Mun tapa arjen priorisointiin

Joskus multa kysytään, miten ihmeessä ehdin hoitaa kaiken? Työt, lapsen, harrastukset, kodin... Joskus ihmettelen sitä jopa itse, ja toisinaan itsekin epäonnistun kaiken hoitamisessa ja ehtimisessä, tuplabuukkaan itseäni sinne ja tänne ja kiroan ajankulun alimpaan h*********. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että ajankäyttö on vain lähinnä priorisointikysymys. On vain pohdittava, mitkä asiat on mulle tärkeimpiä ja mitkä on pakko hoitaa juuri silloin.

Työssäkäynti on talouden kannalta pakollista, mutta rahan lisäksi tykkään myös työstäni. Harvoin lähden töihin täysin kettuuntuneena, sillä työ on omalla tavallaan myös mun omaa aikaa. Töissä saan syödä rauhassa, halutessani jutella aikuisessa seurassa mutta halutessani olla myös yksin omassa maailmassani omien ajatusteni kanssa. Olen myös oppinut nauttimaan työmatkoista, yritän ottaa nekin "aivot narikkaan" -hetkinä kuunnellen radiota ihan yksikseni muun liikenteen ja ruuhkien kiroamisen sijaan. Se ei tee matkoista yhtään sen lyhyempiä, vaikka kuinka huudan ratin takana.

Tärkeää minulle on myös Karkin kanssa viettämäni aika, sitä kun näin töissäkäydessä on ihan liian vähän, en halua vapaa-ajallani olla kovinkaan usein tytöstäni erossa. Mutta, moni nainenhan pystyy yhdistämään monta asiaa samaan aikaan. Voin viettää Karkin kanssa aikaa myös ystävieni luona, lenkkeillessä ja ulkoillessa, syödessäni ja osittain jopa kotitöitä tehdessäni. Vapaa-ajalla on erityisen kivaa nähdä ystäviä, joilla on myös lapsia, sillä silloin sekä minä että Karkki saadaan seuraa ja voidaan viettää aikaa yhdessä koko poppoo. Tähän on helppo yhdistää myös kahvittelua, ruokailua tai vaikka vaunukävelyä tai kaupassakäyntiä.

Liikunta on kolmas mulle tärkeä asia, jonka priorisoin melko korkealle. Mutta myös se on helppoa saada sovitettua kiireiseenkin arkeen, jos vain on tarpeeksi motivoitunut. En halua, että mun liikkuminen on Karkin kanssa vietetystä ajasta kovinkaan paljoa pois, joten liikun joko Karkin kanssa, tai tämän nukkuessa. Menen siis salille joko hyvin aikaisin aamulla, tai illalla sen verran myöhään, että Karkki on menossa jo nukkumaan. Lenkkeilyä harrastan usein Karkin kanssa, pakkaan vain tytön vaunuihin ja lähden juoksemaan. Samalla saadaan kumpikin ulkoilua ja pystyn höpöttelemään tytölle niitä näitä, esimerkiksi nimeämään luonnon asioita.

Ystävät ja sosiaalinen kanssakäyminen on myös mulle erityisen tärkeä asia, mutta kuten jo yllä mainitsin, voi ystävät yhdistää moniin asioihin useimmiten. Joskus on tottakai hyvä päästä kokonaan irti arjen hektisyydestä ystävien seuraan ilman Karkkia, mutta useimminten Karkki kulkee matkassa mukana kun ystäviäni tai perhettäni näen. Mitä sellaiset ihmiset elämässäni edes tekisivät, jotka eivät Karkkia seuraansa koskaan hyväksyisi? Se on kuitenkin osa mua, ja jos ei hyväksy koko pakettia, ei voi saada mitään. Minä olen sitä mieltä. Ystävien/perheen kanssa voidaan tehdä mitä vaan, liikkua, syödä, leikkiä ja käydä erilaisissa paikoissa.

Sitten koti. Kun olin kotona, siivosin ja kokkailin todella, todella usein, jatkuvasti oikeastaan. Nyt kun käyn töissä, ei sitä enää ehdi samalla tavalla puunata paikkoja jatkuvasti. Tosin, nyt ei siellä sotkeennukaan niin helposti, kun on talo tyhjä päivisin. Kodin hoito onkin priorisointiasioissa se, joka joustaa, sitä tehdään silloin, kun ehditään tai on ihan ihan pakko. Tehdäänkin usein kerralla isot ostokset ja paljon ruokaa, näin säästetään hyvin aikaa. Syön itse myös paljon helppoja ja nopeita asioita, kuten rahkaa ja mehukeittoa, puuroa, salaattia, sellaisia asioita, joita saan tehtyä hyvinkin nopeasti ja on vielä jokseenkin terveellisiäkin. Töissä eväänä kulkee lämmintä ruokaa, jota tehdään aina monen päivän satsi kerralla. Pyhitetään yleensä yksi ilta viikosta siivoukselle yhdessä koko perheen voimin. Pyykkiä pestään kun ehditään, mm öisin.

Joistakin asioista on myös perheen lisäyksen johdosta joutunut luopumaan. On päiviä, kun en katso telkkaria ollenkaan ja sarjat, joita seuraan, on laskettavissa yhden käden sormilla. Pyrin myös välttämään kännykkää/tietokonetta arki-iltaisin niinä muutamana hassuna tuntina, kun ollaan Karkin kanssa samaan aikaan hereillä vapaa-ajalla. Ehdin kyllä muuna aikana somettamaan ihan tarpeeksi.

Tätä uutta, mutta sitäkin tärkeämmäksi muodostunutta harrastusta, bloggausta, harrastan missä milloinkin kun vaan ehdin. Kännykän blogger-sovellus on siis kovassa käytössä. Toisinaan se valitettavasti on myös varmasti nähtävissä postauksista, kännykkäsovelluksessa kun ei ole kovinkaan hienoja muokkausmahdollisuuksia tekstille tai kuville. Ja silloinkin, kun en kirjoita, pohdin usein omissa ajatuksissani uusia postausaiheita. Tästä on tullut tärkeä osa mun arkea hyvällä tavalla.

Myös aika Kimmon kanssa on vähentynyt perheen lisäyksen myötä, ihan niinkuin varmastikin kaikille perheellisille käy. Enää ei istuta sylikkäin tv:n äärellä joka ilta monta tuntia sarjoja yhdessä katsellen, vaan useimmiten kun illalla se aika koittaa, että Karkki menee nukkumaan, on meidän vanhempien aika tehdä omia tärkeitä asioitamme. Minä useimmiten kipitän salille, katson jotakin sarjaa, bloggaan/luen muiden blogeja tai painun pehkuihin. Kimmo taas usein pelaa, lukee uutisia tai katsoo omia sarjojaan. Nyt siitä yhteisestä ajasta on tullut paljon merkityksellisempää, kun sen määrä on vähentynyt. Laatu korvaa määrän ja useimmiten kun saadaan kahdenkeskistä aikaa, hemmotellaan me itseämme esimerkiksi hyvällä ruoalla ja elokuvalla tai saunotaan rauhassa tms.

Mun arki on siis hektistä, mutta oikealla asenteella ja priorisoinnilla nautin mun arjesta. Vanhanaikainen paperikalenteri on kovassa käytössä ja pienet aivot raksuttaa minkä kerkeävät. Mutta nämä on niitä asioita, mitkä tekee just mut onnelliseksi ja mun arjesta täydellistä. Mitkä asiat sun arjessa on listan kärkipäässä? Oletko itse luopunut jostakin uuden, tärkeämmän asian tullessa elämään?