Nuorena aikuisena suhtautumiseni alkoholiin oli hyvinkin positiivinen ja tykkäsin muiden nuorten tapaan viettää viikonloppua kosteissa juhlissa. Useasti. Pikkuhiljaa se alkoi myös näkyä vyötäröllä ja väsymyksenä alkuviikosta, mutta sen ei annettu häiritä, koska tärkeintä oli yhteisöllisyys ja hauskanpito kavereiden kanssa.
Kyllästyin tähän samaan menoon jossakin kohtaa ja etenkin kyllästyin katsomaan pulskaa vartaloani peilistä. Vähensin alkoholin käyttöä huomattavasti ja lisäsin urheilun määrää. Tämäkin alkoi näkyä positiivisesti vartalossani. Huomasin, että yhteydenpito osaan ihmisistä väheni, koska ei näiden ihmisten kanssa koskaan vietetty aikaa ns. selvinpäin. Ne olivat ainoastaan niitä bilekavereita. Mutta oli myös ilo huomata, että osaa ystävistäni ei haitannut juomattomuuteni lainkaan ja sain siitä huolimatta kutsuja pippaloihin edelleen. Olinhan sitä paitsi oivallinen kuski niinä iltoina.
Nykyään alkoholi on mulle harvinainen herkku monestakin syystä. Ensinnäkin se tärkein, olen äiti, enkä halua humaltua vahvasti tyttäreni edessä. En tosiaankaan ole niuho ja väitä, että viinilasillinen tai pari tuo lapselle ikuiset traumat, mutta humaltuminen vahvasti on asia erikseen, ja sen suhteen olen tiukka. Toiseksi, olen nykyään myös hyvinkin tarkka siitä, etten enää lihoaisi samoihin mittoihin kuin joskus olin, kilojen pudottelu kun ei ole kovinkaan helppoa ja vaatii ison työn. En siis harrasta "saunakaljoja" tms yksillä käyntejä, vaan otan harvemmin alkoholia spesiaaleissa tilanteissa, ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan. Kolmanneksi, aikani oman tyttöni seurassa on sen verran vähäistä, etten kovinkaan usein ole valmis sitä tuhlaamaan sohvalla krapulassa maaten.
En kuitenkaan useimmiten tuomitse muiden juomisia ja viihdyn humalaisessa seurassa erittäin hyvin, vaikken itse mitään joisikaan. Mutta silloin tuomitsen myös muiden juomiset, jos se aiheuttaa lapselle tai muille kanssaeläjille mielipahaa tai fyysistä/henkistä kipua. Silloin on mielestäni kaikkien velvollisuus puuttua asiaan. Enkä myöskään halua tuomita muiden juomattomuutta ja ajatella heti, että toinen on a) raskaana tai b) ärsyttävä ja pinnallinen niuho. Aina ei vain huvita, ja se on ihan ok. Enkä väitä, että aina onnistuisin siinä, etten koskaan tuomitse, mutta sekin on hyvä tähtäin.
Tosin, olen tässä paraskin puhuja, kun olen perjantaina lähdössä tyttöporukalla laivailemaan ja ottamaan alkoholia, mutta tämä tilaisuus on juurikin sellainen harvinainen ja spesiaali, joten siitä on nautittava kaikin mahdollisin keinoin hyvässä seurassa. Nautitaan siis tästä harvinaisesta herkusta kohtuudella!
Minkälaisia alkoholin käyttäjiä siellä ruudun toisella puolella asustaa?
Mä oon aika samoilla linjoilla sun kanssa ton alkoholin suhteen. Kotona meillä on vedetty aika tiukka raja ton alkoholinkäytön suhteen. Tai oikeestaan ihan semmoset perussäännöt: Iivon nähden ei juoda (edes sitä yhtä), Iivon lähelle ei mennä jos on juotu (tarkottaa huppelia) ja jos tekee mieli ottaa se yks kisakalja lätkäpelin yhteydessä tai saunakalja, se otetaan vasta sitte, ku Iivo on nukkumassa. :)
VastaaPoistaMä ryypiskelen itte nykyää nii harvoi, ettei sitä edes erityisemmin kaipaa. Viimeks oon tainnu enemmän ku yhden juoda parisen kuukaut sitte ja sitä ennen muistaakseni Minnan valmistujaisissa toukokuussa :D Harvoin tulee nykyään edes sillä yhdellä käytyä missää. :)
Joo, mustakin on ihan ok ottaa se yksi tai kaksi kun lapsi nukkuu, ite en vaan sitä harrasta lähes ollenkaan. Ja sama on mullekin käynyt, ei sitä oikein edes enää kaipaa. Toki on kiva lähteä välillä tuulettumaan hyvässä seurassa, mut se onkin parasta just silloin, kun se on odotettua harvinaista herkkua, ei joka viikonloppuista "arkipäivää" :)
Poista