keskittää mun huomion johonkin ihan muuhun, ni sit mä vahingossa availen mun suuta, hups. Maitoa mä voisin juoda aina ja kaikkialla, se vaan on niin hyvää.

Mä en malta olla paikallani missään tai koskaan, ehkä hoidossa ja muissa vähän vieraammissa paikoissa voin syöttötuolissa istua, kunhan vaan "iti" tai äiti ei oo paikalla. Ne ei saa missään nimessä nähdä, että mä olisin kiltisti paikallani tai söisin hyvin, kun niille kuuluukin osoittaa sitä tempperamenttista luonnetta vielä enemmän, kuin muille. Mun lempipuuhaa tällä hetkellä on kiipeily. Osaan kotonakin kiipeillä jo mm. syöttötuoliin istumaan (en siis todellakaan viihdy siinä kauaa, kunhan vaan käyn kääntymässä) ja olohuoneen pöydälle. Musta on kivaa riehua sohvalla ja mennä sohvatyynyjen taakse "majaan". Kaikkein kivointa siellä "majassa" on olla joko äitin tai "itin" kanssa ja kurkkia sitä toista aikuista sieltä piilosta. Musta myös verhojen taakse on kiva mennä piiloon, etenkin kakkimaan, en oikein tahdo, että mua viedään potalle tai pöntölle. Musta on myös mahtavaa riehua äitin tai "itin" kanssa kotona erilaisin tavoin; juosta käytävää edestakaisin karkuun/ottaen kiinni äitiä tai "itiä", tanssien hyviä biisejä olohuoneessa, tai loikkia ja kiljua ja ottaa saippuakuplia kiinni.

Mä niiiin nautin muiden lasten seurasta, kunhan ne ei koske mun äitiin. Jos joku menee mun äitin syliin, oon tosi surullinen ja pelkään, että äiti hylkää mut. Sit mä itken ihan hysteerisesti. Se on mun äiti, ei kenenkään muun. Mutta musta on ihan huippua päästä leikkimään mun hyvien kavereiden kanssa, ei me ehkä osata viellä hirveen hyvin huomioida toistemme leikkejä, mutta jo pelkkä muiden lasten läsnäolo saa mut hihkumaan innosta. Tykkään silitellä ja "hoitaa" mua nuorempia lapsia. Ja kovasti tahtoisin isompien lasten leikkeihin mukaan. Tykkään hirveesti siitä, että mua viedään leikkipuistoihin, sisäleikkipuistoihin, kavereiden luo ja uimaan.

Musta on lähiaikoina tullut tosi iloinen ja nauravainen tapaus, mistä kaikki aikuiset on niin innoissaan. Äiti ja "iti" tykkää hurjasti mun naurusta, ja niiden sydän sulaa, jos mä juoksen antamassa niille märkiä pusuja vuorotellen. Tykkään välillä pussata myös mun kavereita ja kummitätiä. Halailu on myös kivaa. Aina kun joku tulee ulko-ovesta sisään, mä juoksen innosta hihkuen vastaan.

Mä ymmärrän jo tosi paljon puhetta, ja useimmiten tykkään toteuttaa multa pyydettyjä asioita. On ihan kivaa viedä itse vaippa roskiin, sulkea kaapin ovia ja näyttää mm. mun sänkyä, kun mä tahdon nukkumaan. Mä myös osaan itse jo tuottaa paljon sanoja, ja listaan tulee uusia sanoja päivittäin. Mun ehdotomia suosikkisanoja on mm. anna, Heiieii, laiteta, ooo, äiti, iti, seikkailija Dorasta opittu 'yhmaa (tyhmää), 'etta (vettä) ja mitä näitä nyt oli. 

Haluan kylpeä useasti, se on niin kivaa! Vesi on niin paras elementti. On myös kiva piilotella esineitä omiin kätköihini, mitkä mä vain tiedän. Äiti ja "iti" joskus ihmettelee, kun tuun vastaan leipä (kuivunut korppu) suussa, ja ne heti käskee mun ottamaan sen pois suusta, olisivat nyt kerrankin tyytyväisiä, kun mä jotain syön!

Mä tykkään käydä päivisin hoidossa, mun hoitotäti ja kaverit hoidossa on tosi kivoja. Saan olla ainoa prinsessa ja mun hiukset laitetaan aina nätisti hoitopäivän aikana. Hoidossa tykkään olla kiltti ja käyttäytyä toiveiden mukaan useimmiten. Tykkään leikkiä siellä ulkona, syödä hyvää ruokaa paljon, nukkua pitkät päiväunet ja askarrella yllätyksiä mun vanhemmille. Jäätelöpäivä ja jumppapäivä sekä retket on mun suosikkeja. 

Tässä nyt joitakin tällaisen 1,5-vuotiaan kertomuksia itsestään, enempää en nyt malta tarinoida. Tänään mä meen 1,5-vuotis neuvolaan katsomaan, paljonko ne kurjat kasvukivut on mua venyttänyt. Ja sit äiti ja mun kaveri P vie mut mehukattimaailmaan leikkimään ja riehumaan, jeij! Ja viel senkin lisäks sain eilen valita kaupassa yhden seikkailija Dora -dvd:n itselleni lahjaksi. Kyllä kannattaa tulla 1,5-vuotiaaksi, siis paljon onnea minä <3