Kehtaako joku äiti myöntää, että on kaikkea tätä? Ja jos ei ole, onko silloin muilla äideillä oikeus arvostella toisen äitiyttä?
Äitiys on yksi hienoimmista asioista, joita naisen on mahdollisuus kokea. Vaikka se on lähes kaikille naisille mahdollista, on se silti hyvin yksilöllistä ja uniikkia. Kaikki äidit nimittäin on äitejä omille uniikeille yksilöilleen, jotka ovat yleensä äideille niitä maailman tärkeimpiä ja rakkaimpia. Ja kaikki nämä uniikit upeat yksilöt toimivat eri tavalla, ei ole olemassa absoluuttista totuutta, miten tulee esimerkiksi toimia tutista vieroittaessa tai opetellessa potalle. Joku keino toimii toiselle paremmin kuin toiselle.
Miksi äidit sitten on niin ilkeitä toisilleen? Arvostelevat toisten toimintatapoja ja jopa lapsia, pitävät omia toimintamallejaan ainoina oikeina ja leuhkivat omien lastensa jutuilla minkä kerkeävät. Jos tunnistat itsesi tästä, katso peiliin! Katsooko sieltä takaisin täydellinen äiti, jolla on varaa arvostella ja haukkua muita? Jos todella olet sitä mieltä, hyvä, jatka samaan malliin, mutta jos et, ehkä olisi syytä miettiä, mikä laittaa äidit arvostelemaan toisiaan niin julmalla kädellä? Rohkenen epäillä, että sen on oltava kateus jostakin, miksi muuten kokisi tarvetta pönkittää omaa egoaan toisten kustannuksella. Kaikkihan
tietävät, että parhaiten onnistuu loukkamaan arvostelemalla sitä toiselle
kaikkein rakkainta ja tärkeintä asiaa. Mutta siitä voidaan olla monta mieltä, paraneeko se ego muiden silmissä vai ei tällaisella toiminnalla. Itse en ainakaan arvosta sellaisia ihmisiä kovinkaan korkealle.
Ei, en minäkään ole täydellinen ja sorrun myös joskus arvostelemaan muita, mutta kovasti tähtään tällaisesta hirveästä tavasta eroon.
Tämä postaus ei ole ketään kohtaan kirjoitettu, kunhan päätin tarttua tärkeään aiheeseen. Uskon omista tärkeistä äitiystävistäni pelkkää hyvää, enkä usko joutuneeni tälläisen kohtelun alle. Mutta liian moni muu joutuu. Älkää olko selkäänpuukottajia ystävillenne vaan tukekaamme toisiamme tässä tärkeässä tehtävässä, äitiydessä!
Olet sitten natsiäiti tai lempeyden ruhtinatar, muista, että just sä olet parhain äiti just sun lapselle! <3
Hyvä' kirjotus ja ihanasti kirjotettu :)
VastaaPoistaKiitos :) näköjään taas fontit heittelee kun oon eri laitteilla kirjoitellu, mutta ehkä pointti tulee fonteista huolimatta selväksi.
PoistaHyvä teksti ja mä olen ihan samoilla linjoilla sun kanssa! :) Itse voin hyvin myöntää, että en ole esimerkiksi maailman kärsivällisin ihminen mikä varmasti aiheuttaa vielä joskus ongelmia tuon pienen neidin kanssa. :D Ja sorrun myös välillä arvostelemaan muita oman pääni sisällä, mutta tiedän että samat tavat eivät toimi kaikkien lasten kanssa eikä kukaan vanhempi lopulta ole aivan täydellinen; meillä jokaisella on omat vikamme, mutta se ei tarkoita että olisimme huonoja vamhempia. :)
VastaaPoistaKiitos :) Juurikin niin, olemme varmasti kaikki hyviä vanhempia niille meidän omille täydellisyyksillemme pienistä "vioistamme" huolimatta. Se on jo paljon kun tunnistaa itsessään ne "heikkoudet" ja oppii elämään niiden kanssa.
PoistaHyvä kirjoitus! :) Tulee sitä aina välillä ihmeteltyä miksi joku muu tekee jotain tietyllä tavalla, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että on älytöntä vertailla itseään muihin äiteihin ja ajatella että olisi jotenkin parempi kun muut. Samoin en voi sietää sitä että lapsen kasvua ja kehitystä vertaillaan (siis pahassa mielessä), koska jokainen oppii ja kasvaa niin omaan tahtiin. Mutta niin kun sanoit niin jokainen on varmasti täydellinen äiti omalle lapselleen! :)
VastaaPoistaKiitos :) En voi ymmärtää niitä äitejä, jotka arvostelevat toisiaan rankalla kädellä ilman mitään perusteita, vertailevat ja tuovat omaa "paremmuuttaan" jatkuvasti esille. Ja myös tuo lasten vertaaminen pahassa mielessä on inhottavaa piilokettuilua toisia kohtaan. Toivottavasti näitä äitejä ei ole kovinkaan paljoa ja jokainen saa olla sellainen äiti, kuin itse parhaakseen näkee :)
Poista